Befehl

Saksaa ajatellen – Suomen lain mukaan virkamiehen tai esimiehen antamaa määräystä on toteltava, paitsi jos se on ilmeisen lainvastainen. Sotamies jonka käsketään surmata vihollisen haavoittuneet, ei vapaudu vastuusta tuohon käskyyn vetoamalla.

Eilinen kirjoitus oli myös johdanto tähän: heti Neuvostoliiton ja Saksa jälkeen toinen maailmansota aiheutti suurimmat tuhot Kreikalle, Puolalle ja Jugoslavialle. Hiukan oudostelen, ettei Kreikan kaikkien taloudellisten ja kulttuuristen rakenteiden murskaamista koskaan mainita nyt, kun maassa käyttäydytään meidän muiden mielestä vallan omituisesti. Siellähän käytiin maailmansodan jälkeen tuskallisen pitkä sisällissota, ja aseisiin on tartuttu senkin jälkeen.

Vielä vaikeampi kysymys on tämä: vaikuttiko kustannuksiltaan hirvittävä voitto 1945 Neuvostoliiton romahtamiseen 1991? Siihen liittyen: miksi sodan häviäjät Saksa ja Japani voittivat rauhan?

Tavattuani enemmän tai vähemmän ohimennen kollegoita Kuisma, Rentola ja Pernaa sekä lukuisia muita, muotoilen kysymyksen näin:

Esiintyykö myös viimeksi kuluneiden 100 vuoden historiassa sellaisia äkillisiä konfiguraation muutoksia, joiden vaikutus jää pysyväksi, vaikkei niiden havaitseminen ole helppoa? Yleensä sellaisiksi on nimetty vai vallankumoukset, kuten Venäjä 1917.

Sekä Länsi-Saksa 1949 ja edelleen, että Japani tuntuisivat olevan esimerkkejä. Suomi jatkoi toimintaansa oleellisesti sotatalouden keinoin ja yhden kiveen hakatun kulttuurin hallitessa 1944 - 1968, jonka jälkeen kaikki muuttui.

Jugoslavia piti tapanaan teloittaa tuhansin kappalein mm. liittoutuneiden väkisin ”palauttamia” kansalaisiaan. Espanja ja Portugali siirtyivät diktatuurista hämmästyttävän vähin näkyvin vaurioin teolliseen kasvuun ja Euroopassa tavalliseen hallitusmuotoon. Italian päivänpolitiikassa tuntuvat jatkuvan yli tuhat vuotta voimassa olleet vastakohtaisuudet Po-joen laakson, erilaisten vuoristolaisten, kolmanneksi Etelä-Italian ja neljänneksi Sisilian kesken. Lisäksi myös siellä on havaitsevinaan edelleen jälkiä toisen maailmansodan rajusta jakaantuneisuudesta.

Vastausehdotukseni on tämä: monissa tapauksissa maa näyttää kestävän pahan väestöllisen menetyksen. Poikkeustapauksesta esimerkki on Ranska, joka ei koskaan toipunut 1914 - 1918 menetyksistään, mutta on edelleen olevinaan niin suurvaltaa, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pääsäännöstä esimerkki on Suomi, jossa vuosien 1917 - 1920 harventamat ikäluokat pitivät maan käynnissä 1939 -1944 etulinjassa ja kotirintamalla (naiset).

Vastaus olisi avoimuus eli uusi verkottuminen eli puhtaalta pöydältä lähteminen. Saksassa ja Japanissa teollisuus ja finanssi rakentuivat siitä huolimatta vanhan luottamus-koodin varaan hiukan samaan tapaan kuin Kiina tuntuu nyt rakentavan kapitalismia koeteltujen kommunisteiksi itseään väittävien toimijoiden varaan.

Jopa Yhdysvallat kärsi havaittavasti suurista koulutuskelpoisten miesten menetyksistä, mutta nousi maailman herraksi juuri 1945 - 1966. Neuvostoliitossa, jossa rauhan ajan elämää oli hallinnut eräitten suurtenkin paikkakuntien miesten ja naisten suhde 1: 10 tai 1 : 20, vallassa pysyivät Gorbatshoviin asti sotasukupolven miehet, jotka olivat lukeneet Clausewitziä väärin: rauha on sodan jatkamista toisin keinoin. Siinä kävi ainoalla mahdollisella tavalla; koko suurvalta lensi sippiin.

Saksa ja Japani hyötyivät suunnattomasti armeijan puuttumisesta ja (Saksan tapauksessa) vähäisistä kustannuksista. Vielä enemmän ne hyötyivät uudesta avoimuudesta, joka siivitti seuraavat sukupolvet maailman parhaaseen oppiin, yleensä Yhdysvaltojen yliopistoihin.

Ero on valtava, kun vertaa entisen itäblokin maihin, joiden tieteellinen ja taiteellinen kehitys melkein pysähtyi sorron vuosiksi. Meillä asuinsijat avartuivat. Muuttuneen, nykyisen Suomen symboliksi haluan kuvan esittämän Oiva Toikan lasilinnut ”Karjalan laujoutsen”. Se on kaunis, kansallinen ja innovatiivinen ja lisäksi korkeaa teknologiaa. Ei tuollaista tuosta vain puhalleta eikä maalata käsityönä.