Hullut puut

Muuan henkilö, jonka kerran tunsin, mutta hän kuoli, arveli tavanneensa monta viisasta miestä mutta ei, toisaalta, yhtään hullua puuta.

Olen toista mieltä. Kun elinikä ei riitä piirtämisen taidon alkeiden opettelemiseen – kymmenen vuotta olisi kai minimi – olen ollut pahasti hyvilläni eräiden tietokoneohjelmien kehittymisestä. Sellainen on Photoshop, joka tuottaa vielä oman taiteen lajinsa, kun nyt myös viivojen muuntelu (paths; stroke; liquify; warp; 3 D puppet jne.) on sekä hauskaa että helppoa ja värejä on kahta lajia, joista sitä jälkimmäistä eli liukuväriä voi käyttää pikseleitten peittämiseen.

Joskus mietin, mitä niille puille nyt kuuluu, jotka on kuvattu Gallenin ”Paimenpoika Paanajärveltä” – maalaukseen. Paimenpoika sukuineen on kuollut, kontti ja tuohitorvi maatunut, mutta kuuset eivät olisi vielä välttämättä yli-ikäisiä, ja maisemaa ikuisti maalarin lisäksi valokuvaaja, itse Into Konrad Inha. Verkosta löytyi myös innostava uusi kuvasarja

http://suakkuna.net/suakkunoita/paanajarvi2010.html

Olen haeskellut tukkipuun muotokuvaa, mutta kai se sitten olisi maalattava. Puutahan ei koskaan näe. Se kuuluu metsän näkymättömiin olentoihin. Juurelta voi tähyillä korkeuksiin, mutta vaikka asianomainen, merkityksellinen puu kasvaisi avoimella paikalla, ainoa mahdollisuus olisi teleobjektiivi, ja silloinkin jälkikäsittelyllä olisi vaikea peittää tosiasioita. Hypotenuusea on auttamattomasti pidempi kuin kateetti.

Ikkunastani näen tammen, näen kun hiukan kurkotan. Olen käynyt omin käsin varastamassa sen Raaseporin linnanraunioilta. Alue oli toivoakseni valtion maata ja siellä oli tammia ja vaahteroita vähimmässä rätingissä tuhat. Aikaa on kulunut 37 vuotta niin että rikos taitaa olla vanhentunut. Olen miettinyt, pitäisikö vuokrata Pekkaniska, että saisi miehevän kuvan tuosta nyt nelji-viisimetrisestä tammesta, joka elää ja voi hyvin. Muotokuvan ottamisessa vain niin tavattoman paljon on kiinni valaistuksesta, ilman kosteudesta joka tietenkin näkyy kuvassa ja vaikuttaa väreihin, ja tietysti tuulesta.

Toinen vaihtoehto olisi helikopteri, mutta hiukan epäilen, että lentoturvallisuusmääräysten vuoksi niilläkään ei saa rillutella miten sattuu. Muutoin olisi näet loogista ja tuloskin kenties kaunis, jos puita pääsisi valokuvaamaan suoraan ylhäältä. Laskuvarjohyppy ei taida olla enää ajankohtainen haave, varsinkaan tällä polvella, joka muuten ei enää muistuta jutun kuvassa olevaa baobabia eli apinan leipäpuuta.

Sen verran luulen ymmärtäväni, että mikä tahansa näre on rakenne, jonka tasolle arkkitehdit ja insinöörit eivät yllä. Nuo kolme mäntyä tuossa, melkein riukuja vielä, ovat optimaalisia suhteessa lumi- ja tuulikuormaan, ja sekä oksat että neulaset ovat lujuusopillisesti verrattomia. Männyn kantava rakenne ei juuri petä, ja sen runko koostuu sisäkkäisistä, pehmeämmistä ja kovemmista kerroksista, jotka kestävät vääntöä ihanteellisesti. Rakenne on eräänlainen laminaatti, ja peruselementti on tolkuttoman pitkä solu.

Kemiallisena laitteena puu tietenkin on käsittämättömän hieno. Valtavat määrät hiiltä, hiilidioksidia, sokereja, lehtivihreää ja ennen kaikkea vettä kulkee ylös ja alas, ja kun on aika panna maata, tämä pumppu kestää pakkasta.

Kotikuuseni ei kaadu. Sen juuristo on syvällä moreenissa. On vai varottava asiantuntijoita, jotka välillä haluaisivat hakata nurin toisia puita ja luoda sillä tavoin ehkä kohtalokkaita aukkoja tuulen tulla.

Moni ei huomaa ihmetellä, että taloni on metsässä. Ei tässä ole kukkapenkkejä Puolukanvarvut, sammal ja kuntta kasvat sokkelissa kiinni ja löhin järeä koivu on kymmenen sentin päässä kuistin kaiteesta.

Kun joku joskus kysyy, mitä Nokian jälkeen ja milläs tässä eletään, vastaan yleensä, että keksitään tekniikka ja teollisuus, joita käyttäen muovit voi korvata selluloosalla. Ainakin UPM ja Stora hallitsevat tämän tekniikan periaatteessa mutta eivät käytännössä. Selluloosa tavallaan on polymeeri; ketjussa voi olla kymmenen tuhatta D-glukoosiyksikköä. Siitä myös on tehty sata – kaksisataa vuotta uusia aineita, kuten sellofaania ja raionia.

En ymmärrä asiasta paljon, mutta olin tarkastamassa muutamaa gradua ja lisensiaatintyötä kasvikuitujen ja solujen aineiden uudenlaisesta teollisesta käytöstä. Syötävä kännykkä tai monitoimilaite, jonka voi polttaa takassa…