Joululahjavihjeitä

Harhailin ja hapuilin Jätkäsaaressa löydettyäni jo sitä ennen tyhjän ruudun Ruoholahden pysäköintihallista. Hississä ihmettelin, miksi Verkkokaupan kohdalla oli tyhjä laatta. Laajahkon selvittelyn jälkeen jätin sitten autoni Jätkäsaareen jossain määrin lailliselta tuntuvaan paikkaan ja kävelin tämän uutena asuntoalueena verrattomaksi väitetyn jättömaan taukoamattomassa kosteassa tuulessa kohteeseen, josta en äkkinäisenä löytänyt mitään, eli siis Verkkokaupan uuteen myymälään.

Asiat tulivat hoidetuiksi. Nuorison edustajille lahjakortti on sopiva; olin pyörällä päästäni jo ennen kuin Korvatunturille osoitettu kirje oli luettu minulle puoliväliin. Palattuani tonttuilukierrokselta ostin puhelimeeni Angry Birdsin ja totesin, etten osaa pelata sitä. Täytyy ottaa tunteja. Opettajista ei tule olemaan pulaa.

Suomenojalla kodin tarvikekaupassa ei ollut tungosta, mutta sitä vastoin erinomaista palvelua. Swiss Diamond –merkkinen kasari on markkinoiden paras. On se kyllä kalliskin, mutta haudutettu kaalipöperrys on ateriana voittamaton.

Maigret’n herasväessä molemmat puolisot hauduttivat, herra komisario rikosten selvittättämisongelmia ja madame ruokia, joiden vuoksi tukeva aviomies oli jopa valmis jättämään jonkun päivän kolmestatoista ”tavallisesta” oluesta väliin ja ajamaan bussin takasillalla piippu hampaissa keikahdellen kotiin syömään. Ranskassa saattoi olla vielä Maigret’n aikana kolmen tunnin päivällistauko.

Oli Suomessakin virastoissa ja konttoreissa ennen kahden tunnin työpäivä. Herrat lähtivät lounaalle kello 11 ja olivat mahdollisesti ns. työpöytänsä ääreen palattuaan niin humalassa, ettei heiltä kannattanut kysyä mitään. Puhe on noin vuosista 1965 – 1975, jolloin reaaliansiot kohosivat maassamme tavalla, jota ei ole nähty ennen eikä jälkeen. Pikkujoulukin kesti siihen aikaan kolme päivää…

Vahinko että kaikki siihen toimeen kykenevät tuttavat ovat kuolleet, joten muistelmateosta saa odottaa turhaan. Tuon kauden alussa ylempi keskiluokka alkoi matkustaa ”syntisiin satamiin”, joista kirjoitettiin oikein kirjojakin. Sellaisia oli eksoottisilla Kanaria saarilla, muun muassa Teneriffalla. Matka ei ollut lyhyt; lentomatkailijat yöpyivät Nizzassa ennen kuin uskaltautuivat seikkailemaan valtamerelle. Lentokoneen merkki oli Convair 440. Matkanjärjestäjä oli 1963 perustettu Aurinkomatkat. Huonommat ihmiset saivat tilaisuutensa, kun 1965 perustettiin Keihäsmatkat ja jopa tarunhohtoinen jopa Torremolinos avautui ihmeteltäväksi.

Kuuluisista Leningradin matkoista en osaa valitettavasti raportoida mitään. Eivätpä toisaalta tunnu osaavan niille osallistuneetkaan. Virvokkeiden menekki lienee ollut huomattava. Ja kai juuri tuohon aikaan venäläiset alkoivat nimitellä suomalaisia nelijalkaisiksi ystävikseen.

Itse suhtautuiduimme etelänmatkoihin samalla ylenkatseellisesti. Me olimme parempia ihmisiä me, jotka reissusimme omin neuvoin Lontoon, Pariisiin ja Berliiniin todetaksemme, ettemme sittenkään osanneet seudun kieltä.

Kaikki, joilta olen kysynyt, ovat raportoineet hämmennyksestään ensi kertaa Englannissa käytyään. Oli siinä tietäistä, kun kenenkään puheesta ei ymmärtänyt mitään. Itse kysyin Lontoossa 1962 brittipoliisilta:” Excuse me sir, but do you speak English.” Poliisin silmäluomi värähti.

Tänä vuonna hiljan parisuhteen perustaneet nuoret herrat ovat vaarassa saada pehmeän paketin. Silikonista muovailtu patakinnas on ihmeellinen keksintö, ja samasta aineesta valmistettuja patalappuja myydään myös. Niitten kanssa ei tosiaankaan polta kallisarvoisia näppejään, ja lisäksi ne voi pestä kraanan alla. Itse asiassa kinnas kestää kiehuvaa vettä niin että silmälasinsa voi hyvin pelastaa vaikkapa kiehuvasta keitosta.

Suuri rakkauteni LED esittäytyy jo nyt verkkoviralla ladattavina, hinnaltaan lähes kohtuullisina ”kynttilöinä”. Valmistajan nimi on Philips. Myös kuusi on tästä joulusta eteenpäin aitoa muovia. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että aikojen alussa me poltimme elävää tulta eli huterasti eri puolille räjähdysherkkää kuusta viriteltyjä kynttilöitä vielä Loppiaisena.

En muista että kukaan olisi polttanut mökkiään. Outo juttu siihen nähden, että joulun janojuoma valmistettiin selluloloosaspriistä ja suosittuja tuotemerkkejä olivat Pöytäviina ja Vaakuna. Mutta siitä on aikaa.