Arvomietteitä

Kommentoija sanoi, että tuomarin on tavoiteltava vahvasti oikeudenmukaisuutta. Olen eri mieltä.

Tuomareiden eli tuomarikunnan on pidettävä oikeudenmukaisuus tavoitteenaan, mutta tuomarin on pidettävä mielessään moniarvoisuus. Tuo tällä hetkellä harvoin käytetty sana, pluralismi, sisältää senkin ajatuksen, että on olemassa muitakin totuuksia kuin se oma.

Olen tuntenut muutamankin tuomarin, jotka ovat villiintyneet eräistä asioista. En pidä hyvänä sitä, että joku tuomari pitää liikenteen vaarantamista suurensuurena ja vaarallisena epäkohtana ja jakelee rangaistuksia, jotka ovat kaksin- tai kolminkertaisia yleiseen tasoon verrattuna.

Esimerkki ei valitettavasti ole keksitty. Asianomainen vastusti myös yksityisautoilua erityisesti ja autoilua yleisesti.

Toinen kommentoija mainitsi, että Kemppisellä on synkänlainen kuva tuomareista, ja kertoo omista hyvistä muistoistaan, myös samassa tuomioistuimessa, jossa olen työskennellyt. Se on aiheellinen muistutus. Minulla ei ole otsaa arvioida tuomarikuntaa yleisesti. Minulla on vain suppeita ja vanhoja tietoja korkeimpaan oikeuteen valikoituneista asioista ja luultavasti myös vanhentuneita tietoja Helsingin hovioikeuspiiristä. Tiedän, miten vähän tiedän tuomareista.

Jos se jotakuta kiinnostaa, myös minulla on suuret määrät erittäin hyviä ja iloisia muistoja tuomarin tehtävistä, ja tutustuin moniin kunnioitettaviin virkaveljiin ja opin arvostamaan heidän tietoaan ja ajatteluaan.

Aika suuria eroja muuten oli keskusteluhalussa. Jotkut olivat hyvin halukkaita keskustelemaan ja jopa väittelemään. Korkeimmassa oikeudessa oli moniakin sellaisia neuvoksia, joiden kanssa ei esittelijänä todellakaan päässyt vähällä. He löysivät käden käänteessä toisin, siis minun, ajatuksenjuoksustani pehmeät paikat, ja iskivät kiinni. Tuo tuollainen on jotain aivan muuta kuin niuhottaminen, josta nuori ja kokematonkin juristi arvasi, että ylettömältä tuntunut mielenkiinto pikku muodollisuuksiin osoitti ainakin joissakin tapauksissa kyvyttömyyttä todella korkeatasoiseen keskusteluun tosiasioiden ja oikeussääntöjen aina hankalasta yhteen sovittamisesta.

Tästä palaan tuomarikoulun ajatukseen. Auskultointi eli tuomioistuinharjoittelu oli ainakin minulle verratonta oppiaikaa. Onneakin oli matkassa. Silloisessa Espoon tuomiokunnassa oli samaan aikaan liikkeellä aika suuri määrä auskultantteja. Notaarin toimessa tapasi kirjavan valikoiman muita lakimiehiä; siihen aikaan auskultantti käsitteli jokseenkin itsenäisesti muun muassa lainhuuto- ja kiinnitysasiat. Siinä oppi aivan ilmaiseksi erilaisten taustojen ja perinteiden vaikutuksen toisten ajattelun. Samalla sai ilmaista opetusta siitä, millaisia asioita ei kannata jäädä näykkimään ja mitä taas ei saa sivuuttaa olankohautuksella.

Samoin saattoi huomata, että kun on opissa, ei kannata mahtailla. Juuri sinänsä rutiinimaisten mutta joiltakin kohdalta kiharaisten kiinteistöasioiden käsittelemiseen sain aivan kullanarvoisia ohjeita vahtimestareilta ja haastemiehiltä ja tavanneet siis kymmeniä tuomareita ja oppineet, miten nämä asiat hoidetaan. Saatoin sanoa, että tuossa perinnönjaossa olisi tarvittu alaikäiselle uskottu mies. Ja pankin vahtimestari vastasi, että sitähän hänkin oli pankin tuomarille sanonut.

Luin eräästä uskottavasti muistelmasta, että Englannissa kukaan 16 täyttänyt koululainen ei koskaan myönnä, että ei tiedä jotain asiaa tai ei ole lukenut jotain kirjaa. USA:ssa on toisin. Kai se Englannin sääntökin koskee lähinnä omaa alaa ja yleissivistystä. Kaliforniassa olen itse kuullut korkeakouluopiskelijan sanovan, ettei ole koskaan kuullutkaan kenestäkään Karl Marxista.

Suomessa arvioni mukaan 95 prosenttia itseään marxilaisina pitävistä keskusteli sujuvasti ”Pääomasta”, ja korkeintaan 5 prosenttia oli sen lukenut. (Arvio ei ole tuulesta temmattu. Luin sen nuorena. Koville otti.)

Lakimieskunnassa saattaa edelleen esiintyä tätä jakoa. Jotkut suuttuvat, kun mainitaan laki tai selitysteos, jota he eivät tunne. Jotkut suhtautuvat kylmän pilkallisesti. Jotkut kysyvät että ai miten. Viimeksi mainittu luonnetyyppi oli hovioikeudessa tavallinen. Tuomari sanoi, ettei tiedä, mutta otti heti selvää. Ei sellaista voi olla kunnioittamatta.