Ilmeinen

Tämä kirjoitus koskee äärimmäisen vaikeaa patenttioikeudellista ongelmaa. Siispä melkein pelkästään muiden kuin patenttispesialistien (joita lakimieskunnassamme lienee 10 – 20) lukema blogi on juuri oikea paikka asialle.

Patentti myönnetään keksintöön joka on uusi ja keksinnöllinen ja jolla on tekninen teho. Tekaistu sana ”keksinnöllisyys” (uppfinningshöjd, Erfindungshöhe) on englanniksi joko ”inventive step” tai ”non-obviousness”. Viimeksi mainittu esiintyy mm. USA:n patenttilaissa (35 U.S.C. 103).

Suomen laissa sanotaan:” Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.”

Lakimiesten ongelma on sanan ”uutuus” käsittäminen väärin. Myös tuomioistuimissa ajatellaan, että se tarkoittaa ”ei ennen nähty ikä kuultu”, ja sillä siisti. Valitettavasti asia on paljon vaikeampi.

Siksi tuo siteeraamani suomalaisen lakitekstin pätkä on tarkkaan ottaen järjetön. Uusi ja lisäksi eroaa olennaisesti? Luulisi, että jos keksintö on uusi, totta kai se eroaa kaikesta, mitä on tähän asti nähty maan päällä ja taivaan alla.

Tuo omituinen kohta on juuri tämä ”keksinnöllisyys” eli ”non-obviousness” – olennainen ero. Kaksi täysin samanlaista nippeliä muuttuu erilaisiksi, kun toinen maalataan. Maalattu nippeli voi olla ”uusi” verrattuna siihen toiseen, joka oli rakenteeltaan ja toiminnaltaan uusi.

Sekä suomen sana ”ilmeinen” että englannin ”obvious” on kohtalokkaan kaksimielinen. Eroa ei selvitetä suuremmissakaan sanakirjoissa. Sanasta ”olennainen” ei ilkeä edes puhua. Se oli ylikuormattu jo 2300 vuotta sitten. Taustalla on ”olemus” (essentia), joka perinteisen ajattelutavan mukaan on eri asia kuin olemassaolo (existentia).

Tämä on juristien saivartelua. Juuri tämä saivartelu maksaa usein asiakkaalle tai vastapuolelle monta miljoonaa euroa, eikä se ole vältettävissä. Tuo olennainen ero eli eroavuuden ilmeisyys tulee käytännössä vastaan jokaisessa patenttiriidassa ja niissä taas – esimerkiksi lääkepatenteissa – on silloin tällöin kysymys suunnattoman suurista rahoista.

Tästä asiasta on kirjoitettu artikkeleita myös suomeksi. Olen julkaisemassa siitä itsekin pikku tutkielman eräiden henkilöiden kanssa; tuntui hauskalta saada julkaisuluetteloonsa artikkeli, jonka kirjoittajat ovat Kemppinen, Kemppinen ja Kemppinen. Neljäs – isäni – olisi jo ollut fuskua. Kyllä hän vielä tämän asian ymmärtää, muttei hän jaksa enää pohtia sitä.

Rikosoikeuden ”todennäköiset syyt” punnitaan mm. vangitsemismenettelyssä. ”Ilmeinen” tarkoittaa jokseenkin samaa. Kahden laitteen tai vastaavan ero on ilmeinen eli todennäköisesti tuon kysymyksessä olevan alan tunteva henkilö ei olisi oivaltanut sitä, mikä johti keksintöön. Käsite on probabilistinen, todennäköisyysharkintaa. Ero on suuri.

Samaa harkintaa noudatetaan mietittäessä, oliko puukonisku tahallinen tappo vai tuottamuksellinen eli varomattomuudesta tehty huitaisu. Harkitsija pyrkii objektiivisuuteen. Se ei ratkaise, mitä tekijän mielessä liikkui, vaan mitä kenen tahansa normaalin henkilön mielessä olisi liikkunut, esimerkiksi että henki lähtee kun pistää toista ohutteräisellä veitsellä rintakehään.

”Ilmeisesti” tarkoittaa ”mahdollisesti” tai ”kenties”. Ilmeisesti nainen on raskaana eikä muuten vain lihonut. Taustalla ei ole esim. prosentteina ilmaistava todennäköisyys, vaan kyllä tai ei – henkilökohtainen arvaus. Ilmeisesti meidän olisi hankittava suurempi asunto. Ilmeisesti meidän olisi muutettava lähemmäs kaupunkia. Tämä tarkoittaa, että minusta alkaa tuntua. Asia olisi mielestäni harkitsemisen arvoinen.

Merkittävän oikeudenalan keskeinen termi on kunnioittavan käsitykseni mukaan kaksimerkityksinen ja lisäksi se määritellään ”uutuus” –sanan sellaisella merkityksellä, jota ei voi todentaa empiirsesti.

Surullinen tapaus.