Krääsä eli merchandising

Lehtiuutinen tiesi, että Kiinassa oli suljettu huvipuisto, jossa oli käytetty tekijänoikeutta loukaten Angry Birds –aineistoa.

Uutinen antaa aiheen yhteen kommenttiin. Asetelma on rahallisesti hyvin tärkeä ja oikeudellisesti aika monimutkainen.

Kaj Stenvallin mainiot Ankka-maalaukset loukkaisivat ehkä Disneyn tekijänoikeuksia. Olen tietävinäni, että asia on aikoinaan hoidettu ja että tappelunhaluisena tunnettu Disney Inc. olisi tässä tapauksessa käsittänyt saavansa ilmaista mainosta tai ainakin goodwilliä. Ehkä ne eivät loukkaa – itse olisin sitä mieltä, mutta siitä tulkinnasta joutuisi tappelemaan.

”Sankarin” tekijänoikeus on syntynyt käytännössä, etenkin USA:ssa. Oikeudenkäyntejä on ollut Disneyn hahmojen lisäksi Tarzanista, Teräsmiehestä ja monista muista.

Tarzan on luentoesimerkkini. Tekijänoikeutta ei loukata tekemällä elokuva tai sarjakuva henkilöstä, joka heiluu vähissä vaatteissa viidakossa, painii krokotiilien kanssa, on hyvää pataa apinoiden kanssa ja vainoaa salametsästäjiä.

Pari määrettä lisää, ja ollaan loukkauksen alueella. Nimi ”Tarzan” on suojattu myös tavaramerkkinä. Muistelen että joskus aikojen alussa esiintyi ainakin Bomba, viidakkopoika. Tarina eläinten kasvattamasta ja kouluttamasta ihmislapsesta on vapaa; sellaisia puhuttiin mm. Roomassa eKr.

Perinteisen ajattelutavan mukaan Sherlock Holmes –tarinat ovat suojattuja teoksia (nyt vapaita kirjoittajan kuoltua kauan sitten, 1930), mutta entä Holmes, josta on tehty paljon ”jatko-osia”? Siis toisin sanoen entä esimerkiksi Jeeves, kun Wodehouse kuoli vasta 1975? Sankarihahmon ottaminen kierrätyskäyttöön on lainvastaista. Näin on. Valitettavasti kannanoton perusteleminen veisi enemmän tilaa kuin tässä on käytettävissä.

Krääsän tuotanto eli merchandising alkoi hyvin kauan sitten. Äidinisälläni oli posliininen karahvi päihdyttäviä aineita varten. Karahvi oli sarjakuvahahmo Adamson (ruotsalainen, Oscar Jacobssonin kansainvälinen menestys, USA:ssa ”Silent Sam”). Se oli siis oheistuote, jollaisia etenkin Disney oppi tuottamaan varhain. Tämän hetken kuuluisin suomalainen oheistuote lienee Muumi seuralaisineen ja perheenjäsenineen. Muumimaailma edellyttää Tove Janssonin oikeudenomistajan suostumusta.

Edellä oleva on johdanto käsitteeseen ”konsumtio”. Tekijänoikeus konsumoituu  eli kuluu loppuun, kun laillisia teoskappaleita on toimitettu markkinoille tekijän suostumuksella. Eikö ollutkin vaikeasti sanottu? En osaa helpompaa. Kirja on tekijän määräysvallan alla, kunnes se on kirjapainon tiskillä valmis pakattavaksi ja kuljetettavaksi. Sen jälkeen se muuttuu kauppatavaraksi, ja ostaja saa myydä sen edelleen, ellei sitten inhoten viskaa mokomaa seinään.

Konsumoituminen (Erschöpfung, exhaustion), koskee vain luvallisia kappaleita. Kappaleita ei muuten saa valmistaa edes yksityiseen käyttöön muista kuin ”yleisön keskuuteen levitetyistä” kappaleista. Siis kopion tekeminen kaverin kopiosta on oikeastaan lainvastaista.

Markkinoilla oleva teoskappale toimii muutoin kauppalain säännösten mukaisesti, mutta oikeudellista virhettä koskeva 7 : 41 §:ä ei sovelleta. Kauppalaki ei muutenkaan ratkaise ostajan vahingonkorvausvelvollisuutta tertiukselle, joka väittää olevansa immateriaalioikeuden haltija. Korvausvelvollisuus menee tekijänoikeuslain mukaan. Hirvittävää kyllä, säännöt ovat samat sekä sopimussuhteessa että sopimussuhteen ulkopuolella.

Tätä Teosto ja kumppanit eivät ole huomanneet.  Kauppalain mukaan korvausta voi vaatia myös välillisestä vahingosta, toisin kuin vahingonkorvauslain mukaan. Todistustaakkakin on käännetty.

Riita merchandising-tilanteessa on juristin märkä uni. Voin vakuuttaa, että edes korkein oikeus ei tiedä, minkä lakien mukaan asia on ratkaistava, joten tilaisuus loputtomaan jatusteluun on ainutlaatuinen.