Hullun lapset

Lauerman mukaan psykopatialle luonteenomaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Amerikkalainen ohjeisto nostaa ensimmäiseksi tunne-elämän ohuuden, joka sisältää myös pelon, myötätunnon ja stressinsiedon heiveröisyyden, kylmäsydämisyyden, manipulointitaidot, alttiuden päähänpistoille ja loismaisen elämäntavan.

Siinä tuli kuvailluksi turhan päinkin ominaisuuksia, joita on löytävinään tuttavista, varsinkin sellaisista, joista ei pidä.

Mielikuvissa, mediassa ja elokuvan ja kirjallisuuden psykodraamoissa, saippuaoopperat nimenomaan mukaan luettuina, käsillä on kovin usein parisuhde.

Syvä ongelma on kuitenkin toinen: miten sellaisen ihmisen lasten käy?

Saksan ja Neuvostoliiton keskitysleirihallinto osasivat asiansa, ja amerikkalaiset näyttävät hekin opiskelleen ahkerasti. Kovaakin kipua voi joutua kestämään, mutta äkillinen, odottamaton ja ansaitsematon raakuus voi lyödä kohteen sielun hajalle. Siinä menee pinnallisesti itsetunto, syvällisemmin ymmärrettynä käsitys omasta itsestä eli psyykestä ja ruumiista.

Solzhenitsynin kirjasta ilmenee, ettei Stalin ollut sittenkään tarpeeksi hyvä tässä asiassa. Rääkkäämistä ja häpäisemistä on annosteltava taitavasti. Jos leirillä on liian paljon ihmisiä, jotka näkevät liian paljon kaltaisiaan ja käsittävät olevansa tavallisia, vaikka koston kohteeksi joutuneita, he voivat kestääkin. Saksalaiset taas osasivat estää juuri tämän. Keskitysleirihallinnossa oli merkittävän paljon teologian tohtoreita ja oikeudenmukaisuuden teorian tuntijoita eli merkittäviä juristeja. He osasivat tehdä psyykelle saman kuin lääketieteen kollegansa selkäytimelle: viipaloida kohteen uskomattoman ohuiksi preparaatiksi. Ja ne he osasivat sekoittaa.

Muistan kun Viktor Frankl kävi Suomessa ja pääsin keskustelemaan. Se ei tehnyt sanottavaa vaikutusta, koska hän oli jo kivettynyt uskomaan ajatuksiinsa opinkappaleina. Hän vaati itselleen hotellin, johon ei kuulu kirkonkellojen soittoa. Joku joutui selvittämään Munkkiniemen seudun äänimaisemaa Kalastajatorppaan nähden.

Franklin leirikokemuksiin perustuvat kirja ”Ihmisyyden rajalla” (1978) teki suuren vaikutuksen.

Taitelijoista psykopaatin vastakohta on esimerkiksi Ingmar Bergman.”Fanny ja Alexander” on valtava matka juuri tuohon uhanalaiseen maailmaan, lapsiin jotka joutuvat asiaankuuluvaksi väitetyn terrorin kohteiksi (piispa Vergerus). Väkivalta on ruumiillista ja henkistä ja aina selittämätöntä.

Elokuva liittynee Bergmanin omiin muistoihin; myös ”Hyvä tahto” viittaa tällaisiin ilmiöihin. Hyvin paha kokemus voi särkeä ihmisen. – Luen Bergmania toisinkuin esimerkiksi Donner, joka silti tunsi hänet. Ehkä.

Näiden kahden jutun ajatus: psykopatia ei siis ole sinänsä sairaus. Mutta jos sitä ajattelee ihmisen kasvun yhteydessä, näkee jotain mielenkiintoista ja pelottavaa tai ilahduttavaa.

Hyvin harva lapsi on psykopaatti. Tunnekylmyys – kyvyttömyys kokea esimerkiksi syviä pelon tunteita. Pari edellä mainittua piirrettä kuuluu lapsuuteen, kuten eläminen toisten kyljessä, kyky keikistellä ja joskus hämmästyttävä taito ajaa tahtonsa läpi.

Hyvin moni nuori – 16 – 21 vuotta – täyttää nuo määreet. Etenkin tämä näyttäisi koskevan nuoria neroja ja ylisuoriutujia. Tämä on helppo palauttaa mieleensä muistelemalla heikompia omaelämäkertoja, joissa nuoruudenmuistoja usein värittää aivan tolkuton itsekeskeisyys ja pahimillaan todellisuudentajun puute. Pipo patterin välissä…

Jolloin yksi selitys vialle voisi olla kehityksen kieroutuminen tai aikuisen taantuminen menneisiin kehitysvaiheisiin.