Toveruus

Mahdollisimman selkeästi sanottuna maailmassamme on pari sataa vuotta ajateltu perimmäisiä kysymyksiä kahdella eri tavalla. Toinen sanoo, että ihmistä ja sitä kautta ihmisten yhteisöjä voi parantaa. Toinen sanoo, että pahuus kuuluu ihmislajiin, mutta yhteisöjä voi silti parantaa.

Se kolmas vaihtoehto on harvinainen: ihminen on paha eikä elämisen tapoja voi parantaa.

Ensimmäistä vaihtoehtoa nimitetään näissä kirjoituksissa ja näiden kommenteissa usein marxismiksi tai marxilaisuudeksi. Tuolla toisella ei ole kattavaa nimeä, mutta liberalismista voisi puhua ja ehkä myös humanismista. Keskeisesti sen takana ovat olleet erilaiset kristilliset suuntaukset, muun muassa katolinen kirkko eri aikoina. Näin on ollut, vaikkei kirkolla ole ollut käytännön ohjelmaa, tämänpuoleisessa maailmassa.

Marxilaisuudesta kuuluu tietää, että se on niin lihava keitos teoriaa ja toimintaohjeita, että sen mukaan nimetyillä toimintaohjeilla ei ole ollut paljon yhteistä. Ehkä näkyvin yhteinen piirre on ollut väkivalta. Toveri Stalinin nimissä on ajatus, että jos haluaa tehdä munakasta, on rikottava munat. Miksi munakasta olisi tehtävä, sen hän jätti mainitsematta. Itse epäilisin, että hän nautti munien rikkomisesta ja omaksui tuon sanonnan peitekertomukseksi.

Luultavasti kaikille poliittisille ohjelmilla on yhteistä väite, että tässä olisi nyt resepti, joka johtaisi parempaan onneen. Sitä ei voi todistaa, että kulttuuripiirissämme nyt vallitseva parlamentaarinen demokratia olisi johtanut parempiin oloihin. Ehkä luulemme vain, eivätkä olot olekaan paremmat. Tai jos jotain on tavoitettu, etenkin ihmisten kärsimyksiä ajatellen, se voi johtua muista syistä kuin poliittisesta järjestelmästä.

Itse kuulun niihin, joiden mielestä nykyisen kaltainen järjestelmä on vähiten huono järjellisistä vaihtoehdoista – mutta sillä ehdolla, että sitä kehitetään ja tarvittaessa puolustetaan.

Marxilaisuus voi tarkoittaa Karl Marxin ilmaisemia ajatuksia tai väittään mukaan hänen ajatuksiinsa perustuvia mielteitä. Marx itse oli yhdistelijä eli kompiloija, jonka ajatusten sukulaisuus Hegelin eräisiin oivalluksiin, Feuerbachiin ja viiteentoista muuhun ajattelijaan on aivan ilmeinen.

Joudumme myös tekemään eron tulkintojen ja niihin perustuvien toimintasuositusten ja opinkappaleiden välille. Jos ajattelemme tulkintoja esimerkiksi talouden ja yhteiskunnan suhteista, olemme kaikki marxilaisia. Tiedämme nyt, että niissä oli erittäin paljon perään.

Jos ajattelemme opinkappaleita, moni meistä – joukon jatkona minä – kieltäydyn tottelemasta eli pitämästä oppeja oikeina. Biologia ja aika laajasti sen taustatiede kemia todistavat toista. Meissä on murhanhimon ohella paljon muutakin samaa kuin kädellisissä ja monissa muissa nisäkkäissä. – Tiedättehän että vastoin vanhoja käsityksiä simpanssit käyvät pienimuotoisia sotia ja syövät toisiaan? Lähemmistä esi-isistämme tiedämme vain, että sitä mukaa kuin luita löytyy, löytyy myös astalon jälkiä. (”Astalo” oli vanhassa rikoslaissa hengenvaarallinen lyömäase, kuten kivi. Terä- ja ampuma-aseet olivat sitten erikseen.)

Sekin on epäselvää, mitkä ovat Marxin oppeja. Hän muutti mieltään välillä. ”Nuori Marx” oli erilainen ajattelija kuin vanhempi Marx. Ja sitten tietysti hänen kannattajansa väänsivät omia sovituksiaan ja vannoivat, että vain ne olivat oikeita. Yksi heistä oli Lenin. Olennaisesti toisella kannalla oli Trotski. Ja jo Lenin aikaan oli vaikka mitkä määrä sosialisteja, jotka eivät pitäneet väkivaltaista vallankumousta ainakaan käsitteellisesti välttämättömänä.

Tässä ollaan. Kysymys, minkä sortin sosialisti, on hyvin järkevä. Sosialisteja riittää joka lähtöön – ja jopa Neuvostoliitto oli oman käsityksensä mukaan sosialistinen valtio, vasta matkalla kohti kommunismia. Mutta se matka tyssäsi.

Omaan ajatusmaailmaani vaikutti kauan sitten puolalainen Kolakowski, joka kuoli vasta tässä hiljattain. Hänen kirjan ”Ihminen vailla vaihtoehtoa” oli hieno. Kirjoittaja tunsi poliittisen opin ja sen käytännön seuraukset. Blogin lukijoille täytyy vain toistella, että tuskin löytyy niin mieletöntä oppia, ettei joukko aikakauden älykkäimpiä naisia ja miehisiä rientäisi sitä ylistämään. Niin tuntuu aina käyneen.