Nahkiainen

Ilmakuivatun poron ohella nahkiainen on niin kallis herkku, että hävettää syödä sellaista. Viinamadot maksavat pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa kolme euroa kappale, ja jos herkutteluhetkestä selviytyy alle kolmella kappaleella, luonto on luja.

Säästöä kertyy silti siitä, että perheen ja suvun jäsenet, naapurit, vieraat ja käypäläiset eivät tuota herkkua suuhunsa pane. Se on kuin keitetty kieli, niin outo ja vastenmielisen näköinen, ettei vadin ääressä ole tungosta.

Tänä syksynä on ollut päiviä, jolloin nahkiaisia ei ole saanut edes Stokkan herkusta, ja toisia, jolloin myös sieltä on myyty ilmeenkään värähtämättä etikkaan säilöttyjä, nälkään kuolleita ja lieron näköisiä nahkiaisia priima tavarana.

Jos heittäytyy edesvastuuttomaksi näinä taloudellisesti kovina aikoina, kyllä nahkiaisten on oltava hiljan pyydystettyjä ja juuri valmistettuja. Nakkilan nahkiaissorvaamo on se kuuluisin toivioretkien kohde. Sieltä saa syksyisin maan parasta herkkua, vaikka täysin torikelpoista alkutuotetta löytyy Suomessakin kymmenestä joesta, ehkä useammista.

Hakuteosten mukaan tämä epäilyttävä eläin, joka ei ole kala, vaan kuuluu ryhmään ”ympyräsuiset” ja on elintavoiltaan loinen, viihtyy Euroopassa lähes kaikissa joissa. Afrikassa sitä kai ei ole. En ole perehtynyt asiaan, mutta luulisin, että siellä on joka joessa vielä verenhimoisempi ja vikkelämpiä eläimiä.

Suomessa nahkiaisen ostotapahtumaan liittyvät karskit vitsit, joissa vihjaillaan samaa kuin ankeriaista, nimittäin että suurien meritaistelujen jälkeen saalista on noussut hienosti tai ettei jokeen hukkuminen ole välttämättä onnettomuus, jos muistaa panna paikan mieleen. Elokuvan ”Peltirumpu” nähneistä useimmat ovat lopettaneet ankeriaan syömisen ja monet varmuuden vuoksi myös nahkiaisen.

Herkut ja syöntikelvottomat eläimet ja kasvit määrittelevät kulttuuriset ennakkoluulot ja tottumus. Tiettävästi ammatikseen kalojen kanssa työskentelevät pitävät turskaa kaloista herkullisimpana. Myös sillillä ja silakalla on puoltajansa. Lukeudun heihin, vaikka oma suosikkini saattaa olla muikku, etenkin Kitkan viisas.

Tämän kirjoituksen aiheena on sanakirja. Helsingin Sanomien verkkosivun linkittämä monikielinen sanakirja www.sanakirja.org on niin hyvä, ettei parempaa käytännössä tarvitse. Nahkiainen on ruotsiksi nejonöga, saksaksi Neunauge (yhdeksänsilmä) ja englanniksi lamprey. Nimi liittyy kahdeksaan kidusaukkoon ja sanan vanhuus siihen, että syöty on.

Muikku on englanniksi vendace. Kilohaili on muuten bristling ja silakka Itämeren silli eli Baltic herring. Hapansilakkaa ei sanakirjassa onneksi ole. Tämä tuote (surströmming) ei tiettävästi yleensäkään vedä suomenkielistä väestöä puoleensa. Olemme mielikuvien tasolla kapamaa kahden käyttämiseen eli fermentaatioon tukeutuvan valtakunnan välissä. Ruotsi on yhtä kuin hapansilakka ja venäjä hapankaali. Meillä maksettiin jopa piispanverot kapahaukena, joka siis näyttää kapakalalta mutta on hauki. Jos sellaista tarjottaisiin, en olisi ensimmäisenä jonossa.

Ruotsiin juristi tarvitsee akatemian sanakirjan ja saksassa kelpaa useimmiten verkon Duden. Ranskalaiset ovat hoitaneet ehkä parhaiten nämä asiat. CNRTL-portaali sisältää kaiken, mitä syntinen sielu sietää.

Näitä tarkkoja merkityksiä nimittäin tarvitsee. Vaikka isänmaan miehet miten itkisivät, yleissiviilioikeus ei ole oikein innoittanut professoreita kirjoittamaan, paitsi Mika Hemmoa. Jos mietittävänä on hallinnan (besittning, innehav, hävd) merkitys eli se kysymys, kuka saa pitää riitatilanteessa tavaran, joutuu myöntämään, että perusteokset ovat Ruotsissa ja hyvät erikoisteot suomenruotsalaisten kirjoittamia. Ja esimerkiksi tekijänoikeuden luovutus (upplåtelse / överlåtelse) osaa olla todella vaikea kysymys.

Käytin nahkiaisia ja muikkuja esimerkkinä. Joskus haluaa ainakin jälkeenpäin tietää, mitä on syönyt. ”Granchio” on taskurapu. Nahkiainen on lampreda. Luccio on hauki. Ei uskoisi. Ranskan ”tripe” on sisäelin, sisälmykset. Sanakirjan mukaan ”andouille” on makkara. Varokaa. Se on makkaran muotoinen sisälmyssyltty ja etenkin keuhkonkappaleiden kohdalla minun huumorintajuni lakkaa.  Tämä vihjeenä älymystöpuhelimen omistajille.