Seis maailma

Pojilla on tekeillä julkinen esiintyminen kukaties Tekijänoikeuden valvontakeskusta vastaan. Hyvä hanke. Valitettavasti en voi osallistua, koska olen pysytellyt vuosikymmeniä erossa joukkoesiintymisistä.

Pikkutytön tietokonetta koskenut tapaus on kuuleman mukaan sovittu ja tutkinta on lopetettu. Niinpä jää arvailujen varaan, mistä oikeastaan oli kysymys. Oma käsitykseni on, että ulkopuolinen taho aloittaa tarkkailemalla liikennemääriä.

Niin tehtiin jo hyvin kauan sitten. Yksi tiedoista, jotka eivät hätkäyttäneet Mikkelin kenraaleja kevätkesällä 1944 oli muutoin selvänä pidetty viite hyökkäyksen valmistelusta: sähkötysliikenteen huima lisääntyminen. Viestejä avaamatta suomalaiset kuulivat myös käsisähkötyksestä, että miehet oli vaihdettu. Nyt olivat vauhdissa ilmeisesti Neuvostoliiton Jäämeren laivaston parhaat ammattilaiset. Tuon kuulee nopeudesta ja tarkkuudesta.

Tekijänoikeuden valvonta ja niin sanottu tekijänoikeusminimalismi eli arvosteleva suhtautuminen oikeuksien laajentamiseen ovat julkisuuspeliä. Äänekkäät osapuolet, joihin itsekin lukeudun, ovat yleensä aivan immuuneja järkeville väitteille. Keskustelu ei johda juuri mihinkään. Se lahjonnan laji, jota ei ole kovin huomattu moittia, eli suurella rahalla toteutettu lobbaus tuottaa tulosta.

Itse tulin 90-luvulla Amerikassa siihen tulokseen, että silloinkin rehottanut piratismi tapahtui osaksi hyvässä yhteistyössä mm. levy-yhtiöiden kanssa. Säästö on melkoinen, kun tekijöille ei tarvitse maksaa tekijänpalkkioita. Jo silloin Kiinassa – tuolloin eristyneessä maassa – kyettiin valmistamaan ainakin äänilevyjä, joiden erottaminen aidoista oli hyvin vaikeaa. Tämä ei ole tieto, vaan juoru. Humalaiset juristit tapasivat kertoa näitä toisilleen ja selventää, että musiikki oli pikku asia verrattuna silloin levyille siirtyneisiin tietokoneohjelmien asennuslevyihin.

Juoru vihjasi siis samalla eräänlaiseen veroparatiisikäytäntöön. Kun osa tuotteista tuli pimeästä, tuo osa oli myös myytävissä ohi kirjanpidon.

Olen toistellut usein, ettei yhtiöillä ole kunniaa eikä perusoikeuksia. Järjestelmämme ja perinteemme nojautuvat yksilöön, jota ennen sanottiin kansalaiseksi.

Tätäkin tärkeämpää olisi miettiä sitä tosiasiaa, ettei yhtiöillä ole äänioikeutta. Juuri nyt vallitsee yksimielisyys siitä, että vienti olisi saatava vetämään ja tuottavuus ylös. Nämä ajatukset ja toiveet koskevat siis yksinomaan yrityksiä, joita äänioikeudettomia.

Kun kuitenkin poliittiset eli vaaleilla valitut elimet tekevät sangen tärkeitä ratkaisuja muun ohella veroista ja valtionveloista, politiikka ei voi olla yritystoiminalle yhdentekevää. Sellaista syytä ei ole, jonka johdosta yritykset olisivat passiivinen osapuoli. Eivätkö ne ole päinvastoin leikanneet itselleen yhä suurempia paloja siitä ratkaisuvallasta, joka koskee monien elämää. Ja kun yrityksistä ei haluta puhua suoraan, puhutaan ”markkinanvoimista”.

Olisi aihetta miettiä, onko poliittinen kehitys ollut vallan siirtymistä entistä laajemmin yhtiöille ja yhteisöille. Niinpä ”tekijänoikeus” tuo aina mieleen kamppailevan – ja joskus harvoin menestyvän – taiteilijan. Alan juristitkaan eivät usein käsittele edunvalvontajärjestöjä eivätkä etenkään tekijänoikeuksilla kauppaa käyviä liikeyrityksiä. Tuo alue on yksinkertaisesti huonosti tunnettu – ja se palvelee yrityksiä.

Pikkutytön tietokoneen asiassa vakava ongelma oli korporaatiolle liukunut valvonta- eli vakoiluoikeus, ja poliisille näiden samojen yhteisöjen tahdon mukaisesti jäänyt kohtalokkaan suuri harkintavalta kotietsintää ja takavarikkoa koskevissa asioissa. On helppo ottaa takavarikkoon esine tai jopa rahasumma.

Tässä jutussa esiintynyt tietokone on jotain muuta. Siinä on useimmiten niin paljon muutakin kuin tekijänoikeutta rikkovaksi arveltua aineistoa. Ja tietokoneita on takavarikoitu jopa asianajajilta, joiden salassapitovelvollisuus on sangen ankara. Siis – seuraavaksi takavarikoidaan lääkärin tietokone potilastietoineen siksi että perheen lapsi on ehkä, kukaties, kopioinut jotain. En ole kuullut, että tekijänoikeusjärjestöjä estettäisiin pääsemästä kiinni muihin, salassa pidettäviin tietoihin. – Mutta haluatteko te, että edes poliisi lueskelisi sähköpostianne?