Sosialistinen media

On aivan oikein kuvailla historian jakso 1815 – 1989 omistusoikeuden aikana. Jäljittelen Eric Hobsbawmia, joka oli suuri ihanteeni 1970-luvulla. Etenkin The Age of Capital (1975) osoitti, että taloushistoriaan on toinenkin näkökulma kuin Jutikkalan. Myöhemmin (Äärimmäisyyksien aika, 1999) käsitin, että kaikella on hintansa, vaikkei kysymys olisi omistus- tai tekijänoikeudesta.

Hobsbawmin kirjat olivat olleet kauan kurssikirjoja yliopistolla. Minulle se on aina suositus. Olin kääntynyt Braudelin ja eräiden muiden ranskalaisten näkemyksiin, ja olen vieläkin sitä mieltä, että hänen kapitalismin historiansaja Välimeri-teoksen jääminen suomentamatta on häpeä. Nyt entiset arvostetut kustannusliikkeet hankkivat itselleen tappioita muilla, sinänsä ihan välttävillä isoilla historiateoksilla. Oikeaan aikaan julkaistuna Braudel I-III olisi voinut vaikuttaa samalla tavalla kuin Friedel (Uuden ajan kulttuurihistoria) moniin tämän blogin lukijoihin.

Ellen olisi ruvennut kirjoittamaan tätä blogia, olisin ehkä suomentanut Braudelin, ilmaiseksi. Se olisi ollut suuri virhe. Nyt kun kirja ei ole enää auktoriteetin asemassa, vaan muutkin asiat kuin luonnontieteelliset tutkimusmenetelmät ovat muuttaneet kuvaa, minulla olisi eurooppalaisen keskiluokan ja venäläisen yläluokan vakiotunne, tarpeettoman ihmisen haaskattu elämä.

Myös Braudelin näkö himmenee 1960-luvun asioissa.

Kuvassa on mieskuoro. Lehden sisällä olevassa arkistossa kerrotaan ilmiöstä. Valokuvissa on nuori Ensti Pohjola, ykkösjohtaja, ja varhaista keski-ikää elävä Kullervo Kemppinen, kakkosjohtaja. Ensti Pohjola sanoi seinäjokelaisena maakuntakuoron johtajaksi suostuessaan, että mieskuorolaulu ei kylläkään ole musiikkia eikä hän pidä siitä. Hän pani nämä meijerikonsultit ja kunnanlääkärit, suur- ja pientalonpojat ja muut laulamaan muun muassa Bartokia ja Mozartia ja taisi pitää soveliaana myös Hindemithiä.

Minulla on New Yorkissa 1961 tehty Jussi-kuoron levytys. Eivät he siinä iskussa olisi  hävinneet YL:lle eivätkä PK:lle. Välillä menee pieleen, mutta se nyt ei ole kohtalokasta, koska tuloksena oli laulua, ei seuraelämää.

Samanaikaisesti olen selaillut paikallishistorioita. Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kausi kesti 1948 – 1984. Rajat eivät ole jyrkkiä. Esimerkkitapaukseni Kauhava on dokumentoitu korkeintaan keskinkertaisesti. Olen vertaillut toisiin pitäjiin. Pohjanmaalla yritystoiminta oli epätavallisen riuskaa, eivätkä tulokset olleet lainkaan huonoja. Sitten tuli noutaja. Pinnallinen selitys on ”kansainvälinen kilpailu” tai halpatuotanto. Laajempi selitys on tämä globalisaatio, jonka yksi haara muuten oli kasinotalous ja pankkikriisi. Sukkia silmukoidaan -  strumpor uppmaskas…

Globalisaatio ei ole vain taloutta. Televisio antoi tyrmäysiskun järjestetylle ja vapaalle yhdessäololle. Aikarajat ovat hyvin selviä. Mustavalkoinen televisio piti väen sisällä jo 1960-luvun lopulla, osan Peyton Placella, osan esimerkiksi ”Lännen tiellä” (Rawhide) tai ”Virginialaisella”.

Muistan masentavan tarkasti vuosien 1966-1967 televisiosarjat, koska olin silloin MTV3:n toimittajana, ja tärkein tehtävä oli katsoa sarjojen jaksot ja sijoittaa ne ohjelmakarttaan. Pidin Maxwell Smartista.

Laulukuorot, iltamat ja erilaiset seurat alkoivat surkastua. Tiedän. Juuri kuorot ovat tätä nykyä aivan uskomattoman hyviä. Niissä laulaminen ei ole kuitenkaan enää sosiaalista toimintaa, vaan kulttuuritoimintaa.

Minkä verran maassa mahtaa kokoontua raittiusseuroja tai ompeluseuroja? Vakavissaanko eduskuntapuolueet surevat järjestökoneistonsa rappiota? Milläpä keskustapuoluekaan pitää tupailtoja, kun ei ole tupia?  Pirtin kylkeen on rakennettu laajennus, mutta olohuoneiltoja ei ole tilaa pitää.

Ennen kaikki ei ollut paremmin. Yhteisöjen Suomi tai yhteisöllinen Suomi alkoi hiukan salaperäisesti 1880-luvulla ja siis menehtyi alle 100 vuotta myöhemmin. Todiste: venäläiset. Syistä joita en tunne he tulevat vielä lomallekin porukoina.  Kerrotaan että he viihtyvät yhdessä ja katsovat hitaasti suomalaisia, joilla ei ole sosialismia eikä sosiaalisuutta. Niin ollen seurallisuus ei selitä vallankumouksia ja veritöitä. Meillä ja heillä yhteenliittymät johtivat vastakkainasetteluun ja siitä sisällissotaan.