Iso ja pieni hätä

Niissä vanhoissa lapinkirjoissa ja erätarinoissa, jotka nyt ovat paljon mielessäni, esiteltiin tuhannen mahdollisuuden pussi. Muistan miltä sellainen näytti hyvin kauan sitten ja suunnilleen senkin, mitä siellä oli.

Pidän ilona ja henkilökohtaisena kunnianosoituksena, kun tulee Bilteman tai kuten tänään Clas Ohlsonin myyntiluettelo. Mitä olisi elämä ilman niitä!

Tästä ei ole erikoisen pitkä aika, kun käsitin autossa kulkeneen ensiapulaukun kulkeneen kyydissä ainakin kymmenen vuotta. Kävin oikein kysymässä sekä tarvikeliikkeistä että apteekista uuta. Vastaus oli ällistyttävä: ei ole. Sellaisia ei ehkä valmisteta.

Ajattelin ettei tietoni ole oikea. Verkkokaupassaan ainakin Suomen pelastuskeskus myy pakkauksia, joista eräät ovat sisällöltään perinteisiä. Partiolaisilla on (fi.scoutwiki.org) ihan asiallinen lista retkeilijän ensiapupakkauksen sisällöstä.

Mutta nyt on puhuttu hirmumyrskyistä ja tuhotulvista ja kunnallisvaaleista. Mitä ihmisellä pitäisi olla kotona ja onko jotain sellaista, mitä kannattaisi kantaa mukanaan?

Siinä vanhassa pussissa, joka oli samanlainen kuin liikkuvan autonasentajan työkalupaketti eli vahvasta kankaasta valmistettu käärö ja pussi kullekin kapineelle, oli ylimääräisen säilyketölkin avaajan ja pahaa kosteutta kestävien tulentekotarvikkeiden lisäksi muun muassa rautalankaa ja kahdet pihdit, hakaneuloja ja pari pientä ja pari isoa ja yksi järeä neula, karhulankaa, paria lajia liimaa, nupinauloja ja ohutta peltiä.

Ennen oli aika tavallista että meni suksi poikki. Erämaassa syvillä lumilla huomaa nopeasti, että sellainen haittaa matkan edistymistä merkittävästi. Pikakorjaus oli pellittäminen.

Usein ylistämäni Sveitsin armeijan linkkuveitsi, jolla on nykyisin kovia kilpailijoita, kuten Leathermanit, ei oikeastaan riitä.

Tiedättekö, arvoisat oppineet lukijat, onko kaupoissa kevyttä ja halpaa hätälähetintä, jolla kadonnut lapsi tai vanhus tai kapakkaan eksynyt puoliso olisi paikannettavissa?

iPhonen yksikin  hauska ohjelma on ”missä on puhelimeni”. Jos lainaisin puhelimeni toiselle, pystyisin tästä tietokoneesta seuraamaan kartalta kymmenen metrin tarkkuudella, missä se menee.

Kotona täytyy olla taskulamppuja ja kynttilöitä, mutta itse en ole muistanut ostaa kevyttä nestekaasukeitintä, vaikka kirosin hartaasti sen viime sähkökatkon jälkeen, kun aamukahvi jäi keittämättä. Vettä saa jostain, jos on auto, jolla hakee. Mutta kanisteri tai lekkeri olisi hyvä olla, varsinkin sellaisessa paikassa, jonka sitten tarpeen tullen muistaa.

Amerikkalaiset tapaavat muistuttaa paristokäyttöisestä radiosta, eikä se huono ajatus olekaan. Sellaisia on monissa herätyskelloissa. Toivottavasti paristot ovat voimassa.

On vielä yksi yllättävä, syvää sähköteknistä oivaltamista edellyttävä kodin kapine. Ette arvaa.

Lankapuhelin. Se näet toimii sähkökatkon aikana, kun kännyköiden reititin on nurin. Se kulkee se tarvittava sähkö samaa lankaa pitkin kuin puhekin.

Voin tunnustaa, että ratkaisin osan surkean huonoa kenttää koskevista henkilökohtaisista ongelmistani löytämällä kaupasta toistaitoisille tarkoitetun lankapuhelimen ja seinästä kolme reikää, jotka herättivät etäisiä mielikuvia. Käytän sitä yksinomaan äidilleni soittamiseen ja operaattorin (Elisa) haukkumiseen. Ja kun on lankapuhelin, huomaa sitten senkin, että voi tulla vastaan tilanne, jossa vanhan kansan puhelinluettelolla on käyttöä.