Hallberg

Kymmenen tai kaksitoista vuotta on ääntä madaltaen mainittu, että Pekka Hallbergille, joka on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, kelpaisi parempikin virka. Niitä ei ole kuin yksi. Ja nytpä kerrotaan, että Pekka asettuisi ehdolle puolueiden ulkopuolelta.

Ensin ajattelin, että mitä se Pekka nyt oikein, vanha mies, minun ikäiseni. Sitten olin ymmärtävinäni jotain ja ilahduin.

Ymmärsin, että vaikka asiat menisivät miten, sitä vaaraa ei ole, että mies tulisi valituksi. Eiköhän siihen edelleen tarvita puoluekoneista ja kohtalainen määrä rahaa, tässä tapauksessa mielellään laillista.

Vitsi, joka täytynee tässä tapauksessa selittää, on talousmiesten toistelema julistus: heistä ei ole selvittämään nyt kasaantuvaa kriisiä. Tämä on epäilemättä totta. Tarvitaan niin äreitä poliittisia päätöksiä, ettei sellaisten tekijää ole toistaiseksi löytynyt.

Tasavallan presidentti ei ole poliittinen toimija nyt voimassa olevan lain mukaan. Korkeimpien oikeuksien presidenteillä ei ole koskaan ollut oikeutta sekaantua jäsenten eli jaostojen tekemiin päätöksiin. Niinpä Suomessa on kaksi virkamiestä, ylimpien tuomioistuinten presidentit, joilla on kokemusta päätösvallan käyttämisestä silloin kun ei ole päätösvaltaa.

Olen toistellut, että Curt Olsson oli mainio KKO:n presidentti, vaikkei hänestä moni tainnut pitää. Olen kertonut ennenkin, että sekä jaostolla että täysistunnossa sain nauttia kärpäsenä katossa eli esittelijänä sivupöydän ääressä näkymästä. Muutoin kohdin korskeatkin oikeusneuvokset olivat kuin tupakalta tavattuja koululaisia rehtorin puhuttelussa. Olsson oli Hankenin rehtori ennen tuomioistuimeen tuloaan.

Luulen että sama koskee tasavaltaa. Kun presidentti käskee kahville, asianomainen tulee. Loppu on kiinni ihmisistä.

Niinistön näytöt johtamisesta eivät kestä kehua. Pahat kielet, joita ei siis kannata uskoa, kertovat että puhemiehenä hän olisi saanut aikaan pahempaakin sekasortoa klassisilla upseerin hyveillään, joita ovat joustamattomuus ja pikkumaisuus, ellei eduskunnan ”sihteeri” Tiitinen olisi niin taitava.

Hallbergin näytöt johtamisesta ovat erittäin hyvät. Media muistaa nalkuttaa korkeimmalle oikeudelle mutta ei käytännössä koskaan KHO:lle, vaikka jälkimmäinen ratkoo verrattomasti suurempia asioita – verotus, kaavoitus, Natura-ohjelma, tekoaltaat…

Olen myös antanut kertoa itselleni, etteivät KHO:n jäsenet ole yhtään sen hyvänahkaisempaa väkeä kuin KKO:n neuvokset, jotka osaavat olla aika mahdottomia, eivät tosin kaikki.

Arvioni mukaan sellaisen puljan johtaminen on yhtä vaikeaa kuin oli ratsastavat kenttätykistörykmentin haupitsien kuljettaminen vaaramaastossa – avainmies oli ratsuri, se jeppe joka istui takaa katsoen vasemmalla ensimmäisenä olevan hevosen selässä. Kuten elämässä yleensä, myötämäet olivat hengenvaarallisia. Muut miehet roikkuivat liinoista ja köysistä repien hampaat irvessä, jotteivät tykit olisi rullanneet ratsujen päälle.

En tietenkään ilmoittaudu kenenkään ehdokkaan kannattajaksi. Sen sijaan ilmoitan jakamattoman iloni siitä, että saadaan seuraamisen arvoisia televisiokeskusteluja näiden loputtomien uusintojen sekaan. Mistä minä tiedän, mikä Hallbergin tarkoitus on, mutta jopa Lipposella on äheltämistä, kun samaan kehään istuu muuan, joka on väitellyt tohtoriksi hallinto-oikeudellisen valituksen käyttöalasta ja julkaissut kirjoja mm. perusoikeuksista, maankäytöstä, rakentamisesta ja kunnallislaista.

Siinä voi tulla hiki.

Hallberg itse sai nuuskaa eräistä sooloista, varsinkin venäläisvanhuksen maasta käännytysasiassa. Ihmettelin hänen vetoaan. Nyt en enää ihmettele.