Sananen joulupukin valtaoikeuksista

Ennakkoäänestys joulupukin vaaleissa alkaa viikon kuluttua. Ehdokkaat pelleilevät televisiossa pian päivittäin.

Asiaan liittyy oikeudellisia ongelmia. Suomen Perustuslaki vaikenee asiasta. Syntipukin valitsemista, asettamista ja uhraamista koskevat säännöt löytyvät 3. Mooseksen kirjan 16. luvusta, mitä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Suomalaisen joulupukin nimessä on säilynyt viittaus nuuttipukkiin ja sitä tietä hedelmällisyysriittiin. Muuan laajalle levinnyt tapa oli kunnioittaa eläintä lahjoin, lauluin ja kumarruksin. Sen jälkeen siitä tehtiin uhri ja se syötiin.

Tapa näyttäisi säilyneen, vaikka jotkut joulupukin tehtävistä on nyt siirretty tasavallan presidentiltä pääministerille.

Maaliskuun joulupukit lupaavat naamioittensa takaa lahjoja kilteille lapsille, mutta tuhmat on tarkoitus jättää osattomiksi.

Tässä kirjoittelutyössä joutuu usein muistuttamaan lukijoita teologisesta sivistymättömyydestä. Aabraham pantiin uhraamaan poikaansa. Hänet on tapana kuvata hätkähdyttävästi joulupukin näköiseksi mieheksi. Hanke meni myttyyn, joten Jumala, jota moni luulee häntäkin joulupukiksi, teki omasta pojastaan Jeesuksesta syntipukin, joka uhrattiin syntien sovitukseksi.

”Fingerporissa” sanottiin, että Jeesus on jo sovittanut kaiken, myös housunne. Ks. aiheesta lähemmin Wikipedia, Fingerpori. Tuo tulkinta on ehkä hiukan liioiteltu.

Tasavallan presidentistä puhuakseni itsenäisen Suomen historian kuuluisin syntipukki lienee ollut Risto Ryti. Hänen ajatuksistaan ja toiminnastaan on paljonkin puhuttavaa myös sotavuosilta. Huomioon otettavaa argumenttia hänen sotaan syyllisyytensä puolesta ei ole tullut silmiini. Toisin sanoen siitä ovat kansalaiset ja tutkijat hyvin laajasti yhtä mieltä, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli arvoton näytelmä, jolla ei ollut mitään tekemistä oikeuden eikä oikeudenmukaisuuden kanssa.

Olen odotellut, missä vaiheessa joku huomaa maalaisliiton eli nykyisen keskustapuolueen roolin 1939 – 1945 ja sitten siitä eteenpäin. Lopputulos oli edistyspuolueen (Ryti, Ståhlberg, Kivimäki jne.) nopea näivettyminen ja maalaisliiton ennennäkemätön nousu.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä oli mukana kaksi maalaisliittolaista pikku tekijää (Kukkonen ja Reinikka). Puolueen todelliset johtajat Juho Niukkanen ja Viljami Kalliokoski eivät tulleet puheeksi. Edellinen vahva mies Kyösti Kallio oli kuollut 1940. Paasikiven III hallituksessa Kekkonen. Emil Luukka ja Kaarlo Hillilä olivat isossa roolissa.

Maalaisliitto pani Mauno Pekkalan hallitukseen kakkosketjun ja jäi Fagerholmin hallituksen ajaksi oppositioon. Kun siis SKDL:stä ei tullutkaan suurinta vaikuttajaa ja SDP alkoi repeillä, maalaisliiton tie oli auki taivasta myöten.

Tiivistä ja uskottavaa Suomen historiaa 1945-2011 ei ole tietääkseni olemassa. Ehkä siksi agraaripuolueen henkeäsalpaavat ja eurooppalaisittain ainutlaatuiset saavutukset eivät oikein erotu.

Nämä mietteet – siis kannusten hankkiminen sodan selvittelyillä ja etenkin sotasyyllisyysoikeudenkäynnillä, joka oli Kekkosen urakka – tulivat mieleen tämän päivän presidenttiehdokkaista, joilla ei kenelläkään tunnu olevan oikein asiaa eikä sanottavaa. Puutteen on pakko olla paha, koska tämä koskee myös Paavo Väyrystä.

Väyrysen sukupuu johtaa kekkosen kautta Juho Niukkaseen, joka oli kaikkien aikojen politikoija ja karjalaisena äänesti mm. talvisodan rauhaa vastaan väittäen itsepintaisesti vielä muistelmissaan 1951, että Mannerheim ja muut sotilaat olivat olleet väärässä. Kyllä puolustus olisi kestänyt. Sitä voi arvailla, oliko tuo tietoinen valhe vai pelkkä erehdys.  Ainakin se oli poliittisesti korrekti, koska siinä unohtui monien käsitys, ettei välirauha 1940 - 1941 ollut muuta kuin erätauko, ja korostuu sellainen ajatus, että Suomi hyppäsi harkitusti Hitlerin kelkkaan.