Nyytti

Raatteen tiestä keskusteltaessa kaksi sivistyssanaa meni sekaisin. Joku kirjoitti demytologisoinnista, joku demystifioinnista.

Kumpaakaan sanaa ei kannattaisi käyttää. Asiatekstistä lainannut mainoskieli ei ole hyväksi kenellekään.

Mytologia on tavallisimmin ”pyhä kertomus”. Sana sisältää ajatuksen, että todenperäisyydestä ei ole tietoa tai siitä ei välitetä. ”Talvisodan myytti” tarkoittaa tuskin mitään. Sota käytiin. Sitä ei käy kieltäminen. Talvisotaan ja kaikkiin sotiin liitetään myytillisiä elementtejä. Syntyy tarinoita, jotka ehkä vaikuttavat ihmisten käsityksiin. Nuo tarinat eivät ehkä ole tosia.

Talvisodan mytologiaan kuuluvat esimerkiksi taivaalle ilmestyneet enkelit. Niistä kerrotaan monissa lähteissä. Demytologisoiva selitys on tykkien suuliekit ja valonheittimet. Mielestäni selitys on uskottava.

Demystifointi tarkoittaa hämäryyden hälventämistä. Asia on mystinen, kun se on epäselvä ja epätietoinen. Jonkin syöpälaji on tutkijoiden yrityksistä tuntematon synnyltään ja syiltään. Se on ”mystinen”. Jonain päivänä syy löytyy ja asia lakkaa olemasta mystinen.

Demystifiointi on siis aika lähellä käsitteitä tiede ja tutkimus. Asia muuten on tärkeä. Liian suuri osa tiedettä ja tutkimusta on sellaista postimerkkeilyä, jossa lopulta muutetaan vain kohteiden järjestystä ja ryhmittelyä. Tulos voi miellyttää tekijää ja ehkä myös tutkinnon hyväksyvää professoria, mutta se ei muuta mitään.

En innostu hylkäämään mytologioita. Ero esimerkiksi rituaaleihin on hyvin pieni. Eräät uskonnolliset rituaalit, kuten kaste, häät ja hautajaiset, eivät ymmärrykseni mukaan merkitse rationaalisesti juuri mitään. Oman kokemukseni perusteella väittäisin, että niillä voi olla hyvinkin suuri terapeuttinen merkitys. Ne lääkitsevät ja lohduttavat ja tarjoavat mahdollisuuden suoriutua vaikeasta tilanteesta. En haluaisi kaivaa hautaa läheiselleni; en haluaisi että hautauksen kaikkine menoineen hoitaisi jokin virasto tai liikeyritys, esimeriksi jätealan firma.

Takaisin lukemiseen ja Raatteen tiehen. Hyvin selvästi ihmisillä on aika vahvoja käsityksiä tapahtumasarjoista ja niiden merkityksistä ja he ovat nopeita ymmärtämään jonkin uhkaavan uskoaan. Eilen joku taisi vastustella, kun sanoin jotain Raatteen tien sotahistoriallisesta merkityksestä. Sanon uudelleen: sota ratkaistiin Karjalan kannaksella, jossa suomalaisillakin noin 50 kertaa enemmän miehitystä ja kalustoa kuin Suomussalmen seudulla.

Raatteen tien myyttiin en kajoaisi. Tutkija Keskisarja on nyt monien muiden tutkijoiden tavoin osoittanut sen olennaisesti oikeaksi. Tässä ”myytti” tarkoittaa jälleen pyhää kertomusta. Tuo tarina on esimerkiksi minulle ”pyhä” eli se herättää mitä suurinta kunnioitusta. Tunteeni ei muutu toiseksi, vaikka aikaisemmin ja nyt on tuotu esiin arkisia, ikäviä ja myös häpeällisiä yksityiskohtia. Kyllä myös sankarilla tai tulevalla sankarivainajalla on luonnolliset tarpeet. On luonnollista, että jokin joukko on – kuten nytkin kerrotaan – monen vuorokauden hiihtämisen jälkeen niin kertakaikkisen väsynyt, ettei yksikään mies jaksa juuri sormeaan koukistaa.

JA sitten on ihminen myytin tai mystiikan kohteena. Keskisarja tuo pienen lisän iskulauseeseen talvisodan yksimielisyydestä. Suomussalmen Juntusrannalla oli uskonnollis-poliittista liikehdintää, jonka nimissä jotkut panivat toivonsa viholliseen eli puna-armeijaan. Näitä ihmisiä oli ehkä kaikkiaan tuhat.

Tarina on mielenkiintoinen ja kai aika vähän tunnettu. Seudulla se taitaa olla tiedossa. Asian käytännön merkitys oli vähäinen, eikä siitä tehty kovin suurta numeroa. Keskisarjan esittämät, tutut tiedot talvisodan ajan ”lainkäytöstä”, jolla tarkoitan tällä kertaa sekä pikaoikeuksia että teloituksia ilman laillista  menettelyä, herättävät saman reaktion kuin ennenkin. Pientä, hyvin pientä tuo oli. Jopa vaarallisen tulkinnanvarainen rikosnimike sotapelkuruus jäi vähälle.

Yksi syy oli sodan lyhyys. Luetun ymmärtämisen kannalta voisi vielä huomauttaa, että ”uusi tieto” historiantutkimuksessa on aika ongelmallinen asia. Uusi tieto ei esimerkiksi ole välttämättä totta. Neuvostoliiton arkistoista on viime vuosina avattu kunnioitettava määrä tietoa, joka on ollut selvästi valheellista – esimerkiksi rintamalta toimitettuja raportteja voitoista ja tappioista.