5. huhtikuuta 2012

Projektio


Kuvan Mercatorin projektiossa kaikki välimatkan ovat oikein mutta pinta-alat väärin, paitsi päiväntasaajalla. ”Oikea” tapa esittää maapallo olisi viiltää lohkoja kuin appelsiinista. Väliin jäisi paljon tyhjää. Ja välimatkat olisivat oikein vain pituuspiireillä.

Elokuva ja valokuva ovat kolmiulotteisen kohteen projektioita kaksiulotteiselle pinnalle. Paljon menee väkisin vikaan. Lisäksi kamera on yksisilmäinen mutta ihminen kaksisilmäinen, ja 3D-yritykset jäljitellä aivojen tuottamaa syvyysvaikutelmaa ovat ainakin vielä avuttomia ja lisäksi ehkä turhia.

Tiedätte varmaan, että veistokset ja maalaukset ovat monissa tapauksissa vääristeltyjä? Ihmisvartalon mittasuhteita muutetaan hiukan, jotta ne näyttäisivät oikeilta, kun patsas on nostettu jalustalle. Oikean kokoiset kädet näyttäisivät oudon isoilta. Suuret mestarit oppivat ensin maalaamaan Firenzen ja Sienan kirkkoihin seinän ylänurkkaan hahmoja, jotka näyttivät lattialta katsoen oikeilta, jopa katsojan kävellessä. Se ei suoraan sanoen ole helppoa se.

Tintti-elokuvassa eräät kuvat, joissa esimerkiksi kepin tai patukan pää nousi kuvan keskeiseksi sisällöksi, tekevät väkivaltaa silmän ja kameran syvyysterävyydelle. Jos joku osoittaa minua uhkaavasti kepillä, katson luultavasti häntä silmiin, en kepin päätä.

Maisemamaalaus joutuu taistelemaan tämän ongelman kanssa. Parhaiten sen ratkaisi Cézanne ilmaperspektiivillään. Vuori on samanaikaisesti lähellä ja kaukana.

Hitchcock on tunnustanut, että hän oppi Saksassa, miten kuvan taustoja tehdään. Jos kohtaus kuvataan muka rautatieasemalla, tausta on nikkaroitu pienoismalli, jonka mittakaavaa on vääristelty. Vain siten se näyttää oikealta.

Itse en ole saanut syntymään yhtään onnistunutta valokuvaa tunturista. Isäni sai kolme. Tunturi kaatuu valokuvassa. Photoshopilla voi lisätä jyrkkyyttä, mutta silloin menettää etäisyyden. Olen tehnyt joitakin väärennyksiä ”wrap” –toiminnolla. Todellisuudessa ne eivät ole hyviä. Tunturi pettää.

Ystäväni Hessu sanoi noin 38 vuotta sitten, ettei hänen tee mieli katsoa uudestaan sitä Chaplinin elokuvaa, joka oli tehnyt häneen koulupoikana niin suuren vaikutuksen. Chaplin on aiheesta arkkitehtien suosikki. Taiteilija, joka osasi yhdistää koreografian (etuala) ja arkkitehtuurin (tausta), on nero. Chaplin oli.

Ajatus on oikea ja oivaltava. On ehkä viisainta vaalia muistoa kuin haalia niitä.

Siinä oli toinenkin ajatus. Muisti prosessoi kokemusta. Muistamme melkein aina melkein kaiken väärin, koska muistikuvatukset patinoituvat ja ruostuvat oikullisesti.  Uusi katsominen tai lukeminen voi olla pettymys.

Itse toimin toisin. Uusi kokemus ei peitä edellistä. Kun luen nyt jonkin tietyn Barksin Akun, muistan miltä sen lukemine tuntui 1952 ja millaiselta 1972. Tintin ”Ihmeellinen tähti” (myöhemmin Salaperäinen tähti) tuo mieleeni sen tytön kumisaappaat, jonka kodin pöydällä näin tuon oudon kirjan kannen ensimmäisen kerran. Likka ei antanut kirjaa lainaksi. Vuosi oli 1961. Sekä likka että kirja saivat jäädä. Muuan toinen ystävä huomautti naulan kantaan, että juuri tuon albumin kansi on loistava.

Siinä kannessa on Hergén yhteys surrealismiin selvimmillään.

Hergén maanmies, belgialainen René Magritte on minulle surrealisteista rakkain. (Sataa pieniä knallihattuisia virkamiehiä; piippu joka päälle on kirjoitettu ”tämä ei ole piippu” jne – katsokaa Googlestsa.)

Magrittella on oma museo Brysselissä. Yritän aina käydä siellä  uudestaan ja mietin, miksi epäeroottisuus yhdistää näitä kahta mestaria, toisin kuin kolmatta belgialaistsa, Paul Delvaux’ta. Kaikille on yhteistä viivan puhtaus, henkilöiden unenomaisuus. Surrealismi on todellisuuden projektio uneen, elämää käsitettävämpi, vaikka ei sanoiksi kääntyvä.

19 kommenttia:

  1. Minustakin 3D-touhu on jokseenkin turhaa, onhan ihmisellä mielikuvitus. Vielä 80-luvulla eräässä matkailupitäjässä oli stereohalli, jossa näytettiin kolmiulotteisia elokuvia, mutta ei ole enää. Minusta matkailukin on turhaa 50 ikävuoden jälkeen, loppuaika kuluu helpommin ja vihreämmin kotosalla. Minusta Akuakin voitiin lukea joskus 50-luvulla kolmiulotteisena erikoislasien avulla vai oliko se joku muu sarjakuvalehti, siis ihan varmasti jotakin sarjakuvalehteä. Kiehtovia kuvia tuolla René Magrittella, kaksiulotteisenakin.
    Hube

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä-Jussi 4/1955. Münchhausen-erikoisnumero.

      Poista
  2. Jos sivuutetaan se tunnettu tosiseikka, että ihmissilmä aina väistämättä näkee ”väärin”, sekä se, että jokaisella on tietenkin omat Les madeleines (”sen tytön kumisaappaat, jonka kodin pöydällä tuon oudon kirjan kannen ensimmäisen kerran”), on maalaustaiteen surrealismista todettava, kuten Jan Blomstedt joskus jossain Dalía koskevassa arvostelussaan kirjoitti osapuilleen, että jos pitää kuvata helvettiä, sen voi tehdä mahdollisimman suureen tarkkuuteen pyrkien - muisti ja sen häilyvyys toimikoon tästä pyrkimyksestä laajalti tunnettuna esimerkkinä.

    Magritte on aikojen saatossa solahtanut semiotiikan peruskouluissa järjestettävässä kouluruokailussa, näkkileivän ja voinapin ohella, usein tarjoiltavaksi perustillilihaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varisseitten tähkäpäiden keräilijät siinä yhdessä Milletin kuvassa ovat varmaankin tätä näkkäriä ja voinappia. Moderna museetissa Länsimeremme vastarannalla oli Dalia surrealismia esillä. Sisäänkäynnissä jökötti pikkuveistos isolla asialla. Naisen pää. Esteettis-eroottis-parivalinnalla vuosisatoja kehitetty pää,jota olemme oppineet "kauniina" pitämään. Emmekä pois opi -kiitos kertaavan mainoskuvaston.

      No,siinä taideluomassaan Dali asetti kaunottarelle kruunuksi pari tällaista nöyrää/kainoa jämien kokoajaa. Naisen kaulaan hän asetti paksun kaulanauhan, josta sojottivat maissintähkät. Niin ja jotta olisin ymmärtänyt,Dali pani päälaen ja ja noiden ruuan tähteiden kerääjien väliin vielä patongin. Näin päin näköäni lyötynä mieleni järkähti ja neuronit sekosivat sen verran että näin ne veripisaratkin. Sellaisia Dali oli pirskottanut naisen ohimolle. (Kiitollisena Sinulle kun jaat syvästä ja laajasta osaamisestasi)
      Jukka Sjöstedt

      Poista
    2. Tämähän oli hyvä sattuma, että tillilihan ja näkkileivänpalojen seasta tässä nousi esiin Millet unohduksen yöstä. Itsetietoisena maalarina Dalí ei oikein pitänyt ketään kollegaansa minään, kaksi poikkeusta tosin oli: maanmies Velázquez, jonka teknistä osaamista Dalínkin oli pakko ihailla, ja sitten Millet, johon hänellä tuntui olleen erityissuhde; monissa Dalín töissä on viitteitä Millet'n tunnetuimpiin töihin. Syy tähän oli Dalín itsensä kertoman mukaan se, että nuorena hänellä oli huoneessaan jäljennös Millet'n "Iltakelloista", jota hän aina ennen nukkumaan menoaan katseli. Ja kun terve nuori mies oli, tämä maalaus sai hänet kiihottumaan seksuaalisesti. Tällainen tietysti jättää lähtemättömän jäljen nuoren miehen psyykeeseen.

      Jokainen voi tarkistaa teoksen herättämät tuntemukset omakohtaisesti ja esittää itselleen sen äärellä kysymyksen: onko minusta surrealistiseksi kuvataiteilijaksi?

      Poista
    3. Sjöstedt on kulussa kohti aforismin tiiviyttä, hienoa!
      Ei se aivan persiasta ole tämän toisenkaan Jukan osaaminen.
      pekka s-to.

      Poista
  3. Kaikki projektiot ovat väärin, tiedäthän sen. Eikä siivuprojektio ole mitenkään hyvä, ainakaan naparetkikunnalla; "vain napaprojektio on järkevä...".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projektiot satoja vuosia sitten:

      http://xoomer.virgilio.it/dicuoghi/Piri_Reis/Finaeus_eng.htm

      http://xoomer.virgilio.it/dicuoghi/Piri_Reis/PiriReis_eng.htm

      Poista
  4. Nyt täytyy rotesteerata! Mercatorin projektiossa mitat ovat vääristyneet, mutta suuntakulmat ovat oikeat. Jokainen meripeninkulma näkyy napoja kohti mennessä aina vain pidempänä, mutta kartasta voi mitata suunnan, mihin purjehtia.

    VastaaPoista
  5. Kasvoja katsellaan yleensä muutaman metrin päästä, jolloin perspektiivi litistää kasvot silmälle luonnollisen näköiseksi. Valokuvia katsellessa kiusaa, kun kasvoja valokuvataan usein tätä lähempää ja amatööri käyttää kännykän tai pokkarin laajakulmaa tai paremman kameran normaaliobjektiivia ja kasvot muuttuvat kuonomaisiksi. Pitäisi kuvata muutaman metrin päästä ja vähintään 100 mm polttovälillä, jotta kasvot tulevat luonnollisen näköisiksi.

    VastaaPoista
  6. Tampereen Hämeensillalla seisovat neljä Väinö Aaltosen hahmoa ovat hyvä esimerkki vääristelystä. Omituiset isopäät näyttävät sopusuhtaisilta veistosten juurelta ihailtuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingin "Kolme seppää" taas on vaikuttava myös sen takia, että lekoissa on kunnon varret. Noilla lekoilla pojat vetäisivät toisiaan komeasti kalloon, mutta ovat onnekseen ei-joustavaa materiaalia.
      Visti

      Poista
    2. Niin olen kuullut, että Aaltonen suunnitteli isopäänsä nostettaviksi korkeammille jalustoille ja katselukulman piti olla enemmän alaviistosta.
      – Varapygmi

      Poista
  7. Mitä tarkoitat sanoessasi, että välimatkat kuvan projektiossa ovat oikein? Minun ymmärrykseni mukaan näin ei ole.

    VastaaPoista
  8. Hyvää pääsiäistä, Jukka (http://anttiliikkanen.blogs.fi, "Viimeinen ehtoollinen"), olemme suurten asioiden äärellä:

    http://www.hs.fi/fingerpori/
    (5.4. 2012)

    VastaaPoista
  9. Minulle on uutta blogi-isännän kertoma tieto, että Chaplin on arkkitehtien suosikki. Luin kyllä juuri Göran Schildtin Alvar Aalto -elämäkerran osan Nykyaika, joka on nimetty samannimisen elokuvan mukaan, ja Chaplin oli Aallon suosikki ennen Nykyaikaakin.

    Päivän otsikko resonoi teemaan sitenkin, että Aalto oli tulisielu Suomen ensimmäisessä elokuvakerhossa nimeltä Projektio (1934-1936), joka toimi Bio Joukolassa, kunnes lapualaismielisessä maassamme keksittiin korottaa tullimaksut Gullichseneillekin mahdottomiksi maksaa. Viimeisiä pisaroita oli esittää Juli Raizmanin Siperian vankileirejä kuvaava Katorga (joka sijoittuu tsaarin aikaan mutta käsittelee kenties myös päivän todellisuutta, sillä neuvostotaiteilijat olivat Troijan hevosten mestareita).

    Tommi Uschanoville edelliseen ketjuun liittyen Gandhi-iloa ja hauskaa pääsiäistä:
    www.youtube.com/watch?v=QfvLcozLwtE

    VastaaPoista
  10. Lopetin paikallisen sanomalehden tilaamisen. Kun herään, tavaan täältä netistä ensimmäiseksi Kemppisen, mitä on tapahtumassa? Nostan hattua Teille. Upeata, että Teidän ajatuksianne on ilmaiseksi saatavilla! Suurkiitos! Loistavaa, kun joku suuri maalarimestari antaa meille junioreille ohjeita. Jos pistätte tilinumeronne, heitän toki satasen?! Vitsivitsivitsi, mutta ei, sillä vaikka yritän lisäbisnestä klassisella friidun poikkisahaamistempulla, kaikki vaan tuntuu menevän, köh, huonosti? Kannatanko väärää puoluetta!? Huikeata, miten ihmisellä on päässä älliä, mutta hän pystyy myös kirjoittamaan asiaa ja värikkäästi kuten Te!? Aamun tv-ohjelmassa Stig-Björn Nyberg sivusi mielestäni hetken juttujanne, joista olette kirjoittanut jo, krööööh, sata vuotta sitten. Nalle tietää kirjoittamisesta! Upea kundi ehdottomasti! Mutta sitten yhtäkkiä tuli mieleeni: milloin saamme Kemppisen elämänkerran tai muistelmat tai molemmat?!? Opiskelen itse, krööh, lakimieheksi, mutta Te olette ollut koko ajan oikeassa siinä, ettemme ole värikkäitä emmekä ole kirjojen kirjoittajiksi ja kukameistä on rehellinen? Hmm. Hyvää pääsiäistä kuitenkin kaikille suvuille ja erikoisesti Teille - Kemppinen!!!!!

    VastaaPoista
  11. Yksi 3D-elokuvan lukuisista ongelmista on myös tekstitys, joka leijailee siinä omassa omituisessa tilassaan, joka näyttää jäävän valkokankaan pinnan ja koetun 3D-tehosteen "väliin" jotenkin määrittelemättömään tilaan, sen "neljännen seinän" kohdalle. Se on siinä koko ajan rikkomassa illuusiota ja nollaamaassa kolmiulotteisuutta.

    Veikkaisin, että jenkeissä 3D menestyy paremmin tästäkin syystä -- kun ei ole tekstiä häiritsemässä.

    VastaaPoista
  12. Tavallinen halpis koti-tv:kin muuttuu 3D-tv:ksi seuraavalla tavalla:
    1-elokuva on liike, pyörivä tai matkakuvaus( lentokoneella tai autolla)
    2-toinen silmä siristetään (menopuoli) niin että se saa vähemmän valoa TAI
    sen eteen laitetaan lievästi himmentävä aurinkolasi. (Jos kuvassa liikutaan autossa oikealle ja katsotaan vasemmasta ikkunasta ulos niin vasen silmä siristetään. Tämä toimii myös oikeassa autossa! 3D-boosteri !).

    Näin olen katsonut luontofilmejä jne uusin silmin.

    Ilmiön takana toimii ns. Pulfrichin efekti kunhan kohde on liikkuvainen:
    http://en.wikipedia.org/wiki/3D_film#Pulfrich
    Efekti ei ole kuitenkaan kovin vahva ja kokeideni mukaan toimii aika ahtaissa parametreissa ja kuvan pitäisi olla aina samaan suuntaan kulkeva tai pyörivä tai sitten silmän siristyspuolta pitää vaihtaa lennossa.

    MrrKAT

    VastaaPoista