Voittopalkka

Lisänen kysymykseen merkkiherrojen palkkioista.

Hitler ryhtyi käyttämään hyvin johdonmukaisesti rahalahjoja kunnostautuneille kenraaleille, kenraalieversteille ja marsalkoille. Myös hänen oma yksityisomaisuutensa oli merkittävän suuri ja kasvoi jatkuvasti. Pettämätön tulonlähde oli tekijänoikeuskorvaus (!) valtakunnan postimerkeistä.

Saksassa sotilassääty oli liittynyt kiinteästi aateliin, mutta köyhään aateliin. Muun muassa Pommerin seudun junkkerit eivät olisi pitkälle potkineet viljelmillään. Sitä vasotin kaikki liiketoiminta oli sotilaille syvästi vierasta ja vastenmielistä. Suvun siviileistä tuli tyypillisesti hovioikeudenneuvoksia tai muuta vaatimatonta mutta säädyllistä.

Vanha eurooppalainen perinne oli jarrutella korruptiota siten, että merkittäviin tehtäviin nimitettiin niin rikkaita ihmisiä, ettei heillä ollut kiusausta ottaa vastaan pieniä lahjuksia.

Saiko Kekkonen bonuksia noottikriisin hoitamisesta 1961-1962 tai pontevasta toiminnasta Neuvostoliittoa vastaan 1971-1973? Ei saanut. Kekkosella lienee ollut nykymittojen mukaan vähäisiä osakesijoituksia, mutta mikään tiedonmuru ei viittaa siihen, että sotien jälkeisistä poliitikoistamme kukaan olisi rikastunut niin merkittävästi, että siitä olisi ollut suurta iloa jälkeläisille. Paasikivi oli rikas pankinjohtaja-aikansa perua, ei politiikasta. Tannerista olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin; Elannon toimitusjohtajan hommasta maksettiin varmastikin hyvin, mutta mahtoiko se hänen kirjallisuudessa mainittu maatilansa ollut oikeasti ison rahan arvoinen?

Mannerheim kävi nuorempana Suomessa lähinnä vippaamassa rahaa rikkaalta enoltaan (von Julin) niin että muutkin Helsingin herrat saivat suonenvetokohtauksen pakaraansa lompakon kohdalla, kun tämä viiksiäijä hiihteli kuvaan. Hänen isänsähän oli menettänyt omaisuutensa osallistumalla harkitsemattomasti liiketoimintaan. Kaikki muuttui 1918. Valkoiselle kenraalille kerättiin kansalaislahja, ja hän perusti Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton. Kaivopuistosta hankittiin kämppä, eikä rahapulasta ollut sen koommin tietoakaan.

Enne vuotta 1918 – oikeastaan maalasisliiton poliittisia ratkaisuja 1926 – korkeahko virkamies saattoi ajaa omilla hevosillaan ja vaunuillaan omaan kivitaloonsa syömään keittäjän valmistamaa, sisäkön tarjoamaa lounasta pöydät oman pöydän alla. Ajattelin tätä katkeroituneena joskus, kun minusta oli tullut korkeahko virkamies. Kyllä elintaso oli pikemmin tyyppiä polkupyörällä nakkikioskille.

Suomessa sotilasuraa pidettiin kutsumusammattina. Palkka on ollut moneen vaiheeseen suorastaan huono. Onko kukaan koskaan kuullut, että sodassa kunnostautunut komentaja olisi meillä saanut rahalahjoja? Se ei kuulunut lainkaan ajattelutapaamme. Muualta maailmasta tiedän sen verran, että Yhdysvalloissa kenraaliksi kouliutuminen oli sotien välisenä aikana hyvin pitkä ja vaivalloinen urakka. Esimerkiksi Eisenhowerin elämäkerroista käy ilmi, että huonoa oli. Maassa ei myöskään arvostettu upseereita.

Mielessäni liikkeenjohtaja kyllä rinnastuu sotilaaseen, ja nyt tarkoitan sotilaan rauhanajan tehtäviä. Suunnittelua, resursointia, allokointia, kontrollia ja lisäksi vaikeasti määriteltävää hengen ylläpitämistä.

Mutta Kekkonen ei saanut bonuksia, vaikka oli ”toimitusjohtajan” melkoinen tekijä. Ilman jäivät myös Koivisto, Ahtisaari ja Halonen.

Oletteko kuulleet liikkeenjohtajan tai pankinjohtajan tai vastaavan maininneen toimivansa kutsumusammatissa? Minun korviini tällaista ei ole tarttunut, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Sellaisissa dynastioissa kuin Reenpää tai Herlin olen kuullut jopa sanottavan, että eihän tämä yhtiö ole ”minun”, kun se on saatu perinnöksi ja menee edelleen perinnöksi. Ei sitä voi myydä. Ei ihminen voi myydä omaa lihaansa.

Olen tuntenut kutsumusammatissa toimivia asianajajia. Isäni oli sellainen. Hän oli vakavissaan, ja vakavissaan hän myös opetti, että lasku kirjoitetaan tehdystä työstä ja summa on (periaatteessa) sama, voitti jutun tai hävisi, ja että asiakkaan kanssa ei saa koskaan ruveta liikesuhteisiin.

Opetus Hitlerin bonuksista (ja Stalinin vastaavista): että ihmepalkkiot ovat eräänlaista korruptiota, ja korruptio mädättää johtamisjärjestelmiä.