16. elokuuta 2012

Norri


Tunnen Norrin Matin, joka esitti uutisten mukaan merkittäviä muutoksia oikeudenkäyntijärjestelmään. Arvostan Mattia. Olen joskus hävinnyt hänelle asianajajana pari vaikeaa juttua niin että ammattitaidosta olen selvillä. Henkilönä hän on ylifiksu ja yksinäinen susi. Lisäksi hän on julkaissut hyvin kunnioitettavia suomennoksia (Hayek; Johanneksen evankeliumi).

Ajatus asianosaisille annettavasta oikeudesta nimetä tuomari riita-asiaan ja siihen liittyen bonuspalkoista tuomareille on miettimisen arvoinen.

Osaava oikeusministerimme torjui ajatuksen oikopäätä. Soisin että asiaa mietittäisiin. Tuomioistuimet kieltäytyivät myös perustelemasta päätöksiään vedoten tuomarin riippuvuuteen. Luin eilen Helsingin hovioikeuden verkkosivuilta vaivalloisesti esiin kaivamiani artikkeleita tuomioiden perustelemisesta ja olin hyvilläni. Myös korkeimmalle oikeudelle on vastenmielistä soveltaa etenkin J. Virolaisen ajamaa puolesta- ja vastaan –perustelutapaa (pro et contra). Sehän tarkoittaisi, että tuomarit perustelisivat, miksi hävinneen osapuolen väitteet ja todisteet on hylätty.

Tuomareiden riippumattomuuden suurin uhka on tuomarit.

Vakuutusoikeus pääsi julkisuuteen. Keskustelua on kuvattu epämiellyttäväksi. Hyvä niin. Ratkaisujen perustelut ovat sitä ja tätä. Lisäksi tuomareiden riippumattomuus on siinä määrin turvattu, ettei vakuutusoikeuden – eikä hovioikeuksien – tuomareita löydy verkosta. Valtiokalenteri, josta heidät löytää, maksaa turvalliset 135 euroa, eikä sitä löydä vaivattomasti tavallisista kirjastoista.

Valtiokalenteria ja lakimiesmatrikkelia vertaamalla voisi havaita asian, jota Norri ei iljennyt sanoa. Esimerkiksi remontti- ja rakennusurakkajutut ovat useimmille tuomareille hyvin vaikeita ja aihepiiri täysin outo. Minun ei pidä enää vedota omiin kokemuksiini, koska tuomarin urani loppui 13 vuotta sitten – mutta kyllä kollegat kysyivät minulta, mitä tarkoittaa ”kosteuseristys” rakennusvirheistä puhuttaessa. Eikä vesikatto riitä? Olen myös selittänyt kollegalle, mitä tarkoittaa debet ja mitä kredit ja mikä on ”tase”, jollainen on esitettävä mm. yrityssaneerauksen yhteydessä. Korkeimmassa oikeudessa arvostettu oikeusneuvos kysyi kummastuneena, mikä se on se sellainen grynderi, josta esittelijä puhuu. (Tuossa vaiheessa tämä sana esiintyi jo ainakin yhden oikeustieteellisen väitöskirjan otsikossa.)

Oikeusministerin empimisen voisi sivuuttaa vaatimalla käräjä- ja hovioikeuksiin espressojaostoja, joille tuomari saisi hakeutua vapaaehtoisesti ansaitsemaan esimerkiksi kaksinkertaista palkkaa. Ja saman olisi nimenomaan koskettava notaareja ja esittelijöitä.

Vastustus on oleva kova. Toinen puoli esim. hovioikeuksien presidenteistä ja jääräpäisimmistä jäsenistä pitää kynsin hampain kiinni bagatellijutuista (merkitykseltään vähäpätöisistä asioista). Erilaisiin siivilöintimenettelyihin on käytetty aikaa ja vaivaa, hyvin laihoin tuloksin.

Niinpä esimerkiksi patenttijutuissa väliaikaiskielto on jo muuttunut tavoitteeksi. Kiellon voi saada heti, ja sen voimassa ollessa vastapuoli voi muuttua kumman  yhteistyöhaluiseksi niin että iso oikeudenkäynti vältetään.

Välimiesoikeuksista ja muista sivutoimista on turha puhua tässä yhteydessä. Ei niissä kuulemma istu kuin muutama virkatuomari. Itse en ole ollut koskaan välimiehenä.

Olisi myös oltava rohkeutta siirtää lapsen huoltoa ja tapaamista koskevat asiat enimmäkseen pois tuomioistumista. Ne ovat juttuja, joissa hitaus aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa lapselle, josta riidellään. Eikä tuomareiden sosiaalinen asiantuntemus liioin välttämättä riitä.

Rikosasioista muuten uudistan ennenkin esittämäni ajatuksen. Tuomareille hyvin työläät tavanomaisten nakkimakkaran varkaiden jutut ja esimerkiksi selvät ja tunnustetut rattijuoppoudet voisi hoitaa tanssipaikkojen tapaan: rangaistusajan kestävä leima kämmenselkään.

Espressojaosto voisi istua paikallisessa R-kioskissa tai marketissa. Kymenlaaksossa jotain tällaista lienee kokeiltukin hyvin tuloksin.

20 kommenttia:

  1. Juristien koulutukseen kuulunee kirjanpitokurssi. Siitä huolimatta ainakin aloittelevilla itysverovalituksiakin käsittelevillä hallinto-oikeustuomareilla ja esittelijöillä on puutteita kirjanpidon periaatteiden hallinnassa. Joku tuomari on sen myöntänytkin. Olen nähnyt yhden esittelymuistion, josta selvästi ilmenee, että sen kirjoittaja ei hallitse kirjanpidollista ajattelua. KHO:kin on antanut prejudikaatteja, joiden perusteella voi epäillä, että kirjanpidollinen ajattelu ei ole ollut hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän olet sen esittelymuistion saanut käsiisi? Eihän niitä sieltä anneta. Oliko varmasti ehta muistio?

      Poista
    2. Ne olivat ehkä vahingossa asiakirjoissa, joihin sain asianosaisen edustajana tutustua.

      Poista
    3. Minun on sen verran oikaistava, että näkemäni paperi ei välttämättä ollut virallinen esittelymuistio. En ole perehtynyt hallinto-oikeudelliseen prosessiin siten, että voisin tunnistaa virallisen esittelymuistion. Ko. paperissa oli kuitenkin esittelijän analyysi ko. asiasta, mikä on kommenttini kannalta oleellisin seikka.
      Mulla on kyllä kohtalaisen varma tieto, että esittelymuistion olisi voinut saada asianosainen tai hänen edustajansa maksua vastaan.

      Poista
    4. Esittelymuistioita saa ja joutuu lukemaan moni virkatyönään. Samalla tavalla, siis tekemällä asiaa työkseen, oppii kirjanpidonkin. Monessa asiassa kirjasta ei voi oppia kuin raamit.

      Poista
    5. Rienzi on pitkälti oikeassa. Kirjanpidon raamit lienevät useimpien juristien hallussa. Ei vaadi pitkällistä opiskelua, jotta osaisi tehdä lain kirjaimen tähttävän pienyrityksen kirjanpidon tilinpäätöksineen- Kirjanpidossa on kuitenkin asioita, joiden syvällinen ymmärtäminen vaatii ajattelutyötä ja hyvää teoriaa. Matemaattistyyppisestä oivaltamistavasta on hyötyä. Olen opiskellut kirjanpitoa sekä taseyhtälöteorian että Martti Saarion kehittämän kirjanpidon
      meno-tulo-teorian puitteissa. Saarion on kirjoittanut teoriastaan kirjan, jonka yhtenä kohderyhmänä ovat juristit. Saarion kuvaus veloitukselle ja hyvitykselle on mielestäni hieno: veloitus osoittaa rahankäytön ja hyvitys rahan lähteen. Hän selvittää hienosti myös rahoitusomaisuustilien veloituksen, se on rahan nollakäyttöä. Asia vertautuu hivenen nollan keksimiseen matematiikassa.
      Ainakin yksi yrityksen tuloverotusta yliopistossa opettanut käytti Saarion teoriaa opetuksen tukena ja havainnollisti opetusta tiliristikoilla.

      Poista
    6. Käytäntö on kyllä ihan yksiselitteinen siinä, ettei esittelijän muistiota anneta asianosaisellekaan edes maksua vastaan muutoin kuin tyhjien raamien osalta.

      Poista
  2. Minusta jonkinlainen brittiläinen rauhantuomari systeemi voisi olla hyvä. Nurkkiin kuseksijat, nakkivarkaat ja muut nahistelut voisi hoitaa paikallinen oto. siviilituomari, joka tietää ettei Reiskalla vallan tapana ole kuseksia naapurin orapihljaan ja että Jukkis on sen verran vittumainen ollut pidemmän aikaa, että nyt sen voi lähettää oikean tuomarin eteen viimeisestä käsirysyssä, etenkin kun tietää, että Mikko ei taatusti ensimmäisenä riitaa haastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös Norri puhunut siviilijutuista. Ja kaipa tuolla rauhantuomarillasi olisi ihmisoikeussopimuksen kieltämä ennakkokäsitys Reiskasta ja Mikosta!

      Poista
  3. Välimies on eri mies ja välimiesprosessi taitolaji...

    VastaaPoista
  4. Jos tuomarin saisi valita, yksi valintaperuste voisi toki olla ripeä käsittely. Käsitykseni mukaan merkitykseltään paljon suurempi seikka on kuitenkin tuomarin asiantuntemus juuri kyseisen laatuisissa asioissa, mihin Kemppinenkin ansiokkaasti viittaa. On nimittäin jokapäiväinen ilmiö, että tuomarit päättävät asioista, joista eivät kertakaikkiaan tajua höykäsen pöläystä. Ja tätä päätöstä kaikki asianosaiset noudattakoot...

    VastaaPoista
  5. Osittain JK puhuu kyllä osaksi käräjäoikeuden osalta menneestä maailmasta:

    Nakkivarasjuttuja ei juurikaan ja pienet jutut esim. rattijuopumukset hoidetaan kirjallisessa menettelyssä. Uusissa suurissa käräjäoikeuksissa on mahdollista erikoistua, jolloin esim. talousrikos-, ja rakennusjuttuja istuvat niihin erikoistuneet ja kurssit käyneet tuomarit, joille saattaa lapsisovittelussa olla mukana asiantuntija-avustaja.

    Laiskoja, kyvyttömiä ja alalle sopimattomia tuomareita on aina ollut, mutta uskoisin, että nykyään vähemmän kuin ennen, koska vakinaisen tuomarinviran saanti edellyttää 5-10 vuoden tuomioistuintyöskentelyä, jona aikana kandidaatti kyllä ehtii näyttää kykynsä - tai sen puutteen. Nykyiset tulosvastuulliset päällikkötuomarit eivät kauan laiskoja ja tehottomia ylimääräisiä katsele, se käy omaan nilkaan.

    Jos nyt kuitenkin joku vakinaisen ja siten erottamatton - tuomarinviran saavuttanut sattuisi leipääntymään, olisi hyvä, että hänet voitaisiin siirtää espressojaostolle taikka pikemminkin ilman mitään selityksiä kaikella kunnialla, neuvoksen tai muulla arvonimellä varustettuna täydelle eläkkeelle. Se tulisi yhteiskunnalle ja oikeusalamaisille halvemmaksi, koska ei mikään ole sen vaarallisempi kuin leipääntynyt tuomari.

    VastaaPoista
  6. "Ajatus asianosaisille annettavasta oikeudesta nimetä tuomari riita-asiaan ja siihen liittyen bonuspalkoista tuomareille on miettimisen arvoinen."

    Kun ajatellaan, että ihminen voi välityssopimuksen tekemällä nytkin valita tuomarinsa (esim. oikeusneuvoksen)ja sovittelumenettelyssä ehdottaa tiettyä tuomaria sovittelijaksi, en pitäisi em. ajatusta kokonaan poissuljettuja. Käytännössä voi vain tulla se ongelma, että jos toinen osapuoli ehdottaa jotain tuomaria, toinen automaattisesti vastustaa kuten usein käy haettaessa pesänjakajaa. Jos tuomari valitaan vastoin toisen tahtoa, se syö tuon osapuolen luottamusta tuomarin puolueettomuuteen.

    Bonuspalkasta meillä on historiallisia kokemuksia (ns sportelijärjestelmä) ja ne eivät olleet hyviä: työnjako vääristyi ja usein toimintatavatkin. Saataa myös olla, että tuomarin perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten takaama riipumattomuus ihan oikeasti estäisi tuollaisen mallin. Lisäksi on aito vaara, että käsittelyaikoja korostavana aikanamme juttuja ryhdyttäisiin "huiskimaan", mikä ei ole asianosaisten etu: tuskin kukaan haluaa nopean mutta väärän tuomion.

    Siksi päähuomio tulisi kohdistaa siihen, että tuomareille saataisiin niin riittävät palkat, että alalle saataisiin riittävän hyväksi katsottuja juristeja, niin se markkinataloudessa menee. Poliittisesti asia on helppo perustella kysymällä "minkätasoisen tuomarin Sinä haluaisit ratkaisevan lastesi huoltoa tai talokauppaasi koskevan asian".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse kovinkaan kauan asianajoa harjoittaa samassa tuomioistuimessa, ennenkuin huomaa, kuka tuomari on pätevä ja kuka ei. Jos asianosaiset saisivat valita tuomarin, siviilijutut kasautuisivat näiden pätevien istuttaviksi. En usko, että asiamiesten keskuudessa tulisi suurtakaan erimielisyyttä siitä, kuka on pätevä, ja kenet halutaan juttua istumaan.

      Jos palkkaus olisi sidottu sopivasti ratkaistujen juttujen määrään, pätevät ansaitsisivat paremmin ja heikot toivottavasti hakeutuisivat muihin hommiin. Huiskijoille ei juttuja kauaa annettaisi ratkaistavaksi. Huiskiminen on harvoin kummankaan osapuolen etu.

      Nythän tilanne on se, että tuomarit ovat vuosikymmeniä olleet alipalkattuja ja tulos näkyy: tuomareiksi hakeutuvat ne, jotka paremmpin palkattuihin töihin eivät pääse. Valitettavan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

      Poista
    2. Eihän tuo ajatus ole ajatus ole mahdotonta isoissa käräjäoikeuksissa, joissa on mahdollista erikoistua, jos laamannilla on toimivat suhteet paikallseen asianajajakuntaan: paikallisosasto äänestää suljetulla äänestyksillä ja toimittaa listan parhaista riitakäräjätuomareista. Nämä määrätään käsittelemään riita-asioita, muut "yleisiin töihin".

      Tuolloin päästäisiin siitäkin ongelmasta, että asianosaiset yksittäisessä jutussa valitsisivat tuomarin.

      Tietenkin pätevä laamanni osaa tehdä tuon eron ilman asianajajien apuakin.

      Poista
  7. "Tuomareiden riippumattomuuden suurin uhka on tuomarit."

    Tuosta väistämättä seuraa, että kaikkia tuomioistunten organisointia koskevissa asioissa tuomioistuimia ja niiden tuomareita tulisi kuulla, mutta muun yhteiskunnan pitää lopullinen päätösvalta tiukasti itsellään kansalaisten hyväksi. Tuossa suhteessa Korkein oikeus odottaa vuoroaan...


    VastaaPoista
  8. Matti Norrin kirjoitus aiheesta löytyy viime perjantaina ilmestyneestä Kanava -lehdestä. Kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  9. Pöytä on näemmä katettu "omille tuomareille"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvittää, kun ei oo pellavaliinaa suojaamassa päydän pintaa...

      Poista

  10. 17.8. klo 8 ap Lontoon aikaa
    TOP OF THE AGENDA

    The eurozone will wake up this morning to the news broken exclusively by The Daily Telegraph that Finland is preparing for a break-up of the currency block. The country, one the eurozone's most financially strong and prudent, is witnessing an increasingly eurosceptic mood amongst voters there.

    In an interview this morning, the country's foreign minister, Erkki Tuomioja, says: "We have to face openly the possiblility of a euro-break up."




    Ambrose Evans-Pritchard poikkesi eilen (16.8.) Helsingissä ja kenties on bongattavissa tänäänkin Suomenniemeltä. En tiedä. Aamun Telegrahista luen hänen tavanneen Erkki Tuomiojan, joka rävähtikin silmille kohuotsikolla "Suomi valmistautuu euroalueen hajoamiseen". Sisältö jäi kesyksi, kylläkin -kukaan eivät edes True Finns aja hajoamista ; ja että kaikkeenhan pitää varautua -kuten yleisesikunnissakin aina kaavaillaan, pyöritteli rauhanmies Tuomioja -viikinkiyläluokkaisen brittiälykön paahteessa.

    Itse Ambrosen kohdatessaan Timo Soini kuitenkin puhui uhmakkammin. Kukaan ei halua syytä niskoilleen irtaantumalla ensimmäisenä, mutta on vain ajankysymys kun pakkopaita revitään. Se aiheuttaa niin paljon kurjuutta -turhaa- miljoonille, selitti Soini.
    Myös Miapetra Kumpula-Natri Suuren valiokunnan puheenjohtajana, Grand Commitee on Europe (!) , pääsi ääneen. Hän kuten Tuomiojakin tulkitsivat sovitun että "mekanismeilla" on takaisinmaksuissa etuoikeus - ja Tuomioja jopa sanoi ettei hän luota EU:n sisärenkaan "neljän koplaan" (Draghi, Monti ,Rajoy, Ramboy).

    Joka tapauksessa Evans-Pritchard pääsee suomiprofiilin alkujuurelle eli siihen sijoittajavastuuseen. Senhän Jutta Urpilainen veti esiin vaalien alla ja pelasti Puolueen.
    Kun sijoittajilta, paitsi EU:lta ja EKP:ltä, leikattiin 75 % Kreikka saamisbondeistaan, alkoivat lainottajat karsastaa Italiaa ja Espanjaa. Eli epidemia paheni.Parempi pysyä erossa moisista arvopapereista. Joku siis niitä vastaavasti ostaa salkkuunsa halvalla. Eiväthän ne maailmasta katoa (paitsi kun leikataan malliin Kreikka75%). Oikeastaan niiden määrä kasvaa vajeiden jatkuessa. Ja jossakin ne sijaitsevat: pankeissa ja eläkeyhtiöissä poikkeussäännöin ei-päiväarvoon kirjattuina, havittelijoiden uumenissa tullakseen aikoinaan esiin Hedge Fundien kymmenmiljardisina voittoina .Siihen malliin kuin subprimekeinottelijoita onnasi 2007-08.

    Tai konkursseina -on jo sattunutkin- kun rahkeet eivät kestä ylläpitää tätä strategiaa. Kuuluisin näistä on ent.GS toimitusjohtajan, ent.kuvernöörin Jon Corzinin katastrofi vuoden takaa. Hän löi vetoa euron nopean nurinmenon puolesta ja toisten haiden hyökätessä hän päällensä, homma kaatui. Outoa oli minulle sekin kuinka äkkiä tällainen Wall Streetin ja US politiikan huippumies nostatti tämänkin uuden uhkapelistrategain. Hän sai miljardimäärin myötäomistajia ja kymmenin miljardein halpaa lainotusta, aikana jona vähempiä elinkeinoyhtiöitä kaatuu lainotuksen katkaisuihin. Finanssit eivät enää todellakaan toimi ensisijaisesti reaalielinkeinoja varten ja ihmisten ponnistusalustoiksi asettumispalveluksessa. Ne ovat itsetarkoituksellinen rahamiesylimystön nostattamis- ja vakiinnuttamisinstituutio. WinWin tilanne yhtä sorttia : sekä MBA:t että kiinatyöläiset parantavat elämälaatujaan.

    Sen instituution kaataminen yhdistää Merkelin ja Timo Soinin. On palattava alkukirkkoon.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista