Kertolasku

Aiheen antoi professori Vihavaisen kommentti, jonka mukaan hyvinvointi on kertolaskua.

Etenkin vihreiden usein esiin nostama GPI eli aidon kehityksen indikaattori on jotain tällaista:

GPI = A + B - C - D + I

A = tulonjaolla painotettu yksityinen kulutus

B = hyvinvointia tuottavien markkinattomien palveluiden arvo

C = yksityiset, tuotannon haitoista aiheutuvat menot

D = luonnon heikentymisestä ja luonnonvarojen kulumisesta aiheutuvat kustannukset

I = pääomakannan kasvu ja kansainvälisen kaupan tasapaino

Jos laskelma on tällainen, en kaipaa aitoa kehitystä.

Jukka Hoffrén kirjoitti (Tieteessä tapahtuu, 2012/2) suomalaisen hyvinvoinnin tarinasta. Keiltämättä epämääräisiä käsitteitä käyttäen ”itse koettu hyvinvointi” on Suomessa 1970-luvulta alkaen laskenut. Lasku on ollut paha 1990-luvun laman jälkeen. Tuon haluaisi uskoa todeksi.

Arkisuomeksi: lisäraha ei paranna enää elämää. Ennen se paransi, ehdolla että tulonjako pysyi suhteellisen tasaisena. Tämä lienee ns. sosialidemokratian ongelma.

Hoffrén hahmottelee yksilön hyvinvointiin talouden ja ympäristön lisäksi kolmannen osion, jossa ovat oikeudenmukaisuus, sivistystaso ja terveys.

Tässä blogissa kirjoitetaan ja keskustellaan laajasti ottaen oikeudenmukaisuudesta milloin missäkin yhteydessä. Oma roolini on katumuksentekijätuomari (Camus’n ”Putoamisen” kertoja) tai kavaltajajuristi. Jos kuuluisin Lakimiesliittoon, minut erotettaisiin. Ymmärrän näet, että ihminen voi tuntea joutuneensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, vaikka hänelle on juuri todistettu, että kohtelu oli sekä lain kirjaimen että hengen mukaisesti.

Tuossa leijuu taustalla eräänlainen juridinen monismi, ”usko yhteen jumalaan” tai todellisuudessa metafyysinen ajatus, joka mukaan kaikki erilaiset ilmiöt voi palauttaa eli redusoida yhteen ja jakamattomaan ”todellisuuteen”.

Käytän esimerkkinä tuota uskoa yhteen jumalaan siksi, että minua ärsyttää suosittu ajatusvirhe. Kovin moni pitää ainoana oikeana jumalaa sellaisena kuin hän sen käsittää. Tämä on solipsismia. Miten ihmeessä kysymyksessä oleva kusipää olisi äkännyt asian aidommin kuin kukaan toinen kuudesta miljardista nyt elävästä ihmisestä, ja kaikista kuolleista? ”Se on mun mielipide.”

Asian todellinen laita on katkeraa kuultavaa. Tämä nyt itsenäisenä oikeudenmukaisuuden tavoitteluna pidetty asenne on juuri se, johon erilaisten fasismien vaatima sokea totteleminen perustuu. Ihminen joka ei osaa kyseenalaistaa omia tunteitaan, mielipiteitään ja vakaumuksiaan, on käden käänteessä hurautettavissa jonkun führerin mielipuolisten päähänpistojen takuumieheksi ja toteuttajaksi.

Suomessa ei pitäisi hyysätä somaleja. Voi olla. Mutta ehkä olisi syytä muuttaa tuo ”somaleja” muotoon ”hyvin erilaisista kulttuureista tulevia maahanmuuttajia”. Ja sen jälkeen voitaisiin miettiä maahanmuuttajien tarvetta sekä yleisemmin että yksityiskohtaisemmin ja pitää erillään hädänalaiset ja vapaaehtoiset tulijat ja puhua suoraan puolirikollisista aineksista.

Itse olen aivan samaa mieltä monien kommentoijien kanssa siitä, että vaikka yksityinen itsekkyys on elämänohjeena huono, kansallinen itsekkyys eli napakka oman kansallisen edun vahtiminen on tätä nykyä tärkeämpää kuin koskaan. Ja tältä osin luulen olevani eri kannalla kuin demarit ja vihreät, joihin minut näemmä virheellisesti ja aiheetta vähän väliä yhdistetään. Esimerkiksi Urpilaisen vakuuspuheista ymmärsin eilen vain sen, että hän bluffaa. Sellaisia vieraan valtion vakuuksia, joista saisi oikeasti rahaa suoritushäiriön jälkeen, ei ole olemassa. Eikä kukaan sano:” Älä unta nää.”