Isien puolueet

Muistaakseni isä pani välit poikki rehtoriin, kuorokaveriinsa, syntymäoikeistolaisen pikajuoksijan kanssa, joka osoitti varttuneilla päivillään yllättävää lahjakkuutta estejuoksussa ja liittyi maalaisliittoon. Hänen tavoittelemansa virka ei ollut tarkoitettu asiaankuulumattomille.

Kommentoija mainitsi valtion ja kuntien viroista, kun olin itse ensin väittänyt, ettei esimerkiksi juristien mahdollisesti poikkeavia puoluekantoja tiedetty ennen vuotta 1970.

Hän on aivan oikeassa. Jääköön tämäkin juorun alhaiseen kategoriaan, mutta uskoni mukaan perheeni yritti karata Kauhavalta jo aikaisemmin eli ennen vuotta 1963. Isä haki verojohtajaksi jännittäviin kaupunkeihin tyyppiä Jyväskylä ja Hämeenlinna ja oli silloinkin käytettyjen virkaylennysperusteiden mukaan ylivoimainen hakija. Tehtäviin valittiin demari tai maalaisliittolainen – eikä vero-oikeus ole asiantuntija-ala. Ellei johtaja ymmärrä asioita, aina voi kysyä alaisiltaan. Monet verovalmistelijat ovat taitavuudessaan aivan pistämättömiä.

Maan tapa oli kuitenkin jo 1950-luvulla jakaa virkoja lähinnä demareiden ja maalaisliiton kesken.  Taustalla oli varmaan sekin ajatus, että kommunistille ei voinut vastuullista virkaa antaa ja että jos kokoomukselainen havitteli eteenpäin elämässä, käytettävissä olivat mainiot tehtävät liikepankeissa ja merkittävissä yrityksissä.

Ilmiö ei ole toistaiseksi herättänyt tutkijoiden kiinnostusta. Minulta meni monta kymmentä vuotta ennen kuin ymmärsin, että poliittiset virkanimitykset olivat hyvä ja tarpeellinen asia.

Isääni minun on helppo kyttää esimerkkinä, koska hän tuskin olisi viihtynyt verojohtajana enkä usko, että hän olisi edes jäänyt niihin tehtäviin. Asianajajana eli vapaan ammatin harjoittajana tai yrittäjänä, miten vain, hän oli varmaan tosissaan sanoessaan, että meni joka ilta nukkumaan odottaen innostuneena seuraavaa päivää ja kaikkea jännittävää ja mielenkiintoista, mitä se toisi tullessaan.

Mutta maa oli käynyt sodat sotiessaan vanhanaikaiseksi. Rehellinen työ – duunarityö – sujui je kehittyi. Liiketoiminta kehittyi. Sitä vastoin niin sanottu henkinen ilmapiiri oli seisova. Tavattoman monet asiat hoidettiin vetoamalla perinteeseen. Muistan itsekin hiukan pelästyneenä, kun kiukkuinen oikeusneuvos halusi tietää, miksi olin kirjoittanut tuomion alkuun jotain omituista, kun siihen piti riipustaa:” Korkein oikeus on esittelyttänyt itselleen jutun kirjat ja saanut niistä tietää, sikäli kuin vielä on kysymys, seuraavaa…”

Tässä asiassa tienraivaaja oli kaunokirjallisuus. Oli Linna, josta käytiin iso väittely, oli Waltari, joka oli Suomessa harvinaisella tavalla sydänjuuria myöten liberaali ja humaani ihminen, ja sitten olivat modernistit, jotka kolistelivat kansakunnan kaapin päälle nostettuja kipsikuvia reippaastikin.

Hyvin nuorena miehenä sain jatkuvasti kuulla, että Rintala, Meri ja Hyry olivat erikoisuuden tavoittelijoita ja oman pesän likaajia, ja sellaiset tyypit kuin Haavikko ja Saarikoski kirjailijoina selviä huijareita. Ennen kulttuuriradikaaleja – joukkoa jossa itse liikuin, olivat jo modernistit, joiden kellokkaita olivat Anhavan lisäksi Pekka Lounela ja Jouko Tyyri.

Demareilla ja maalaisliitolle oli pitkään puutetta herroista. Jouduttiin tekemään aika räikeänkin väärämielisiä nimityksiä. Sitten aikanaan alkoi tulla herroiksi opetettuja eri taustoista ja vakaumuksen suunnista ja Suuri Suomalainen Luokkaretki alkoi. Pelkään että se on jo päättynyt.

Ei tule heti mieleen esimerkkiä henkilöistä, jotka olisivat kohonneet nopeasti asemiin suurella lahjakkuudella. He ovat kohonneet, koska heidän on ollut helppo olla lahjakkaita. Yliopistomaailma on asia erikseen. Siellä joutuu usein kauhistelemaan omia oppilaitaan, kun näkee, että tuostahan tulee vaikka mitä, ellei mitään oikeasti merkittävää, niin professori ainakin.

Oikaiskaa luuloani – kuvittelen, että tällä vuosituhannella puolueet ovat menettäneet suuren osan merkitystään ihmisten uravalinnoissa. Ja kun niin kävi, seuraavaksi niiltä meni maine. Paras keino populismia vastaan on muuten panna ihmiset töihin. Perussuomalaisia hoito- ja hoiva-alan hallintoon ja sosiaalitoimeen myös! Siellä on paljon työtehtäviä, jotka takaavat toimeentulon mutta eivät mielenrauhaa.