Nokia ja perussuomi

Nokian menestys 1995 – 2005 oli ainutlaatuinen. Sitä ihmeteltiin ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Suomessa se tyydytti kansallisen perustarpeen, joka jo kovasti vaatikin kohentamista.

Se on ihailemisen tarve. Onneksi eräillä on ihailluksi tulemisen tarve.

Televisio otti ja lauloi aamulla jotain murheellisten laulujen maasta; aika lailla sivussa asiasta. Suomessa täytyy olla Paavo Nurmi tai Paavo Rintala tai Paavo Haavikko tai Paavo Ollila eli siis Paavo Nokia.

Arvonimilistaltamme puuttuu nykyisin se, joka minua itseäni himottaisi, nimitäin todellinen salaneuvos. Kapinaan asti se oli käytössä. Presidentti Niinistö voisi nyt ottaa ritarikuntien hallitukset ja arvonimilautakunnan puhutteluun ja lisätä sinne muutaman. Jo Hitler (saksalainen pelikorttikauppias) ihasteli, miten tyytyväisiksi sotilaat tulivat, kun heille jakoi joutavia ylennyksiä, kunniamerkkejä ja merkittäviä rahasummia.

Tuomareilla muuten on hienoja virkanimikkeitä ja kiiltäviä kunniamerkkejä… Pitäisikö minunkin ryhdistäytyä – ”Kemppinen, virkaheitto hovioikeudenneuvos”. Siihen nimikkeeseen kuului kaikki, mitä entinen Suomen kansa ihaili, nimittäin hovi, oikeus ja neuvos. Toisaalta harvoin olen tehnyt niin hyvää päätöstä kuin 1999, kun pistin sisään apskeetin (kuten eno Sakeri raittiusseuraan) ja siirryin Verstaalle, jossa olen muuttanut sorvaamosta valssaamon puolelle.

Meidän ja etenkin Nokian olisi pitänyt pohtia USA:n liiketaloudellista ajattelua, kun siellä pidettiin enimmäkseen kiinni CDMA-protokollasta, vaikka tarjolla olisi ollut meidän huonompi ja kalliimpi GSM-protokollamme. Ne tekivät sen uudestaan heilahtamalla OS:n ja Androidin kelkkaan, vaikka meillä oli uuden veroinen Symbian-platformi (very cheap for you only, Sir).

Meiltä jäi käsittämättä, että matkapuhelin, jonka piti olla tosi miehen työkalu, oli muuttunut leikkikaluksi ja peliksi.

Tuon kehityksen aloitti Japanin i-mode. Ajattelimme vain, että japanilaiset ovat maailman kiihkeimpiä matkapuhelimen käyttäjiä, mutta emme ajatelleet miksi. Heillä oli maailman kiihkein matkapuhelin, jonka i-mode-järjestelmä salli huiman palvelujärjestelmän jo 10 vuotta ennen kuin iPhone eli Apple toteutti vastaavan kaikelle maailmalle.

Toistan nyt Rovio Oy:n aikana: kännykästä on tullut lelu eli peli. Seuraavan kortin pelaavan pelin valmistajat. Microsoft ja siis Nokia saavat ihmetellä tulevia taulutietokoneitaan. Kun ne valmistuvat myyntiin eli jouluksi, puhelimessa pitääkin olla 3 D –näyttö, geiger-mittari ja kaikuluotain ja prossu ja näytönohjain kimppakivaa varten samaa luokkaa kuin tämän päivän äreimmissä pöytäkoneissa.

Ja miten perussuomi tähän liittyy? Me olemme tyhmänylpeä kansa samalla tavalla kuin Japani ja Saksa, mutta ei Ruotsi ja Ranska. Ne ovat vain frekkejä eli suomeksi arrogantteja. Suomi, Japani ja Saksa eivät säästä mitään vaivoja yrittäessään ylpeydessään osoittaa, miten ihailtavia ihmisiä sitä ollaan.

Erinäiset puoluepoliittiset äänenpainot ovat nyt Kekkosen pitkien pulavuosien jälkeen alkaneet heijastella pullistelemisen tarvetta. Nokia pullisteli ja sille kävi täsmälleen samalla tavalla kuin sadun sammakolle, joka pullistui.

Suosiota saavat henkilöt, jotka julistavat, että ellemme ehkä ole paljon parempia kuin kaikki muut, kaikki muut ovat ainakin paljon huonompia kuin me, ja elleivät usko, pannaan uskomaan.

Joskus tuntuu, että sadan vuoden takainen eteläpohjalaisuus on valtaamassa koko yhteiskuntaamme. ”Josta ei tykätä, se tapethan”, sanottiin Härmässä ja nykyisin sanotaan muuallakin. Pohjanmaa, rikastunut (terva, sitten kydöttäminen eli vilja) ja siitä äkisti köyhtynyt yhteisö alkoi rakoilla 1860-luvulla, ja edelleen se on viirupäisten aatteiden luvattu maa.

Ei makseta! ”Älä nuata pirujas puhu, sanoo Porren faari , kun keriäläänen rahaa pyyti.”