Ördaus

Lopulta tulin siihen tulokseen, että kovin harva on huomannut olennaista. Ihmiset ovat muuttuneet vielä enemmän kuin maailma ja vielä lyhyemmässä ajassa.

Verkossa ja televisiossa sanotaan keskusteltavan. En oikein tuosta tiedä. Nyt katsoin hetken televisiota saadakseni kuulla, mitä joillakin ihmisillä on kunnon kännäämistä vastaan.

Opin vain uuden hauskan sanan, joka on tässä otsikkona. Muu oli tuttua jo vuoden 1917 kansalaiskeskustelusta. Silloin alkoholin saatavuuden rajoittaminen tai kokonaan kieltäminen oli ainoa asia, joka yhdisti kansalaisia ja heitä edustaneita eduskuntaryhmiä. Ja kieltolaki saatiin. Saatiin kyllä paljon muutakin.

Sekä julkisia että yksityisiä keskusteluja, oikeastaan väittelyjä, tuntuu viime vuosikymmenet leimanneen ihmisten huono itsetunto.

Ehkä se on sotavuosien perua. Vaikka heimoaate ja Kajala-haaveilu muistuttivat kovasti 40 vuotta myöhemmin esiintynyttä stalinismi-kohtausta, niitä yhdisti kannattajien henkinen epävarmuus. Se tunnetusti ilmenee sangen usein tolkuttomana liioitteluna. Vilkas mielikuvitus ja heikko todellisuudentaju on vaarallinen yhdistelmä.

Eilen siis puhuttiin viinan juomisesta, joka on suosittu harrastus ja jaetaan terveeseen ja sairaaseen ilmenemismuotoon. Eilen kirjoitin hirmuautoilijoista. Muuan ystäväni soitti ja sanoi sattuneensa Halikossa huoltoasemalle parahiksi näkemään näitä ihmisiä, jotka olivat osoittautunet kansakunnan valioiksi, siis omasta mielestään ja käyttäytymisestään päätellen. Tie yli-ihmisyyteen on monesta muustakin asiasta tunnetussa Münchenin kaupungissa sijaitseva n liikeyrityksen Bayrische Motoren Werke Aktiengsellschaftin tuotteiden hallusapito.

Eilen esitin käsityksen, että tolkuton ajaminen yleisillä teillä olisi pyrittävä estämään vaikka turvautumalla epätavallisiin keinoihin. Esitin sellaisena auton (BMW) määräaikasen sabotoinnin.

Tänään tuli televisiossa luonnollisesti esiin tunnettu tosiasia, ettei juopottelu ole yksityisasia, koska se valloilleen riistäytyneenä vaarantaa vakavasti monien muidenkin ihmisten kuin harjoittajansa hyvinvoinnin.

Siis kysymys: helpottaisiko alkoholin liikakäyttö, jos valtio ostaisi jokaiselle todistettavasti juopolle kansalaiselle nopeakulkuisen BMW:n? Siinä olisi kaivattu mahdollisuus tuntea kerrankin olevansa jotain. Ja ehtona olisi luonnollisesti pidättäytyminen päihdyttävistä juomista.

Ei se auttaisi. Juoppous hyökkää samalla tavalla kuin lude, heti kun valot on himmennetty ja jonkinlainen rauha on ikään kuin laskeutunut.

Ehkä epidemiaa muistuttavat persoonallisuushäiriöt osoittautuvat pysyviksi seuralaisiksi. Edellinen vuosisata meni kolmen kollektiivisen hulluuden merkeissä. Se kolmas on Mao. Minun elinaikanani älymystö ja asiantuntijat ovat toteuttaneet tehtäväänsä eli keskustelleet asian vierestä. Yhdysvaltain imperialismin suomimine oli hyvin suosittua muun muassa silloin kun neuvostoimperialismi oli pahimmillaan.

Jos juoppous on suuria joukkoja koettelevat sieluntoiminnan häiriö eli siis hulluuden muoto, lainsäätäjä ja mielipidevaikuttajat keskittyvät vanhan tavan mukaisesti miettimään oiretta, ei tautia.

Viina helpottaa hetkeksi mutta on erittäin huono lääke henkiseen huteruuteen. ”Lääkkeen” saannin rajoittaminen tulee siis välittömästi lisäämään raskaampien ja kalliimpien hoitomuotojen tarvetta.

Taitava lukija on toivottavasti pannut merkille, että olen varonut edellä sanomasta poikkipuolista sanaa ryypiskelystä; se vaatettaa toisia oikein hyvin. Kirjoitin suurkuluttajista ja juopoista, joita sanotaan myös alkoholisteiksi. Tiettävästi kaikki syövät mutta eivät kuitenkaan menehdy liikalihavuuteen.