Runomittari

En ole varma, mitä yliopistolla opetetaan nykyisin runomitoista. Joka tapauksessa ne harvat, jotka kiinnittävät asiaan huomiota, ymmärtävät yleensä asian väärin.

Runous sivuutti mitan ja riimin 1950-luvulla. Sitä lakattiin lukemasta. Mitallinen ja loppusoinnullinen teksti nauttii suunnatonta suosiota iskelmien ja laulelmien ansiosta ja sellaistensuurten nimien kuin Helismaa, Veksi Salmi, Juha Watt Vainio ja Juice Leskinen työntuloksena. Unohtamatta missään tapauksessa Hectoria. Juuri nyt välttämättä rytmillinen ja mielellään loppusoinnullinen rap (Paleface) on kova juttu. Reggae (Jukka Poika) on joko vähän heikompaa runottelua, tai sitten entisestä kehitettyä.

Suomalainen runokieli syntyi saksan ja ruotsin muunnelmana. Se on yksi syy August Ahlqvistin raivoon Aleksis Kiveä kohtaan. Ahlqvist oli sovittamassa kieleemme mittoja, jotka eivät siihen lainkaan sovi. Kivi kirjoitti runoutta suomeksi.  Leino oli parhaimmillaan, kun hän harhautui hyvin kauas näistä väitetyistä runon säännöistä. (”Nocturno” on mitallisesti aika mielivaltainen; ”Elegia” eräänlaista viisimittaa eli pentametria, jota tähän yhteyteen kuulumaton alkusointu värittää vahvasti.)

”Helkavirsistä” kuulee, että Leino ymmärsi yhtä hyvin kuin Sibelius kalevalamitan ”sääntöjen” suhteellisuuden. Nykyisten osoitusten mukaan esimerkiksi tämä Kalevalan kuuluisa jakso on virheellinen: ”Terve, kuu, kumottamasta / kaunis, kasvot näyttämästä = = = kuu kulta kivestä pääsi  = = = pääse illalla ilohon/ …”

Eräät kielet, kuten latina ja ranska, menevät tavun pituuden mukaan. ”Kun saapuu syys…” ei ole oikein hyvä käännös. Englanti ja saksa menevät yleensä painollisen ja painottoman tavunvaihteluna, ja juuri Saksassa väännettiin klassiset mitat, jotka välittyivät meille: ”Kaunison kuollakun joukkojen eessä…”

Kun seuraavan kerran haluatte turpaanne, sanokaa akateemiselle möykkäporukalle” Gaudeamus igitur” –yhteislaulun jälkeen, että pahaa tekee. Latinankielisessä runoudessa pitkiä tai lyhyitä vokaaleja ei voi sivuuttaa. gaudeAAmus igiTUR juveNES dum suMUS.

John Hollanderin ”Rhyme’s Reason” on ainoa tutemani todella hyvä, todella opettava opas runomittojen merkitykseen ja mieleen. Kirjoittajapa on kirjoittanut ainakin 200 erilaisesta muodosta esimerkit juuri tuota muotoa käyttäen.

”Sapphics: four-line stanzas whose first three lines are

Heard – in our hard English at least  - as heartbeats,

Then, in one more touch of a final short line,

               Tenderly ending.”

Ja tavujen lukumäärään perustuvasta runosta (jollainen meidän kalevalamitammekin on) esierkki:

               “Like a haiku that,

Awaking from dreams, dreams on

               From sleep’s closing door,

The tanka’s vision lies on

For fourteen syllables more.”

Ja keskiajan lopun rondeau (rondo) vuodelta 1918 (John McRae)

In Flanders Fields the poppies blow

Between the crosses, row on row,

               That mark out place, and in the sky

               The larks, still bravely singing, fly

Scarce heard amid the guns below”