Lievää törkeämpää propagandaa

En saa Microsoftilta aineellista enkä aineetonta taloudellista sen enempää kuin muutakaan etua. Periaatteessa suhtaudun koko jättiläisyhtiöön kireästi, samoin kuin Appleen, vaikka jälkimmäinen on verrattomasti etevämpi mielistelemään yleisöä ja kätkemään tuotteittensa ylihintaisuuden.

Jos joudun valitsemaan suden ja karhun välillä, valintani on jänis. Mutta käytännön syistä jänistän Linux-pohjaisia ratkaisuja.

Tosin syyllistyin sadatteluun vain joitakin päiviä sitten. Minulta meni puoli päivää ymmärtää, että hieno skannerini (joka imeskelee nytkin dioja kelkasta hyvällä menestyksellä) suostui toimimaan vain 32-bittisen Windowsin kanssa, vaikka käyttöohjeessa kehuttiin että Windows 7 –yhteensopiva. (Useimmat seiskan ajurit toimivat nikottelematta kasissa.) Windows Home on 32-bittinen, mutta vuosikausia käyttämäni Windows Professional 64. (Jos minulla olisi Linux, tuskin tässä skannailisin.)

Ratkaisu oli vaimon läppäri. Sillä taas 2500 dpx on enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta Bill Gates hei – en kanna kaunaa, ainakaan paljon. Se Windows 8 on selvä parannus. Olen hyvilläni selvästi nopeammasta käynnistymisestä ja selvästi sutjakkaammasta toiminnasta. Kun on auki kymmenenkin Firefoxin lehteä ja Photoshop, ja kun vielä retusoi kuvia, sitä nopeutta osaa arvostaa. Ei tarvitse odotella valikkoja eikä laatikoita – normaali keinoni epäpuhtauksien poistamiseen edellyttää layeria (lighten) ja parinkin filtterin käyttämistä ovelin säädöin. Ne kuvat ovat teknisesti aika monenkaltaisia. Joissakin oranssi on ottamassa ylivaltaa, joissakin taas maisema sinertää liikaa jne.

Vanhana sitä on yhä riipuvaisempi mielettömistä tottumuksistaan. Haluan aamulla kello 6 kahvin ja piipullisen seuraksi sekä Hesarin digiversion että käsityksen uutisista yleensä ja lisäksi sään ja ennakkovaroituksen päivän menemisistä.

Nythän on niin että rumaksikin haukuttu Windows 8 Metro, josta siis pääsee yhdellä painalluksella tutulle työpöydälle, sallii kiukuttelematta räätälöinnin. Minulla on siinä Ilta-Sanomat, josta näen, minkä verran tuttuja on tänään vapaalla jalalla, Wikipedia, sanakirja, kirjoissani olevien ihmisten yhteystiedot ja muuta.

Yksi tiili vie Windowsin kauppaan, jossa on vastoin odotuksia aika runsaasti ilmaista aineistoa. Kun sitten tulee aika ruveta sorvaamaan sanoja, esimerkiksi Wordin kuvake avaa suoraan ohjelman niin että pääsen jatkamaan siitä, mihin eilen jäin.

Tätä kaikkea voisi sanoa pikkupelleilyksi, jota ilmankin tulee toimeen. Näin on ilman muuta. Toisaalta me, laiska ja lihava luokka, panemme rahaa mukaviin kenkiin ja sopiviin alushousuihin. Jotkut ihmiset saavat palkkansa ergonomian (vanhentunut sana) tai käytettävyyden kehittämisestä. Minulle on aika selvää, ettei ole erikoisen viisasta pitää painavinta valumetallipataa alimman kaapin perällä, jos sitä käyttää usein. Kun Martti Mäntylä tulee kylään, on oikein kätevää, että erikoiskahvini (Heavy Duty Industrial Use) ovat toinen vaimon perinnäksi saamassa nelikulmaisessa Paula-peltiölkissä ja Cafe Parisienne yhtä vanhassa pyöreässä tölkissä ja suodatinpussit niiden vieressä.

Rohkenisin väittää, että tietokoneen käytössä on näitä samoja piirteitä. Ei ole aivan yhdentekevää, että asiat ja ohjelmat ovat käsillä.

Tottakai jokainen pystyy avaamaan tai pitämään auki Economistin ja Guardianin ja ties vaikka mitä verkkosivuja, mutta minusta on reteetä, että suoraan startista saa auki 24 englanninkielistä sanomalehteä -  ja pasianssin.

Pasianssi kuuluu aamuun. Pysyn uskollisena Pretty Good Solitairelle, koska Triple Yukon on mennyt 538 kertaa peräkkäin läpi. Valitse sinäkin pasianssisi. Se kertoo onnesi. Mutta harkitse nimettömän uhkauskirjeen lähettämistä valmistajalle. Nämä apusovellukset ovat eräin osin liian alkeellisia. Starttivalikkoa voi muuten kasvattaa vapaasti, koska siinä pääsee liikkumaannäppäimistön nuolella ja PgUp ja PgDown -näppäimillä. Ja lisäsovellusgten ostaminen käy epäilyttävän helposti.

Lisäksi on sikamaista, että Free Cellistä, joka on pelastanut maailmassa niin monta kokkousta, täytyy nyt maksaa!