Välipuhe Adobesta

Oli puhe jatkaa Judtista ja myös Snyderistä. Jatkankin, mutta ryhdyin selaamaan Judtin kirjaa ”The Past Imperfect”, jossa on paljon viimeisissä teoksissa valmiiksi hioutunutta aineistoa. Kirjan nimi on hankala sanaleikki. Ranskan kielessä on yksinkertainen imperfekti (”hän rakasti” – il aima) jota käytetään korkeintaan kirjallisuudessa. ”Imperfekti” on ”passé”, joka tarkoittaa myös menneisyyttä eli historiaa. Judtin kirjan nimi tuo mieleen aikamuodon, mutta on tietenkin luettava ”epätäydellinen menneisyys”.

Kysymys on hyvä, ja voisi olla meilläkin joskus ajankohtainen. Mitä syytä on pitää älyn jättiläisinä henkilöitä, jotka kiirehtivät siunaamaan kaiken, mitä Neuvostoliitto keksi tehdä. Ja Kiina (Jan Myrdahl). Ja Kamputsea. Ja niin edelleen.

Välipuheena raportoin lyhyesti monen päivän miettimistä, joka päättyi onnelliseen tulokseen.

Adoben tuotteet, etenkin Photoshop, ovat aivan tavattoman kalliita. Jos sen ostaa pelkkään valokuvien käsittelemiseen, silloin on päässä vikaa aika pahasti. Adobe Lightroom on vallan mainio kiihkoilevalle harrastajalle, ja hyvin halpoja tai aivan ilmaisia ohjelmia löytyy helposti.

Jopa IrfanView osaa yllättää. Automaattinen eli ohjelman itse arvaama korjaus on kumman usein oikea. Ja Picasa on ilmainen ja hyvin käytännöllinen kuvien lähettämiseen sukulaisille ja tuttaville. (Ladataan kuvat verkkoon, ja verkkosivulta osoitetaan sähköpostinsaajat. Näille puolestaan ilmestyy verkko-osoite, jossa ne kuvat ovat.)

Nyt luulisin, että Adobe on keksinyt mielenkiintoisen järjestelmän. Menin ja maksoin 29,90 Creative Cloudista, ja sama summa menee joka kuukausi, vuoden kuluttua enemmän. Tuo oli päivityshinta. Normaalimpi on 49 euroa. Opiskelijoille ja opettajille on huokea hinta. Itsenä opiskelijaksi tai opetushenkilökuntaan kuuluvaksi todistaminen kuuluu olevan todella vaikeaa. En edes yrittänyt.

Adobe Creative Cloud sisältää yli 20 isoa ohjelmaa, myös Photoshopin ja Illustratorin, Acrobatin ja Dreamweaverin. Idea on hauska. Ohjelamat asennetaan omaan tietokoneeseen ja ne ovat oikeita ja kokonaisia. Tiedostot voi ja on ehkä syytäkin tallentaa koneen lisäksi Adoben pilveen.

Järjellisen lähtöhinnan lisäksi asiakas saa jatkuvasti pilvestä uusimmat päivitykset. Löysin jo kummakseni Fotarista kaikenlaista oikeasti uutta, vaikka olen käyttänyt viime aikoina kutosen beetaa. (Joka oli poistettava ennen uuden asentamista.)

Jutun kuvassa on malliksi tutun patch-painikkeen kaveriksi ilmestynyt ympäristöä nuuskiva siirto-työkalu. Tuuletusikkunasta on poistettu metallin värinen ripa noin viidessä sekunnissa. Olin käsittänyt, että esimerkiksi kaupunkimaisemasta ylimääräiset sähköjohdot saa kunnolla pois vain erikoistyökalulla – Fotarin täydennyksiä on verkko väärällään. Nyt tuntuu, että se voi käydä helpostikin.

Kun olen vetänyt henkeä, selvitän, miten Adoben varustus toimii iPadissa. Kehuvat , että versio on valmis, vaikka en oikein tiedä, tekeekö sillä mitään. Sitä vastoin luulen, että ainakin ammattilaiset kiirehtivät käyttämään perinteisten hiiren ja piirtokynän lisäksi kosketusnäyttöä, joka voi olla hyvinkin näppärä ainakin valikoita avatessa ja sulkiessa.

Kun ihmisellä on tällainenkin luonnevaurio, että sitä haluaa näprätä kaikenlaisten kuvien ja itse asiassa ääntenkin parissa, vaikkei oikein osaakaan, eikä ole lahjoja alalle, tämä on kovasti mieluisaa.

Valokuvaamisesta ymmärrän sen verran, että palkkasin ammattilaisen, kun kävi ilmi, että museo himoitsee eräitä äitini käsitöitä. Neuleen tai pitsin kunnollinen kuvaaminen on aivan yllättävän vaikeaa, ellei käytettävissä ole studiota ja softbokseja ja heijastimia. Ainakin tarvittaisiin toinenkin salamavalo.

Mahtaako tämän päivän rikkailla ja hyväosaisilla ylimalkaan olla harrastuksia? Valokuvaaminen eli näppäily oli muinoin keskenkasvuisten ja hiukan omituisten ihmisten hobby. Olin itsekin mukana ”märkäpäässä” eli kehittämässä ja kopioimassa kuvia suurennuskoneella. En tiedä, onko kuvien käsittely aikuismuotia. Ehkä ei. Nuorten luulen tyytyvän kuviin sellaisina kuin ne tulevat koneista.