Ajatus ja miete

Kirjoituksen kommenteista nousee hyvin tärkeä ajatus. Ymmärrämme sanat ”laki”, ”laillisuus” ja ”lakimies” kohdittain aivan eri tavoin. Ero voi olla dramaattinen.

Niin monen vuoden ajan laki ja lainsäädäntö ovat olleet pysyvä teema joko suoraan tai mutkan kautta. Itse asia ei tietenkään ole minulle vieras. Tänään tuntuu, että se saattaa olla liian tuttu.

Käsittelemme silloin tällöin käytännön ongelmia, joiden takana on suuria kysymyksiä.  Muuan vakinainen esimerkki on sananvapaus. Sen kaikki ymmärtävät mutta juuri kukaan ei käsitä, mitä tämä vapaus merkitsisi käytännössä. Asia myös tulehtuu. Joskus irvistely islamille aiheuttaa jännitteitä. Julkisuus on yhtä käsitettävä ja vaikea. Tänään mediakin on sitä mieltä, että Suomen viranomaiset ovat olleet hitaita ja saamattomia Venäjän lapsipropagandaa koskevassa asiassa. Viranomaiset vetoavat salassapitoon, mutta ihmiset kieltäytyvät ymmärtämästä, että ei lastensuojelu voi lähteä revittelemään yksityisten ihmisten tekemisillä – ei toimittajalle saa sanoa, että siinä huushollissa isä pieksee juovuspäissään lapsia, vaikka tieto olisi tosikin.

Jos joku kysyy, miksi tuollaista ei voi kertoa, vastaus on tämä: ihmisen elämään pahasti vaikuttavien tietojen on joka tapauksessa oltava tosia. Lapsen suojelemisessa mietitään, mitä lapsen etu vaatii. Vanhemman käyttäytymisessä on otettava huomioon myös tuota aikuista koskevat asiat – esimerkiksi se, onko väärin toimiva aikuinen tehnyt tämän kerran vai toistuvasti.

Toimia laillisesti? Noudattaa lakia? Juristi ymmärtää tuollaisen teknisesti. Laki on velvoittavaksi tarkoitettu tekstin, josta eduskunta on säädetyin tavoin päättänyt. Asetus on eri asia. Sellaisia antaa etenkin valtioneuvosto, jos sillä on lain antama valtuus.

Joku ei-lakimies saattaa ihmetellä, mitä tekemistä poliitikoilla on lainsäädännön kanssa. Lakimies ei käsitä tätä ihmettelyä. Mistä muualta lait voisivat tulla kuin poliitikkojen ratkaisuista? Tämä johtaa ajatuksiin luonnonoikeudesta. Ajatellaan, että on olemassa jokin syvempi laki, kukaties ikuinen.

Lakimiehet ovat noin sadan vuoden ajan sivuuttaneet tämän ajatuksen olan kohautuksella. Käytännön kannalta niin voi ehkä tehdäkin, mutta silloin jää vastaamatta hankala kysymys, voiko eduskunta säätää lain, jonka mukaan kaikki kaljupäiset on vangittava tai ammuttava.

Juristi vastaisi, että ei voi, koska perustuslaki estää sen. Tuohon on tietenkin sanottava, että voihan perustuslaki muuttaa, vaikka se vaikeaa onkin. Tämän vastaväitteen jälkeen lakimiehenkin on myönnettävä, että ehkä on olemassa ihmisoikeuksia tai muita vastaavia luonnonoikeudellisia periaatteita, joita ei voi ollenkaan muuttaa.

Lainsäädännön perusajatus vanhentui noin 100 vuotta sitten. Euroopan mantereen mielivallan ja tempoilun tilalle haluttiin järjestystä ja ennustettavuutta. Saatiin sotia ja valtionterroria. Siitä ei otettu opiksi.

Ehkä Euroopan unionin vihattavin piirre on se, että siellä säädetään lakeja. Nuo lait tunkeutuvat omituisille alueille, kuten perunamaille ja pankkeihin. Ihmiset eivät halua ymmärtää sellaista. He eivät halua uskoa selitystä, että EU on uusi kansainvälinen pankki, joka haluaa myös verovirastoksi. Heitä suututtaa lainsäädäntö, koska heillä on jokin geneettinen muisti, että lainsäädäntö on paikallinen asia ja että pienemmän rikosasiat ratkaistaan tehokkaammin koivuhalolla kuin kynällä ja paperilla. Suomessahan tämä oikeudellinen järjestelmä romahti syntyessään, vuonna 1918, jolloin toinen puoli kansaa sai toden teolla oppia, ettei laista ole turvaa tiukan tullen.

Sama opetus kerrattiin 1939 – 1944. Roomalaiset väittivät, että aseiden puhuessa lait vaikenevat. Se on väärinkäsitys. Aseiden puhuessa tuomarit vaikenevat. Noin vuonna 1910 järjestys ja arvattavuus oli kadonnut luonnontieteistä ja merkittävistä taiteista. Niiden raunioille rakennettiin yhteiskuntatieteitä ja soveltava järjestelmä, juridiikka eli lainsäädäntö lakimiehineen. Ehkä vaihtoehtoa ei ole, mutta tämä ratkaisu ei taida olla toimiva.

Venäläiset ovat oikeassa. Maassa jossa poliisi kiusaa ihmisiä, on vaikea ymmärtää, että joku muukin kuin poliisi kiusaa ihmisiä.