Outoa

 Lehdissä ja televisiossa verrataan ruokavalioita uskontoihin, ja asiantuntijat kertovat, että kysymys on määräysten ja kieltojen noudattamisesta.

Määritelmä on outo.

Tavallisempi oli ”uskomusjärjestelmä, johon sisältyy käsityksiä olemassaolosta ja sen tarkoituksesta, maailman luomisesta ja tuhosta”.

Kun ruokavalioiden noudattamiseen, väitetysti terveisiin elämäntapoihin ja erilaisiin liikuntahullutuksiin liittyy uskontojen kaltaisia piirteitä, on kai todettava, että primitiivisten uskontojen määritelmä on tunkeutunut arkeemme. Viittaan Vanhaan testamenttiin ja eräisiin islamin muotoihin.

”Sääntöjen pitäminen” todella kuvataan riittäväksi joissakin järjestelmissä. Esimerkiksi kristinusko ei kuulu niihin.

Lisäksi sekaannukset tavallisen moraalifilosofian kanssa ovat näin ajatellen auttamattomia. Toistaiseksi moni oman kulttuuripiirimme jäsen yrittää noudattaa sellaisia sääntöjä, joita itse nimittäisin laeiksi ja asetuksiksi. Sellaisia ovat esimerkiksi liikennesäännöt. En liioin ole näillä näkymin lähdössä varkaisiin, muta en välittäisi määritellä, onko tässä kysymys rikoslain noudattamisesta vai henkilökohtaisesta, niin sanotusta omantunnon kysymyksestä.

Meillä oli hautajaiset. Lämmin kiitos muistamisesta. – Uudenlaiset puuhat jatkuvat edelleen.

Käväisin radiossa vaihtamassa ”Kultakuumeessa” pari sanaa kirjallisuuden Nobeleista, ja kun toimittaja käski, nostin esiin hyvin usean palkinnon saajan ajatuksen: yksikään meistä ei ole arvollinen. Kirjallisuus on niin vaikeaa, että voimme vain yrittää päästä tavoitteisiimme, vaikka tiedämme, että perille emme pääse.

Hautajaisissa pappi oli sitä mieltä, että uskossa kuolleiden elämästä ei kuolemassakaan ole sanottu viimeistä sanaa. – Se ajatus, että vainaja hujahtaisi pilvien päälle kuin hissillä, on pohjiaan myöten epäraamatullinen. Silloinkin kun käytetään kielikuvaa ”ylösnousemus”, siihen liitetään ”viimeinen päivä”. Eli vainaja ei ole missään näkymättömissä meitä vaanimassa.

En ole koskaan Suomen kirkoissa kuullut hautajaisissa kehuttavan, että vainaja oli hyvä ihminen, koska hän täytti lain käskyt ja noudatti kieltoja. Päinvastoin on yleensä puhuttu sellaisesta Jeesuksesta, jos tiedätte miehen.

En puhu omista käsityksistäni enkä vetoa teidän uskomuksiinne. Huomautan vain, ettei karppaajien kohtalo poikkea tavallisista veltoista ihmisistä siinä vaiheessa, kun ollaan arkussa kukkien alla.

Hyvin luultavasti päädyn kirjoittamaan useinkin ”viimeisistä asioista”. Läheisen omaisen kuolema on ”jäsennin” (parser). On tarkastettava. Onko elämän merkkijono tietorakenteena kelvollinen.

Kuolemaa tekevän omainen on loopissa eli silmukassa, jossa ”jos – niin” pyörii pyörimistään johtamatta oikeastaan mihinkään. Luulen että minulla on hyvin pitkä kokemus tuosta tilasta. Koko ajan on mietittävä – kuin ruokavalion noudattajan  - mitä on tehtävä tässä ja tuossa tilanteessa ja paljonko on maksettava hoitajalle ja mitä lääkkeitä tarvitaan…

Ei kuolemakaan ole ratkaisu, mutta uuden datan tulo loppuu. Niinpä vanhan datan eli muun muassa oman elämäkerran käsitteleminen saa uusia käänteitä.

Minulle on käymässä niin, että huomaan suhtautuneeni Freudiin aivan liian kevytmielisesti. Hän julkaisi paljon hullutuksia, mutta nähdäkseni myös hyvin syvällisiä oivalluksia. Yksi niistä on, että lähiomaisen menetys on (lähes) aina hyvin syvästi vaikuttava kokemus. Sen juuret ovat myös varhaisessa lapsuudessa ja siten osittain tiedostamattomia. Luen kummissani Freudin klassikkoja. Onneksi ne eivät e-kirjoina maksa mitään.