Syyhyssä saunaan

Olen edelleen omalla kohdallani väkevästi sitä mieltä, että sauna asunnossa on kummallinen ajatus. Tässä näkyy taas maalaisuuteni, vaikka kotini siis oli yksi paikkakunnan harvoista kerrostaloista ja siellä oli epätavallisen huono kellarisauna ja vuokralaisten sauna.

Vuodesta 1948 aloin ymmärtää saunaintoilijoita. Huvilalle rakennettiin alun perin savusauna, jonka isoisä muutti myöhemmin nokkelasti jatkuvalämmitteiseksi niin että tulipesä oli saunan ulkopuolella eteiseen kaivetussa montussa.

Yleinen hulttiomaisuus ja epäisänmaallisuus näkyi siinäkin, että Savoon rakentamani huvila jäi 1984 saunaa vaille. Kaikki rahat menivät huvilaan. Sitten kun oli lopullisesti käynyt ilmi, että boilerin tuottamasta lämpimästä vedestä huolimatta peseytymine vadeissa oli tukalaa ja ikävää, ostin Kehä III:n varrelta todella huonon saunan, joka on ajanut asiansa mainiosti näihin päiviin asti.

Tosin timpuriystäväni totesi saunaan kurkistettuaan:” Kyllä minä kahon nuo lauteet lapsellisiksi.” Hän teki tunnissa uudet, enimmäkseen samoista puista.

Stereosauna on kyllä hieno kokemus, varsinkin subwooferilla varustettu. Parilla kaverilla on sellainen, huolella laadittu savusauna, jossa kiusakin tarpeeksi iso.

Kirjoittamiseni aihe on se sama entinen, kaikkein tavallisin: miten tyhmä sitä osaakin olla. Erinäisistä syistä katseltiin täällä kotona tuttavan timpurin kanssa, millaisiksi kustannukset kohoaisivat, jos viimeinkin toimitettaisiin kauan käyttämättömänä ollut kylpyamme toisesta kylppäristä pois ja tilalle tulisi suihkukomero.

Kävin oikein Bauhausissa katsomassa ja toteamassa, että hintahaitari on suunnaton. Olin väkisin ostaa muutaman käytävälaatan puutarhapuolelta. En ole aikoihin nähnyt mitään niin ihastuttavaa. Betonista oli valettu laattoja muotilla oli pintaan valettu lehtikuusen syyt. Kokonaisuus oli jopa värjätty kreosootilla käsitellyn (myrkkypuun) väriseksi.

Olen kauan ehdotellut vessan valaisimeksi aidosta muovista valmistettua kristallikruunua. Sellaisia kaupiteltiin aikoinaan postimyynnissä. Ehdotus on jäänyt täysin vaille kannatusta. Tuolla linjalla pysytellen voisi keksiä kaikenlaista kaunista, kuten esimerkiksi harmaasta laudasta kyhätyn ulkohuusin eli hyyskän, jonka narahtava ovi pitäisi sisällään asianmukaisesti viemäriin liitetyn vesiklosetin, klinkkerilaatoituksen, peilejä ja muuta. Siinä ei pahemmin paska pölisisi!

Suihkukomero saattaa jäädä tulevien sukupolvien huoleksi, koska yhtiön saunaan – 70-luvun alussa oli itsestään selvää laittaa pannuhuoneen yhteyteen sauna ja kunnon pesukone – on matkaa noin kolmekymmentä askelta, ja olen kuin olenkin vapautunut porttikiellosta. Silmälääkäri sanoi, että sen kuin vain. Näihin asti itse sarveiskalvossa oli monien leikkausten jäljiltä reikä, ja saunominen ja muukin tarpeeton lottaaminen oli kielletty.

En ole edelleenkään terve, kuten lienee käynyt ilmi. Mutta ajattelin kokeilla viinan ja tervan sivuuttaen myös saunaa. Tulos ylitti arvosanan suurenmoinen. Vasta fundeeraamisen jälkeen käsitin, että iltayöstä yksin saunominen vailla kiireen kieremää oli kokemus, jollaisia minulla on ollut vain harvakseltaan. Ennen oli tietenkin erilaisia lapsia ja ties ketä. Jopa maalla oli aina sellainen ajattelematon ajatus, että ei kai tässä nyt ruveta saunaa lämmittämään kun ei olisi kuin yksi saunoja. Se oli yhtä selvää kuin että vieraille piti lämmittää sauna, halusivat nämä kylpeä tai eivät. Naisethan eivät yleensä halunneet. Aina sitä on sen verran tukkaa laitettu ja maalia sipaistu.

Tuli sellainen ajatus, että sauna tuntuu olevan poliittinen keksintö. Jouduin kauan sitten perehtymään asiaan ja toteamaan, että tuo kylpemistapa ei ole erikoisen suomalainen. Se on ollut tavallinen erilaisilla arktisilla alueilla. Keski-Euroopassa se jäi käytöstä, kun havaittiin, että maksullisten naisten kanssa voi pelehtiä kylpemättäkin.

Kirjallisuuden määrästä päätellen tuikean määrätietoinen saunominen alettiin kytkeytyä supisuomalaisuuteen sotien välisenä aikana. Tarjoan tätä sanaa poliittistentahojen käyttöön. Aitosuoalaisuus ja perussuomalaisuus ovat saaneet erinäisiä sävyjä. ’Supisuomalaista’ ei pysty millään ilveellä kääntämänkään toisille kielille.

Tämä selittäisi Kekkosen saunomisvimman. Tietenkin hän nautti saunasta ja oli siihen tottunut, mutta toki vähemmän hurja löylymies on siinä tilanteessa altavastaajan asemassa. Tiettävästi Mannerheim saunoi tuntiessaan tarvetta peseytyä kenttäoloissa, mutta oletteko kuulleet Paasikivestä saunassa? Silmääni ei ole sattunut päiväkirjoistakaan yhtään kerintää. Voitteko kuvitella Ståhlbergin saunassa? Minä en voi.  

Itse olen totta puhuen ollut aikoinani Kesärannan saunassa. Lauteilla oli tunnettuja naiskirjailijoita ja Erkki Pohjola ja Make Numminen. Miten minä sinne päädyin? En muista.