Jyrkästi rikollisuuteen suhtautuvia eivät kokemukseni mukaan kiinnosta tosiasiat. Eilisiä kommentteja ajatellen tämä on turha kirjoitus, koska osa lukijoista ei halua tietoja rikoksista ja rangaistuksista, ja osa tietää jo.
Kovia rangaistuksia kannattavat ovat etenkin rattijuoppojen kimpussa. Suomessa kiinteistä vankilarangaistuksista noin 15 prosenttia tulee rattijuoppoudesta.
Ankarimmin rangaistaan tapoista, keskimäärin 10 vuotta. Törkeästä huumausainerikoksersta keskiarvo on yli 3 vuotta ja tärkeästä pahoinpitelystä noin 2 vuotta.
Lähde:
Vuonna 2011 tammi- kesäkuussa tehtiin 4ikokwi 215 000. Rattijuoppouksia oli 10 000 ja huumausainerikoksia 9 000. Suurin rikostyyppi oli vahingonteko, 25 000.
Murtoja oli 18 000. Toisin kuin luullaan, niistä hyvin pieni osa on taitavasti toteutettuja, arvoihmisten arvo-omaisuuteen kohdistuvia tekoja.
Suomessa vankiloissa istuu todella vain sama suhteellinen määrä väestöstä kuin muissa Pohjoismaissa – 64 – 70. Tarkan luvun antaminen ei ole ongelmatonta. Saksassa vankeja on 82, Ranskassa 96, Italiassa 113 ja Isossa Britanniassa 141 prosenttia sataa tuhatta asukasta kohti.
Rangaistusten koventamistsa haluavat tahtoisivat tähän seuraan: Israel 325, Ukraine 334 (luultavasti väärä luku), Venäjä 577 ja Yhdysvallat 743. Jutun kuva on Kaliforniasta. Vankeja on lähes kaksi kertaa enemmän kuin vankipaikkoja.
Kun viimeksi kuulin luotettavan luvun, vangin istuttaminen vuorokauden oikeassa vankilassa oli melkein kaksi kertaa kalliimpaa kuin Kalastajatorpan vuorokausiveloitus.
Mutta ehkä veromaksajat haluava maksaa tämän. Me kommunistit haemme sellaisia ratkaisuja kuin työsiirtola, avovankila, yhdyskuntapalvelu ja sakot. Meidän tietojemme mukaan puhe vankilasta rikollisuusopistona ei ole tuulesta temmattua.
Olemme myös siinä uskossa, ettei rikollisuus eikä väkivalta ole Suomessa erityisen suuri ongelma. Työttömyys on. Mutta me emme ole opiskelleet kriminologiaa iltapäivälehtien lööpeistä.
”Kommunisti” on peräisin eilisestä kommentista. Norjan ampuja nimitti vastenmielisiä ihmisiä ”kulttuurimarxilaisiksi”, jota tuo kommunisti kai tarkoittaa. Pekka Koskinen oli sellainen. Minä olen sellainen. Tosin en keksi, mitä tekemistä Marxilla on tässä asiassa.
Toinen kommentoija osoitti häikäisevää tietämättömyyttä Stalinin rikoslaista ja vankilalaitoksesta. Jo puhe kriminaalivangeista kertoo sen. Gulagissa oli satoja tuhansia aikuisia, vanhuksia ja lapsia, jotka olivat kriminaalivankeja. Heidän väitettiin varastaneen tähkiä pellolta sadonkorjuun jälkeen tai vettä kolhoosin kaivosta. Stalinin rikoslaki on kuuluisa. Se on hieno ja edistyksellinen. Siitä ei ole tietoa, sovellettiinko sitä koskaan. Ainakaan syytteitä ei koskaan hylätty.
Varkaiden ammattikunta toimi vartiotehtävissä, samoin kuin Saksassa ja eräin paikoin Yhdysvalloissa, nyt. ”Varas” on kunnianimitys ammattirikolliselle. Suomessa tuon korkean arvon ansainneita on muutamia satoja.
Luotan siihen, että rangaistuksia kiristetään tuntuvasti. Se on ehkä tarpeen, kokska te, kovien otteiden ja ankarien rangaistusten ihailijat tulette vihamielisyytenne, tolkuttomuutenne, oppimattomuutenne ja ajattelukykynne kehittymättömyyden vuoksi kovien rangaistusten ensimmäiset uhrit. Sanokaa minulta terveisiä mopokerholaisille. Tai ehkä on parempi, ettette sano. Hekään eivät pidä tosiasioista.
Kotimainen "Poliisit"-sarja verrattuna amerikkalaiseen "Cops":iin antavat omanlaisensa kuvan yhteiskunnan tilasta. Ymmärrän toki halun dramatisoida myös kotimaisia järjestyshäiriöitä, mutta tolkun asialla vielä toimitaan suureksi osaksi kameran molemmilla puolilla. Pidetään niistä kiinni.
VastaaPoistaRäsäsen puheet kovemmista tuomioista hyytää selkäpiitä. Eikö hän tiedä, että vankila on kriminalisoiva laitos vai eikö piittaa?
VastaaPoistaSuomalainen rikollinen on lähes poikkeuksetta ressukka luuseri. Kaveri, joka ei pysty normaalielämään ja joka sitten retkahtaa. Vankilan kaltaisessa ympäristössä hän luultavasti vain menettää sen viimeisen langan, jonka vuoksi taistella takaisin selkärankaisten kirjoihin. Siinä vaiheessa kun meikäläisillä rikollisjengillä alkaa olla tukuittain jäseniä, joilla ei ole muuta kuin hävittävää, näkyy otteiden koveneminen jo kaduillakin.
Olen aina ihaillut suomalaista oikeusjärjestelmää sen halusta sopeuttaa vankeja yhteiskuntaan eristämisen sijaan. Patavanhoilliset tahot tuntuvat haluavan lopettaa tämän kehityksen ja synnyttää tänne kastijärjestelmän: ne, jotka mokaavat, poljetaan mutaan.
Amerikassa on sanonta, että liberaali on konservatiivi, jota ei ole koskaan vangittu. Tosiaan, on mahdollista luoda yhteiskunta, jossa vanhatestamentillisuus muodostuu itseään toteuttavaksi profetiaksi.
Uteliaisuudesta: pidätkö kohtuullisena sitä, että toisesta henkirikoksesta tuomitaan "ensikertalaisena" tilanteessa, jossa edellisestä vankilareissusta on kulunut vasta niukasti yli kolme vuotta? Esim: henkilö tuomitaan henkirikoksesta kahdeksan vuoden vankeuteen, pääsee neljän vuoden kuluttua ulos, on kolme ja puoli vuotta vapaalla ja tappaa uudestaan - ja tuomitaan taas ensikertalaisena, vaikka alkuperäinen kahdeksan vuoden tuomiotakin olisi vielä jos tuomiot oikeasti suoritettaisiin vankilassa.
VastaaPoistaEn tarkoita, että tuomioiden yleinen koventaminen olisi mikään patenttiratkaisu, mutta tällaiset kuviot kyllä nakertavat hiukan oikeuslaitoksen uskottavuutta.
Eiliset kommentit osoittavat osaltaan, kuinka "kommunisti" vaikuttaa olevan sana, jolla on potentiaalia menettää lopulta kaikki väkinäisimmätkin ja pintapuolisimmatkin yhtymäkohdat aikoinaan kommunismina tunnettuun historialliseen ilmiöön ja muuttua joksikin samanlaiseksi kuin vaikkapa lasten homo-, vammainen- ym. nimittelyt. Myös reaktiot nimittelyyn puuttumiseen tulevat olemaan samat: "Mutku se on vammanen!"
VastaaPoistaNorjan miehen jostain ihmeellisestä kulttuurihistoriallisesta arkistosta kaivamalle "kulttuurimarxilainen"-käsitteelle näin on jo käynytkin. Hänhän on niin nuori, että oli Neuvostoliiton hajotessa vasta 12-vuotias. Ja näin hänellä ei selvästikään ole ollut minkäänlaista tajua siitä, millaisia todella omituisia mielleyhtymiä minkäkin kaukaa historiasta kaivetun irrallisen sanan käyttö on omiaan herättämään niissä, jotka muistavat itse sen historian, joka on tuon sanan alkuperäinen konteksti - ja muistavat sen oikein. Käsite on valikoitunut käyttöön jonkinlaisella haparoivalla hakuammunnalla.
(En muuten myöskään suhtaudu luottavaisesti siihen, että absurdeja rinnastuksia nykyisen länsimaailman ja Neuvostoliiton välille vetelevät tulisivat koskaan tajuamaan, että jo pian reaktiona tähän rinnastukseen tulee olemaan hämmentyny kysymys "Mikä on Neuvostoliitto?". Suomessakin viimeiset ihmiset, joille Neuvostoliiton olemassaololla Suomen naapurimaana tulee enää koskaan historian aikana olemaan henkilökohtaista maailmankatsomuksellista merkitystä laadullisesti samalla tavalla kuin tuon naapuruuden omakohtaisesti eläneille, ovat syntyneet jo vuosikymmeniä sitten. Tunnen jo nyt itse monia nuoria suomalaisia aikuisia, joille NL on - kuten olen eräässä yhteydessä kirjoittanut - henkilökohtaisesti yhtä läheinen kuin pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.)
No, ehkäpä seuraavaksi elvytetään vaikkapa epiteetti "juutalaismarxilainen peto". Onhan eräs Suomen johtavista nykypolven rikollisuustutkijoistakin jo valmiiksi nimeltään Janne Kivivuori.
Tämä oli taas niin upea kirjoitus että jos olisin nainen, rakastuisin Sinuun! Aivan oikeasti. (Mutta harmi, että en ole.)
VastaaPoistaHei, Jukkis, laita tosta soimaan ja relaa. Ei elämä ole pelkkää vastustamista. Se skeban prototyyppi on barokkikitara.
VastaaPoistaKannatan lämpimästi rikosseuraamuksia, joissa asiat palautetaan oikeudenloukkausta edeltäneelle tolalle, ja sen päälle lain rikkojalle annetaan kohtuullinen sakko tai häkki selväksi muistutukseksi että yhteisö ei hänen menettelyään siedä eikä hyväksy.
VastaaPoistaJos tätä ajattelutapaa noudattaa myös henkirikosten suhteen, tappaja on yhteisön kanssa sujut ja valmis vapauteen heti kun herättää henkiin tappamansa ihmisen.
Tämä seikka todellakin ahdistaa monien henkirikosten uhrien omaisia: Vuodet kuluvat ja murhamies palaa takaisin kylänraitille ryyppäämään ja rehvastelemaan, mutta uhrin kuolema on lopullinen; kukaan ei armahda.
Ugh, siinä se sitten.
VastaaPoistaEsikertalaiselle yhdyskuntapalvelu pikkurötöksestä on varmaan hyvä juttu. Mutta ehdollinen ei yleisen oikeudentunnon mukaan ole mikän rangaistus . Talousrkollinen ei sille paljon painoa pane ennakkokalkyylissaan eikä tuhdin rikoksen uhrin uskoa yhteiskuntaan lisää se, että tekijä heiluu heti vapaana hymyssä suin.
Pitäisi löytää halpa, tehokas ja nopea tapa ojentaa hairahtuneet. Ehkä nouseva monikulttuurisuus tuo tähän avun ajan myötä.
Kiitos, Kemppinen. Säästit tällä blogbauksella minut vieläkin tuohtuneemmalta purkaukselta.
VastaaPoistaHumanistit eivät ole nykyaikana(kaan) suosiossa. Jos olisin uskovainen, ajattelin paholaisen tekevän hyvää työtä ihmisvihan levittämisessä.
Ad Omnia: - ymmärrän esimerkin surmatun omaisten tuskasta, kun murhamies palaa vankilasta. Tuska on kuitenkin melkein sama, kun vankilasta palaa törkeästä kuolemantuottamuksesta rangaistu (hengenmeno aiheutettu liikenteessä varomattomuudella).
VastaaPoistaLisäksi voin kertoa, että läheisensä menettänyt kärsii joka päivä, ja ajoittain pahasti, myös silloin, kun kuoleman aiheutti syöpä. Itse tunnen joskus kadenhtivani ihmisiä, joiden läheisen on vienyt rikos. Tietää mitä vihaa.
Arvoisa professori kirjoitti jälleen kohdalleen.
VastaaPoistaEräissä rikostyypeissä epäillyn vankeusrangaistuksen pituus on mielestäni sivuseikka. Rikoshyöty on tärkeämpi maali. Rahojen poisottaminen on ennaltaestävämpi toimi kuin rahamiehen istuttaminen vankilassa vuoden tai kolme. kohdalleen.
Eräissä rikostyypeissä epäillyn vankeusrangaistuksen pituus on mielestäni sivuseikka. Rikoshyöty on tärkeämpi maali. Rahojen poisottaminen on ennaltaestävämpi toimi kuin rahamiehen istuttaminen vankilassa vuoden tai kolme.
Humanismia saatananpalvojalle? Mustahiuksinen tyttö paloittelee ihmisen Riihimäellä. Istuu, mitä se nyt oli 6 vuotta ja pääsee vapauteen. Lyö miehen kuoliaaksi vesurilla... ja vähän aikaa vankilassa oltuaan saa kuntoutuksessa käteensä... vesurin!
VastaaPoistaKriminaalipolitiikan teoriasta on kiva puhua, jos ei ole esim. raiskauksenuhri... Ei todellisuus ole mustavalkoinen, joskus se voi olla sysimusta.
Pikkurikoksista en tiedä, mutta päivänselvää on, että suomalainen oikeuslaitos ei ole kyvykäs hillitsemään kovia rikollisia.
Olen ammatiltani kriisityöntekijä. Ammatti jota tämänkin blogin kommenteissa silloin tällöin perjataan, milloin mistäkin syystä, viimeksi muistaakseni Jokelaan liittyen. Olin sielläkin.
VastaaPoistaOlen auttanut ammat(e)issani rikosten uhreja, rikollisia ja ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisiään; puolisoita, lapsia, sisaruksia, ystäviä ja vanhempia. Kuolemaa on kohdattu itsemurhan, luonnonkatastrofin, onnettomuuden, henkirikoksen ja sairauden kautta.
Silloin kun kuolemaan voidaan nimetä joku ulkopuolinen syyllinen, toivotaan tietysti rangaistusta. Useimmat toki ymmärtävät melko nopeasti, että mikään rangaistus ei riitä. Muistan niitäkin tapauksia, jolloin rikoksen tekijä on tappanut itsensä. Ei sekään mitään auta, ensireaktio on usein, että liian helpolla pääsi.
Suru, sureminen on kuitenkin aina toisaalla.
Mitä olisi päivä ilman Kemppisen blogikirjoitusta!
VastaaPoistaVälillä naurattaa välillä itkettää.
Nyt itken, kun ajattelen syöpään kuolleen sisareni kärimyksiä. Me ihmiset emme voi välttää tuskaa ja kärsimystä. Se tulee kunkin kohdalle, yleensä täysin odottamatta ja tuntuu aina yhtä epäoikeudenmukaiselta, olipa sen aiheuttajana rikos tai sairaus.
Ior Bockin tappoon syylliseksi todettu mies on päästetty vapaaksi.
VastaaPoistaSuomen ruotsalaisen "kusenjuojan" taposta ei saa edes linnaa, mutta SETAveteraanin komukaksi mainitsemisesta tulee kuitenkin sakkoa. Halåå?
Kyllä nyt tuli pohjanoteeraus henkikullan suhteen, olipa sitten h ur r i tai EI! Äkkiäpä tämä "intiaani" toipui depiksestään...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201108160105155_uu.shtml
Ior Bockin tappaja päästettiin vapaaksi
Tiistai 16.8.2011 klo 10.51 (päivitetty klo 11.08)
Oikeus totesi, että mies on tappanut Ior Bockin raa'asti. Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli rikoshetkellä syyntakeeton, joten häntä ei voida tuomita vankeuteen. Sittemmin mies on toipunut mielialahäiriöstään, joten häntä ei määrätty pakkohoitoon. Niinpä oikeus määräsi miehen päästettäväksi heti vapaaksi.
Nyt Kemppinen on väärillä jäljillä.
VastaaPoistaRangaistuksen tarkoituksena ei ole rehabilitoida rikollista tai kasvattaa häntä. Rangaistuksen tehtävänä ei myöskään ole antaa signaalia teon ei-hyväksyttävyydestä tai palauttaa tilannetta rikosta edeltäneeseen tilaan. Rangaistuksen tarkoituksena on antaa katharsis, puhdistumisen tunne, rikoksen uhrille. Tunne ja tyydytys siitä, että paha on saanut palkkansa.
Jokainen rangaistus on aina ja pohjimmiltaan kosto. Tästä on turhaa moralisoida. Tämä tunnetaan retribuutioperiaatteena. Järjestäytymättömässä yhteiskunnassa rikoksen uhri tai suku kostaa rikolliselle tai hänen suvulleen. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa puolestaan valtio ottaa kostajan roolin. Tällä ehkäistään myös ylilyönnit. Lex talionis - silmä silmästä, hammas hampaasta, henki hengestä - on tärkeä oikeusperiaate: rangaistuksen on oltava yhtä ankara kuin rikoksenkin. Tästä syystä oikeuden symboli on vaaka: rikos ja rangaistus ovat tasapainossa.
Jos rangaistus on liian lepsu, siitä jää tuo tasapainoaspekti, retribuutio, kokonaan pois. Rikoksen uhri ei saa katharsistaan. Tämä katharsis on erityisen tärkeä henkirikoksissa. Kuolemanrangaistus antaa murhatun omaisille henkisen tyydytyksen ja puhdistautumisen tunteen siitä, että murhaajalle on käynyt yhtä pahasti kuin heidän omaiselleen ja että paha on saanut palkkansa. Pahimmillaan liian lepsut rangaistukset johtavat omankädenoikeuteen: katsotaan, ettei valtio kykene rankaisemaan pahuudesta, ja ainoa tapa saada katharsis on ottaa oikeus omiin käsiin.
Armon ensimmäinen edellytys on katumus. Vain katuva rikollinen kannattaa kuntouttaa ja sopeuttaa. Paatuneelle rikolliselle vankila on ainoa rangaistus niin kauan kun Suomessa ei kuolemanrangaistusta ole palautettu käyttöön kuten Aasian vanhoissa sivistysmaissa. Ei katumusta = ei tippaakaan armoa.
Sääli on sairautta.
Koska blogi-isä aurinkoinen suvaitsi ilkamoida meille kovakalloisille, jotka rohkenemme vaatia myös väkivaltarikoksiin nollatoleranssia, ettei meitä tosiasiat kiinnosta, niin ehkäpä uhraudun ja hieman ruodin hänen esittämiään "tosiasioita".
VastaaPoistaTosiasia 1: "Ankarimmin rangaistaan tapoista, keskimäärin 10 vuotta. (...)... törkeästä pahoinpitelystä noin 2 vuotta."
Tämä lienee totta samassa mielessä kuin Stalinin perustuslaki: ei koskaan pantu käytäntöön.
Höpömediasta olen lukenut, että keskimäärin taposta istutaan 3,5 vuotta ja pahoinpitelystä ei päivääkään.
Tosiasia 2: "...vangin istuttaminen vuorokauden oikeassa vankilassa oli melkein kaksi kertaa kalliimpaa kuin Kalastajatorpan vuorokausiveloitus."
Näinhän me olemme väittäneetkin: meillä hyysätään vankeja tarjoamalla heille hotellitasoinen majoitus. Mutta se onkin siis tuplasti hotellitasoinen majoitus.
Mutta tämänkin asian moralistit esittävät kuin se olisi meidän syymme - ei vankilaan kannata tappajia laittaa, kun se on niin kallista!
Tosiasia 3: "Mutta ehkä veromaksajat haluava maksaa tämän."
Hienoa retoriikkaa, mutta totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Me emme haluta kustantaa tappajille kansalaisuuteen katsomatta hotellitason majoitusta.
Esim. koululaisille tarjottavan aterian keskihinta on alle euron. Miksei se onnistu vankilassa?
Tosiasia 4: "...puhe vankilasta rikollisuusopistona ei ole tuulesta temmattua."
Aivan. Niin mekin väitämme. Miksei asialle sitten tehdä jotakin? Rehellisen kansalaisen kovaan kalloon ei mahdu esim. se, että vankiloissa on päihde- ja huumeongelmia!
Ei stadikallekaan voi viedä omia pulloja, joten onko niin, että urheilutapahtumassa on tarkempi vartiointi kuin vankiloissa?
PS. Lopuksi pieni viaton kysymys: miksi rasismi on ainoa rikos, josta on fiksua ja valistunutta vaatia kovempia rangaistuksia?
Taannoin, oliko 80- tai 90-luvulla, oululainen kansanedustaja piti tapanaan vaatia ankarampia rangaistuksia. Perustelut olivat niitä tuttuja. Mutta elämä kulki niin, että hänet tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen, muistaakseni talousrikoksista. Vaikka hän sai, mitä tilasi, ääni kellossa muuttui ja hän pyysi presidentiltä armahdusta. Koivisto muistaakseni armahti hänet.
VastaaPoistaUschanovin hauska heitto Pyhästä Saksalais-Roomalaisesta Keisarikunnasta on erikoisen osuva, koska Neuvostoliiton tai sen satelliitteina olleiden kansandemokratioiden todellista luonnetta ja merkitystä on tietämättömän aivan yhtä mahdoton päätellä nimestä kuin PS-RK:nkin.
VastaaPoistaOllessaan vielä oikeushistorian professori Heikki Ylikangas hämmästyi kerran perusteellisesti kun tenttikysymykseen "(v)ertaile partikulaarioikeuksia Ruotsin maakuntalakien aikaan ja Pyhässä Saksalais-Roomalaisessa Keisarikunnassa" (tai sinnepäin) tuli vain yksi suurinpiirtein asiallinen vastaus ja loput seikkailivat Rooman keisariajassa tai BGB:n synnyssä. Monet protestoivat, ettei nimihirviötä (PS-RK) ollut tenttivaatimuksissa. Pohjalainen opettaja kuohahti, jotta erellytämme teiltä sentään hyviä tietoja lukion historian oppimäärästä. Johon väkäleuat kuiskasivat, että ei sitä sellaisessa tapauksessa oikiksessa oltaisi.
Roistot rautoihin kirjoitti: ..."Ehkä nouseva monikulttuurisuus tuo tähän avun ajan myötä"...
VastaaPoistaIlmeisesti ajatus on se, että kun tuomiot ovat helläkätisiä henkirikoksissa, niin uhrin sukulaiset tuomitsevat sitten myöhemmin kovimman päälle eli suorittavat tuomitulle itselleen henkirikoksen.
Omaisten tuskasta:
VastaaPoistaVahingonkorvausoikeudessa meillä on kohtuullisen ja reparatiivisen korvauksen periaate rikastumiskieltoineen. Siis vaikka siinä maailmassa ennallistaminen on aivan oikeasti vaihtoehto.
Anglosakseissa eniten minua vierastuttava piirre on esteetön ja mässäilevä kostomentaliteetti. Kemppinen hyvin kuvasi, miten omaisen kuolema tekee kipeää jojtuipa se mistä tahansa. Ei pitäisi kostollakaan hakea "täyttä kärsimystä", ei se kuitenkaan riitä sitä omaisten tuskan kohtaa täyttämään, mutta hiipii pelko, että samalla haetaan jopa nautintoa (jota en viitsi tässä nimetä kuin miedosti vahingoniloksi).
Näköjään juristitkin muodostavat monien muiden vastaavien ammattikuntien tavoin kollegiaalisen verkoston, jossa "omia" ei yleensä arvostella ja ulkopuolisten arvostelu tyrmätään suoralta kädeltä asiantuntemattomuutena.
VastaaPoistaTavallisen kansalaisen näkökulmasta moninkertaisten murhaajien (Valjakkala) ja erityisen törkeisiin henkirikoksiin syyllistyneiden (Hyvinkään paloittelusurma) lepsu kohtelu loukkaa oikeustajua.
Äskettäin paloittelumurhan pääsyyllinen Jarno Elg pahoinpiteli lomareissullaan kahta ihmistä helsinkiläisessä ravintolassa. (IL
On helppo sanoa, että avovankilat ym. lempeät rangaistukset säästävät veronmaksajan rahaa. Tällöin valtio kuitenkin ulkoistaa rikollisuuden kustannukset (ja heikentyneen turvallisuuden) kansalaisille itselleen.
Valtio toimii täsmälleen samoin silloin, kun poliisi jättää tutkimatta tavalliseen kansalaiseen kohdistuvat omaisuusrikokset ja käskee ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön.
Harva humaanin kriminaalipolitiikan kannattaja kuitenkaan ottaa vastuuta, jos vanki syyllistyy vakavaan rikokseen lomallaan tai koevapaudessa.
Luulisi lisäksi nykyisen varsin lepsun kriminaalipolitiikan ja Gulagin väliin mahtuvan aika paljon erilaisia vaihtoehtoja.
Rangaistuksen kovuuden ohella myös kiinnijäämisriski eli rangaistuksen todennäköisyys vaikuttaa. Nuorilla varmaan myös systeemin nopeus, jos rikoksen ja rangaistuksen välillä menee vuosi, niin syy - seuraussuhde hämärtyy.
VastaaPoistaJa lyhytkin aresti voisi tosiaan olla tehokkaampi, kuin pitkä ehdollinen.
ihan vaan blogin lukija
Kemppinen kuulostaa tuohtuneelta. Ymmärrettävää, kun karkeita kommentteja viskottiin sopimattomaan paikkaan eli muistokirjoituksen perään.
VastaaPoistaPidemmän päälle Kemppisellä kuitenkin voisi olla taidot ja foorumi saada "närkästyneet kansalaiset" ja "surulliset humanistit" ymmärtämään toisiaan. Molemmissa joukoissa lienee omalla tavallaan vilpittömästi maailman menosta huolestuneita suomalaisia.
Tommi Uschanovilta vasemmiston etevänä tuntijana tekisi mieleni kysyä tämän aiheen sivusta, mitä tapahtui sille suomalaiselle vasemmistolle, joka joskus ajoi raittiutta, ahkeruutta, sivistystä ja muita semmoisia nykyään tylsän yhteiskuntakelpoisina pidettäviä asioita.
Ehkä jonain päivänä kysynkin.
Jotenkin tuntuu että oikea rangaistus törkeästä tai toistuvasta rattijuopumuksesta olisi rikoksentekovälineen eli auton menettäminen valtiolle.
VastaaPoista" - - kuulin luotettavan luvun, vangin istuttaminen vuorokauden oikeassa vankilassa oli melkein kaksi kertaa kalliimpaa kuin Kalastajatorpan vuorokausiveloitus."
VastaaPoistaSo fucking what verrattuna siihen, mitä rikollisuus kokonaisuutena ja kaikkinensa maksaa yhteiskunnalle sekä rahassa mitattuna että kärsimyksenä.
"Mutta ehkä veromaksajat haluavat maksaa tämän. Me kommunistit haemme sellaisia ratkaisuja kuin työsiirtola, avovankila, yhdyskuntapalvelu ja sakot. Meidän tietojemme mukaan puhe vankilasta rikollisuusopistona ei ole tuulesta temmattua."
Muistaakseni Lauerma osoitti viimeksi sen, että kun kerran joudutaan aikuisten oikeesti vankilaan, varsin suuri osa ottaa opikseen siitä eikä palaa sinne.
Mutta silti tämä demlan ym hämäräkoulukunta pitää muna - kana -logiikallaan vankilaa rikollisuuden oppimispaikka, jota pitää rangaistuksena välttää. Jopa vankiloita lakkauttamalla.
Tuomioistuimen sanotaan määrävän rangaistuksen ja, että se on sen ydintehtävä. Muut eivät saa oikeusvaltiossa rangaista. Mutta nykyään todellinen rangaistus määräytyy vankilaviranomaisten toimesta ja harkinnan perusteella.
Ketkä suuret humanistit sitä ovat olleet valmistelemassa?
Kuinka Kemppinen tuntee Stalinin rikoslakia tai Gulag järjestelmää, kun hän ei osaa venäjää tai ole siellä koskaan käynyt.
Arvaan, että hyvät ihmiset lukevat hyviä kirjoja, kuten ex ho.pres. Ja vastaus on sitten kaikkeen. Perinteisesti mahdottomasti prosenttilukuja oman maan tilanteesta, joita kukaan rehellinen ei tohtisi verrata toisen maan seuraamusjärjestelmään.
Tulin juuri uimahallista toisesta päästä kaupunkia, fillarilla. Joka ikinen kerta on toivottava että reaktionopeuteni riittää pysäyttämään juuri ennen punaisia päin ajavan auton osumista minuun.
VastaaPoistaOlo oli uimahallista lähtiessä hyvä, lähelle autuas, vesi kun on elementti joka tekee hyvää ihmiselle. Vesi vastustaa ja kantaa.
Autuuteen ei ole mitään syytä liikenteeseen. Siellä pätee vahvempien laki.
Tulin pari päivää sitten Tukholmasta, jossa ensimmäiset kävelyt saivat hämmentymään: autot pysähtyivät jo ennen kuin olin astunut suojatielle. Paradoksaalisesti säikähdin. Ystäväni otti käsipuolesta ja kysyi eikö Suomessa ole suojatietä suojaavaa lainsäädäntöä. On, minä sanoin, mutta kukaan ei noudata sitä.
Pyörin kaupungissa sen verran kauan, että tajusin että poliisivoimien lisäyksellä ja sakkorangaistuksien koventamisella PELKÄSTÄÄN ei tehdä fillaristien ja kävelijöiden elämää helpommaksi. Kyllä kyse on asenteesta.
Ihmiset kummankin puolen tuulilasia HYMYILIVÄT. Se tuntui täysin käsittämättömältä.
Kun siis kahden miljoonan suurkaupungissa on onnistuttu asenteen muokkauksessa, niin mikä ihme saa suomalaiset (ja nimenomaan autoilijat) öykkäröimään? Onko olemassa jokin kansanluonne, joka tekee autoilijasta aggressiivisen heti kun hän pääsee ajamaan?
Vielä ei ole käynyt pahemmin kuin että olen kaatunut muutaman kerran. Mutta koska tahansa voi käydä. Sitä paitsi: autoilijoiden esimerkkiä noudattavat jo kamikaze-maastopyöräilijätkin.
En oikein käsitä. Täälläkin olisi mahdollista käveleskellä ihan rennosti minne onkin menossa, ystävällisyys ei maksa mitään. Kaupungeista olisi helppo tehdä mukavia paikkoja. Mutta niin kuin Aleksis tuolla alussa sanoi, vankilat ovat kriminaaliopistoja, joten ei kai puolta autoilijoista voi niihinkään panna...
Ketkä Suomessa haluavat kovempia rangaistuksia? Tyhmät ja äkkiväärät änkyrät, joo, ja sitten tietysti Suomen Amnesty. Tai, no, ehkä amnestyläiset feministit menevät myös änkyräluokkaan.
VastaaPoistaPia Puu Oksanen on hankkinut kannuksiaan Amnesty Joku raja -kampanjassa, jossa levitettiin aggressiivisia, suomalaisia miehiä solvaavia valheita perheväkivallasta, kunnes uhattiin tutkintapyynnöllä. Kampanjalaulussa poikakaverinsa hakkaama nainen pistää kaverin hengiltä. Ihmekös, että valtiovalta Halosen muodossa kävi lafkaa ylistämässä 50-vuotisjuhlissa.
Puu Oksanen sanoi joskus haastattelussa, miten hän on hiukan puun ja oksasen välissä ajaessaan kovempia ja enemmän rangaistuksia erilaisista naisin kohdistuvista rikoksista. Onhan Amnestyn idea vähän niiku päinvastainen eli vähemmän ja lievempiä rangaistuksia.
Siis idea oli.
Tätä kannattaa miettiä, kun seuraavan kerran feissari tulee kerjäämään rahaa.
Mitenkä, muuten, mahtaa olla, annetaanko raiskauksista hiukan lievempiä tuomioita kuin kansa ehkä haluaisi (ainakaan rangaistusskaalan alapään käyttö ei ole kai mitenkään poikkeuksellista)? Ja jos annetaan, tehdäänkö niin siksi, että näyttö on usein niin epävarmaa ja lievällä tuomiolla oikeusmurhan riski on pienempi? Vai olisiko tällainen suomalaisen oikeuskäytännön vastainen?
Ad Omnia: majoitus vankiloissa ei ole hotellitasoa. Kustannukset ovat.
VastaaPoistaHarmi ettei vankiloissa sovi valokuata. Voisin kertoa ja näyhttää, koska olen usein ollut, tosin en vankina.
Yleinen harha on mielikuva eristämisestä, ehkä jopa äänettömyydestä. Ei vastaa todellisuutta.
Ad Omnia: - väite suomalaisen rangaistus- ja täytäntöönpanokäytännön lepsuudesta on väärä.
VastaaPoistaEhdonalaiseen vapauteen pästäminen tuli lakiin vuonna 1918. Kokemukset ovat hyviä.
Ad Omnia: - joku kysyi, mitä tiedän Gulagista kun en osaa venäjää. Yllätys kysyjälle: Neuvostoliiton leireissä olivat mm. kaikki pari sataa tuhatta suomea äidin kielenään puhunuta.
VastaaPoistaOlen puhunut leireillä olleiden kanssa. Osa heistä oli sukulaisiani.
Hyvä kirjoitus Kemppinen. Joillekin näyttää rangaistuksen tarkoitus olevan pelkkä kosto, mutta ei kai se nyt ihan Vanhan Testamentin tai Koraanin mukaan nykyaikana enää mene.
VastaaPoistaLain, myös rikoslain funktio on saada ihmiset noudattamaan sääntöjä.
VastaaPoistaTämä tosiasia näkyy unohtuvan juristeilta, erityisen hyviä tässä unohtamisessa ovat professorit.
Suomessa olisi hyvä viettää viikko, jolloin rikoslaki ei olisi voimassa.
Tällöin näkisimme ovatko eräät kriminologien hokemat mantrat totta vai tarua.
Ajatelkaa miten ihana maailma olisi ilman [rikos]lakia!
Juristeilla ei ole tällöin tuottoisampaa tekemistä, kuin kaivaa Helsinki-Tallinna-tunnelia lapiolla, eli mallilla GULAG.
Rikoslaista vapaa-Suomi koeviikon ulkopuolelta kysyisin, mitä ihmeen merkitystä on maan x, y tai z vankimäärällä? Pidän todella omituisena kriminalistien väitetä jonkun maan vankimäärän merkityksestä. Ilmeisesti he tavoittelevat lukua nolla[0], kuten eräs entinen ympäristöministeri tavoittele jätevedenpuhdistukseen Ph-arvoa nolla[0].
Harmi, että entinen naapurini Kiholinnasta vaihtoi tuomiokuntaa.
Muistoksi pari linkkiä:
http://kemppinen.blogspot.com/2011/02/kahteenveto.html#comments
http://kemppinen.blogspot.com/search?q=%22Pekka+Koskinen%22
http://kemppinen.blogspot.com/2011/02/yhteenvetoa.html#comments
Hei, haloo!!! :-)
http://www.blogger.com/comment.g?blogID=4730037517431095895&postID=1546321519363825299
Olisiko kuitenkin niin, että törkeimmät, rangaistusten ulottumattomissa olevat rikokset tapahtuvat yhteiskuntien rakenteissa, politiikan piirissä, hyväveli-akseleilla ja sektorilla, jossa vannotaan kaupallisuuden ja myyntihenkisyyden, bisneksen, nimiin?
VastaaPoistaTämän, ihmisten itselleen luoman ja rakenteleman maailmankaton alla, ja harjalla, sijaitsevat kaikki mahdolliset rikollisuuden muodot ympäristön tuhoamisesta huumausainekauppaan, aseiden välitykseen ja tilattuihin murhiin. Moskovan tai Sisilian mafiaperheiden konnuudet ovat pientä globaalin, kaupankäynniksi nimitettävän rikollisuuden rinnalla eikä kesämökkeihin murtautujista niissä piireissä ole kuultukaan.
Organisaatio on niin hyvin kehittynyt ja ketjuuntunut, että siihen on saatu mukaan yhteiskuntien jäsenistöstä kaikki. Minutkin kuluttajana. Suuryritysten oman edun tavoittelu, jota sanotaan vaikkapa Lontoon pörssiin listautumiseksi, on niin vakiintunut käytäntö, että se on jo järjestäytyneen yhteiskunnan yksi tunnusmerkeistä tavallisten parkkipirkkojen ohella.
Onko lajimme siis ydintään myöten pelihimon liemissä marinoitu, rikollinen laji? Vai toteuttaako se sitä luontaista tahtoa mikä on ominaista vaikkapa jättiputkelle: elintilaa lisää välittämättä muun lajiston hengissä selviämisestä? Toisaalta ja käänteisesti pohdittuna voisi kysyä, että onko se siis rikollinen ollenkaan jos se toteuttaa kamalimpiakin kuviteltavissa olevia toimiaan evoluutioprosessissa käynnissä olevan kehityshyppäyksen käskyttämänä?
Niillä rikoksilla, jotka on sullottu lainsäädännön pykälien alle rangaistaviksi rauhanomaista jaksoaan elävissä yhteiskunnissa, on vain tarkoitus pitää yksilötason rikostentekohalut kurissa; kuormasta ei omaan piikkiin syödä, ainakaan kovin paljon. Jotkin marginaalitapaukset sallitaan ilta- ja rikoslehtien lööppitarpeiksi sekä dekkareiden juonenkehittelyjä varten. Ja jos tuomiolle talutetaan, varoitukseksi muille.
Lakipykälillä lienee tarkoituksensa myös yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi jotta markkinat toimivat hallitusti ja yhä vain tuottavimmiksi, alati kasvaviksi vaikka takaovesta mätetään kaatopaikoille yli puolet myymättä menevistä tuotteista jo nyt.
Sodatkin ovat täysin kaupanteon piiriin kuuluviksi valjastettuja ja kohdistettu vain täsmäiskuiksi niitä populaatiomme maailman eri kolkkiin juurtumaan ajautuneita osasia kohtaan jotka myös haluaisivat kaiken vallan itselleen käydäkseen kauppaa omilla metodeillaan.
Eli kriisien aikoina, sotien syttyessä, niistäkin pyritään puristamaan hyöty joka on mitattavissa rahassa. Sotiminenhan ei ole rikollista toimintaa ennen kuin YK niin sanoo, tai Haagissa jälkikäteen sitä puidaan. Ja jos hallittuja täsmäsotia saadaan syttymään tarpeeksi kauaksi maailmanpankkiirien keskuksista, niin ei sen väliä, milloin niitä käydään, ja siksi niitä käydään aina jossain alati. Eikä silläkään väliä jos vaikkapa USA:n valtion kassakriisi syvenee sotien johdosta kunhan vain taustalla voittoa tekevät asekaupallaan hyvin voivat.
Katselin joitakin vuosia sitten, timpurina ollessani, Pelson vankilan kattotyömaalta alueella vaeltelevia vankeja. Osalla heistä oli vapaa liikkumisoikeus, osa lähti "töihinsä" aamuisin vartijoiden tiukassa valvonnassa ja osa käväisi vain hetken tupakalla aitauksessaan. En tuntenut heitä kohtaan vihaa, en heille halunnut nyrkkiäni heristellä edes mielessäni. Räystäillä roikkuessani tuli usein vain hyvin apea olo kun ajattelin jokaisen heistä olleen joskus pieni, leikkivä lapsi, kuin nuo omat, elämiensä alussa olevat pojanjellukkani, joiden huomiseen en näe, en sitä, millaisen tien he tulevat kulkemaan. Millaisia ”liikemiehiä” ja rahantekokoneita heistä kasvaa vai eksyvätkö niiden surkuteltavien reppanoiden jäljille, jotka huumeneulojensa kanssa kadunkulmilla kyttäävät. Vai saanko omalta osaltani heihin istutetuksi edes pienen pienen humaaniuden kipinän, josta versoo monipuolisia ajatuksia kaikkea maailmassa olevaa kohtaan, ja että he täten löytäisivät itse tiensä poluille, joilla ei ensimmäisenä nyrkkiä turpaan tarjota olipa vastaantulija mihinkä kulttuuriin tahansa kuuluva.
VastaaPoistaVai opetanko lapsiani katsomaan lajiamme laidasta laitaan ja näkemään, kuinka niin rikas, rakas, köyhä kuin varaskin kuuluu samaan, luonnon lyhytaikaiseen esiintymään jolle ei enää lajikirjossa lokeroa löydy koska sen se on tuhonnut ihan oman ajattelukykynsä ansiosta, suuriksi kasvaneiden aivojensa pakottamana?
"Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
VastaaPoista- viisaus tsuhnalasta
"Kuka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."
- viisaus tsuhnalasta
jne, näitähän riittää, onneksi lasten pieksäminen on sentään jo kriminalisoitu, liekö EU:n vaatimuksesta, mene ja tiedä.
(Blogivaeltaja)
Jajajajajajaaaa...palasin lomalta. Iloinen yllätys, että professori on jaksanut painaa pitkän suven kuten myös monet terävät kommentoijat! Upea foorumi kerta kaikkiaan! Hyvää syksyä vaan kaikille!
VastaaPoistaTommi U kirjoittaa kyllä ihan fiksuja, mutta koska hänellä itsellään, joka oli 16-vuotias Neuvostoliiton romahtaessa, on oikea käsitys kyseisen maan luonteesta, niin miksei tiedonhaluisella 12-vuotiaallakin?
VastaaPoistaMinäkin luin Kremlin kelloni ja Berijan tarhani 11-vuotiaana ja muistan lukemani loppuikäni. Koska siihen aikaan itäinen naapurimme oli rauhaarakastavan eliittimme ihanneyhteiskunta, kadotin uskoni eliittimme moraaliin ja suhteellisuudentajuun.
Se usko ei ole vielä ihan palannut.
PS. Briteissä epäonnistuneesta fb-yllytyksestä rapsahti 4 vuotta kuritushuonetta. Miksi? Eivätkö he ole yhtä valveutuneita kuin meidän oikeuslaitoksemme?
Kiitos Jukka mielenkiintoisista blogeista.
VastaaPoistaMielestäni mennään aika metsään jos verrataan eri maiden (esim. Suomi USA jne.) oikeuskäytäntöjä, vankimääriä ym. keskenään ottamatta huomioon maiden erilaisuutta, historiaa ym.. Vertaus Gulagiin menee jo aivan penkin alle.
Mikä on oikeasti vankeusrangaistuksen tarkoitus ? Kirjoitit eilen että "Rikosoikeuden tarkoitus on rikosten aiheuttaman vahingon ja kärsimyksen vähentäminen yhteyskunnassa." Mitenhän vankeusrangaistus auttaa tässä ellei sillä eristetä rikoksentekijä, pelotella mahdollisia rikoksen tekijöitä, "kosteta" uhrin puolesta ?
Miksi esim. ihmishengen riistäneelle pitää antaa toinen tilaisuus, koulutuspaikkoineen, kuntoutus/lääkäripalveluineen ? Eihän näitä aina saa edes aivan lainkuuliaiset kansalaisetkaan. Onhan se hienoa jos saamme rikoksentekijät yhteiskuntakelpoisiksi mutta ei kai sitä tarvitse hinnalla millä hyvänsä tehdä ?
Voisiko ns. "tekijän ymmärtäminen, paapominen" johtua siitä että oikeuslaitoksen lakimiehet, tuomarit tuntevat rikoksentekijät työn puolesta paremmin kuin uhrit. Tekijät, heidän taustat ovat tuttuja ja heitä on helppo sympatiseerata tahtomattaan.
"Pyörin kaupungissa sen verran kauan, että tajusin että poliisivoimien lisäyksellä ja sakkorangaistuksien koventamisella PELKÄSTÄÄN ei tehdä fillaristien ja kävelijöiden elämää helpommaksi. Kyllä kyse on asenteesta."
VastaaPoistaJos laitettaisiin etuajo-oikeudet jalankulkija > pyöräilijä > auto, niin ehkäpä ne asenteetkin muuttuisivat, kun ei voisi vedota tulkinnan epämääräisyyteen ja puolentoista tonnin metallimöykyn vahvuuteen ihmislihaan verrattuna vaan tulisi heti tuomio vähintäänkin kuolemantuottamuksesta.
Arvoisa blogisticus osoitaa tällä kirjoituksellaan suurta humanisuutta, sellaista jota nykyinen totaali-itsekäs yhteiskuntamme tarvitsee enemmän kuin mitään muuta, siis rahaa jne.
VastaaPoistaKiitos Jukalle hienosta kannanotosta, jatka taistoa inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Ad Omnia: - Kun valta (valtio) on menettänyt legitiimiytensä, sen ainoa mahdollisuus on terrori omia kansalaisia kohtaan, ja se puolestaan aiheuttaa jatkuvasti lisää terrorin tarvetta.
VastaaPoistaLegitimiteetti on helppo käsite: valtio ei saa olla rikollisempi kuin kansalaisensa.
Miten tämä "Vasarahammer" kehtaa enää olla edes olemassa, yllyttämiensä Norjan tapahtumien jälkeen? Eikö kukaan yllyttäjä todellakaan katunut ja vetänyt itseään kaulakiikkuun?
VastaaPoistaValton kuvailema kapitalistinen helvetti on aika nuori ilmiö - eli oliko maailma sitten ennen parempi?
VastaaPoistaJa kun katselit Pelson vankireppanoita, uhrasitko ajatustakaan heidän uhreilleen?
Tuota ajatusta kostavasta eli retributiivisesta oikeudesta ihmettelen kovasti. Ei sellaista oikeutta olekaan, että se hyvittäisi vääryyden. Vääryyden hyvittäminen kostamalla ei onnistu millään keinolla. Siitä tulee vain kaikille paha mieli. Ennen kaikkea paha mieli tulee niille sivullisille, jotka seuraavat kostoa. He alkavat sääliä rikollista ja pelätä yhteiskuntaa. Tämä puolestaan luo uutta rikollisuutta.
VastaaPoistaTosiasia on, että meillä on aika vähän rikollisuutta ja alhainen vankiluku. Ja toinen tosiasia on, että vankeinhoidossa suurin osa kuluista tulee rakennuksista ja henkilökunnasta, ei vankien ylläpidosta.
Itse pyrin ostamaan vankilatuotteita aina, kun on sopiva tilaisuus. Viimeisimmän vuoden aikana on mennyt tuhatkunta euroa. Vankiloiden työpajat tekevät tärkeää sosiaalista työtä, jota on syytä tukea. Lisäksi ne säilyttävät käsityöperinteitä, joista eräät ovat siviilipuolelta jo täysin kadonneet.
Ripsa rakensi edellä aasinsiltaa suojateille. Voisi kuitenkin pohtia myös tätä:
VastaaPoistahttp://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2011/08/suojatie_on_usein_vaaratie_2801455.html
Anonyymi on näemmä viha-asialla. Vasarahammer näyttää minusta edelliseen kommenttiin verrattuna edustavan kiihkottomuutta, järkeä ja kohtuutta, eikä mitään yllyttämistä.
Toisinajattelu näemmä kiihottaa!
Jukka, onko valtio menettänyt legitimiteettinsä kun se verottaa kansalaisiaan?
VastaaPoistaJos kuolemanrangaistus on laillistettu murha, niin verotus on laillistettua ryöstöä.
Mafian suojelumaksut ovat yleensä noin 2% kun taas valtionverotus on kymmen-kaksikymmenkertaista.
Ad Omnia - verotuksen vertaaminen ryöstöön on huono vitsi. Itse asiassa edustuksellinen parlamentarismi sai alkunsa Englannissa 1200-luvulla ja meillä (Ruotsissa) 1300-luvulla valtiopäivistä, joiden suostunta oli kuninkaalle välttämtön uuden veron määräämiseksi.
VastaaPoistaSiis ryöstön ja verotuksen ero on tämä demokraatia, jos sana sallitaan.
Talonpojat nyt eivät ehkä suostuneet aivan lemmessä veroihin, mutta idän puolen Iivanat (etenkin Iivana IV Julma) eivät kysyneet.
Kuinka niin? Kuolemanrangaistus rinnastetaan tällaisessa keskustelussa aina murhaan. Verotus voidaan täysin samoin perustein rinnastaa kiristykseen ja ryöstöön.
VastaaPoistaMieluummin sitä mafialle maksaisi 2% tuloistaan kuin valtiolle 20% ja kunnalle toisen mokoman, jos saisi vapaasti kantaa itse asetta ja hoitaa omat asiansa markkinapohjalta.
"...jotka olivat kriminaalivankeja. Heidän väitettiin varastaneen tähkiä pellolta sadonkorjuun jälkeen tai vettä kolhoosin kaivosta."
VastaaPoistaYmmärsin Solzenitsenin perusteella, että valtion ja kolhoosin omaisuuden varastaminen meni rikos 58 §;n (valtiorikokset) alle. Yksityisestä omaisuudesta selvisi lievällä kriminaalituomiolla.
"Varkaiden ammattikunta toimi vartiotehtävissä, samoin kuin Saksassa ja eräin paikoin Yhdysvalloissa, nyt. ”Varas” on kunnianimitys ammattirikolliselle." Saman lähteen mukaan "varkaalla" tarkoitettiin ammattirikollista, joka ei tehnyt yhteistyötä henkilökunnan kanssa - poliittiselta vangeilta toki saattoi ottaa - kun taas "nartut" toimivat vankilan ja leirien henkilökunnan kanssa yhteistyössä, esim. työprikaatin päällikköinä.
"Me kommunistit haemme sellaisia ratkaisuja kuin työsiirtola, avovankila, yhdyskuntapalvelu ja sakot."
VastaaPoistaMikä näistä olisi teidän humanististen oikeusoppineiden mielestä sopivin rangaistus Breivikille?
JK,
VastaaPoistaKun nyt otit esille valtion legitiimiyden menettämisen ja sen harjoittaman terrorin kansaa kohtaan, palautan mieleen aikaisemmin esittämäni tarpeen puolustautua, ääritilanteessa aseilla. Tarkoitin juuri kuvailemaasi skenaariota, joka ei nyt ja juuri ole Suomessa vaarana, mutta kehityksen kulkiessa väärään suuntaan, voisi tulevaisuudessa olla.
t.
nimim. Vaarallinen Anonyymi
"Luotan siihen, että rangaistuksia kiristetään tuntuvasti."
VastaaPoistaEi kannata luottaa, koska rangaistuksia määräävät riippumattomat tuomarit, jotka Suomessa on opetettu Pekka Koskinen -vainaan humaanin uusklassismin hengessä normaalirangaistusajatteluun ja kylvetetty EIT:n ihmisoikeusajattelussa. Tämän muuttaminen vaatii vähintään sukupolvimuutoksen kun oikeusministeriön lainsäädäntöosastokin on hapatettu samalla hapatuksella. Tämä on hyvä, koska oikeusvaltiossa tuomioistinten ei tule olla mitään tuuliviirejä, vaikka tästä on meidänkin historiassamme surullisia esimerkkejä.
Paljon paheksutuista rattijuopoista sen verran, että tyyppitapaus yli 2 promillen humalassa ajava krooninen alkoholisti, joka ajaa humalassa,koska on sitä jatkuvasti. Jos kliiniset toimintakokeet tehtäissiin virhetoimintoja ei paljon olisi, koska elimistö on sopeutunut alkoholiin. Mutta rattijuoppoja on helppo paheksua, koska he ovat syrjäytyneitä, köyhiä henkilöitä, joilla ei ole paljon poliitista painoarvoa. Vaikeampi sen sijaan on julkisuudessa paheksua tuntuvan ylinopeuden ajajia, koska he ovat menestyviä juppeja, jotka sadattelevat liian korkeita sakkojaan. Arvatkaapa kumpi on todelliudessa vaarallisempi muille tielläkulijoille.
"Rangaistuksen tarkoituksena ei ole rehabilitoida rikollista tai kasvattaa häntä. Rangaistuksen tehtävänä ei myöskään ole antaa signaalia teon ei-hyväksyttävyydestä tai palauttaa tilannetta rikosta edeltäneeseen tilaan. Rangaistuksen tarkoituksena on antaa katharsis, puhdistumisen tunne, rikoksen uhrille. Tunne ja tyydytys siitä, että paha on saanut palkkansa."
VastaaPoistaTodettakoon selvyyden vuoksi, että ym. ei perustu Suomen voimassaolevaan rikoslakiin, joka perustuu yleisestävyteen ts rangaistaan, jotta muut eivät rytyisi syyllistyisi rikoksiin. Rangaistus määrään ottaen mukaan yleinen rangaistuskäytäntö tuosta rikostyypistä. Tätä lakia tuomarit noudattavat kunnes se muutetaan. Retribuutioajattelun ongelma on siinä, että mikä oikeus yhteiskunnalla on paheksua henkirikosta, jos se itse murhaa (kuolemanrangaistus). Millä ylipäänsä voidaan hyvittää toisen elämän menetys, entäs useamman henkilön (Breivig).
Mistä voidaan keskustella on se, onko yhteiskunnalla keinoja reagoida niihin muutamaan sataan pysyvästi toisille vaarallisiin henkilöön, joita meilläkin on. Jonkinlainen turvaamistoimityyppinen pakkolaitos - harkiten sovelettuna - voisi olla tässä suhteessa perusteltu.
Ior Bockin tapauksesta sen verran, että tekijä tippui systeemin ratkaisemattomaan aukkoon: on moraalisesti kestämätöntä rangaista syyntakeetonta, joka ei tiennyt mitä teki. Yhtä kestämätöntä on pitää milisairaalassa henkilöä, joka ei enää ole sairas. Tuosta yksittäistapauksesta ei kannata huolestua: syyntakettomuuden kynnys on nykyisin äärimäisen korkea ja johtaa lähes aina pitkäaikaiseen, rangaistusajan pituuden ylittävään hoitoon kriminaalisairalassa. Syystakeiset istuvat normaalin tuomion, koska oikeuspsykiatrit ovat hylänneet vähentyneesti syyntakeisen kategorian, joka johti rangaistuksen alentamiseen.
"Sääli on sairautta." Onko säälimättömyys sitten terveyttä?
VastaaPoistaAinakin rikollisissa tuota ominaisuutta riittää. Haluammeko olla heidän kaltaisensa?
USA:ssa tuo ajattelu on viety hyvin pitkälle, jäjet pelottavat.
"Me emme haluta kustantaa tappajille kansalaisuuteen katsomatta hotellitason majoitusta."
VastaaPoistaNiin, oletettavasti NL:n vankileireista v 1930-53 ja Saksan leireistä 1933-45 olisi saatavissa luovia innovaatioita, miten vankikustannukset olisi painettavissa minimiin tai nostettavissa jopa positiivisen puolelle.
Haluammeko sitä?
"oikea rangaistus törkeästä tai toistuvasta rattijuopumuksesta olisi rikoksentekovälineen eli auton menettäminen valtiolle."
VastaaPoistaEi se olisi epäyhtenäinen (halpa/kallis auto, oma/vieras). Oikea lääke sen sijaan olisi rekisteröintikielto: ajokiellossa olevalla ei saisi olla autoa rekisterissä. Tuolloin rattijuopon auto seisoisi ilman kilpiä tai siiretäisiin toisen nimiin, joka valvoisi sen käyttöä.
"Jos laitettaisiin etuajo-oikeudet jalankulkija > pyöräilijä > auto"
VastaaPoistaKyllä turvallisempaa olisi päinvastainen etuoikeusjärjestys. Ei olisi mukava saada muistokirjoituksensa sanoja "hän kuoli uskoen tieliikennelakiin.
Näin naapurissa sarja sai uuden kohukirjan Tiusaselta:
VastaaPoistaNeuvostoajan suorasuinen taloustieteilijä möyhentää suomettunutta eliittiä.
Julkaistu: 23.8.2011 lehdessä osastolla Kulttuuri
http://www.hs.fi/tulosta/HS20110823SI1KU0237d
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kun+Suomen+naruttajilta+loppui+k%C3%B6ysi/HS20110823SI1KU0237d
Kun Suomen naruttajilta loppui köysi
Jukka Tarkka
Kylmän sodan aikaisessa Suomessa ei ollut sopivaa käyttää klassista akateemista tutkimusmenetelmää Neuvostoliiton talouden ja yhteiskunnan arviointiin. Asiantuntijan ura saattoi äkkiä katketa jos hän niitä käsitellessään käytti normaalikielestä tuttuja nimikkeitä arkipäiväisten havaintojensa erittelyyn. Tauno Tiusaselle (s. 1941) oli vähällä käydä niin. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos torjui 1970-luvun lopulla hänen palveluksensa. Sen hallintoelimissä istuneet idänkaupan mahtimiehet ilmoittivat, että kaikki Neuvostoliittoa koskeva tarpeellinen tieto saadaan virallisista neuvostolähteistä.
.
.
.
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii vapaana tutkijana ja kolumnistina.
Tauno Tiusanen: Narutettu sukupolvi. Suomettumisen ilot ja murheet.Edita. 161 s. 32 e.
Filosofinen ero verottavan valtion ja suojelurahoja peräävän mafioson välillä on, että valtiolla on hallintaoikeus omalla alueellaan, joka on omaisuuden eräs muoto. Mafiosolla ko. oikeutta (omaisuutta) ei ole.
VastaaPoistaVankiluku on oleellinen suure sikäli että se kielii yhteiskunnan toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Ei mittaa sitä suoraan, sillä esimerkiksi Somaliassa se lähentelee nollaa yksinkertaisesti siksi että esivallalla ei ole mopo mitenkään enää käsissä, mutta jos valtio X heittää selliin ylenpalttisen monia kansalaisiaan, on valtiossa X jotain pahasti vialla.
Ja mitä tulee riitaan siitä onko rangaistus kosto, pelote vai parannuskeino, sehän on tietysti kaikkia näitä. Sillä on kaikki nämä roolit. Loppupelistä väliä on vain sillä, mikä saa homman toimimaan sujuvimmin. Nykyinen lepsujen rangaistusten linja on havaittu toimivammaksi kuin ennen sotia ollut erittäin ankarien rangaistusten linja. Sitä arvostaa viimeistään sitten kun itse tajuaa olevansa jonkun mielestä rikollinen.
Tapsa, en varsinaisesti voi ottaa kantaa siihen, oliko maailma ennen ihmistä parempi paikka kun en sitä tiedä (sen enempää kuin sinäkään, uskoisin) kuin huitaisemalla jonkin ajatuksen siihen suuntaan. Paleontologit voinevat jotain aavistella historiasta ennen meitä.
VastaaPoistaSuunnaton ero ihmislajin esiintymisen aikaan verrattuna siinä kuitenkin on, kuten yritän ymmärtää. Eli meidän lajimme suurenmoisesti paisuneet aivot, jotka samalla, kun niiden ohjaileman ruumiin vasen käsi tietää, mitä oikea tekee ja vaikka se vasen olisi "parempi" ("humaanimpi") niin silti se ei mahda mitään rötöstelevän parinsa tekemisille. Tai oikeastaan jos nykyistä menoa tarkastelee, vasen käsi on amputoitu, tai vähintään halvautunut.
"Humaani" on joillekin sama kuin heikko. Vain oman edun ajajat ja kovien kyynärpäiden omaavat pärjäävät. Siihen opetetaan painimatameilla, nuuskaa nussuttelevien jääkiekkoilijoiden pukukopeissa ja hormonien kyllästämillä painonnostosaleilla. Kuten myös pankkisaleissa ja pörssi”kursseilla”. Näille ei yhtä sivistynyttä, yhteistä nimitystä ole kuten sydämensivistystä olevilla tämä humaani, mutta kyllä ne joukoista erottuvat.
Vain ääritapauksissa, kuten paljon maailmaa ymmärtävän -viisaudestaan (aivojensa koosta) huolimatta- Jukka Kemppisen humaaniudenkin aitouden jaksaa uskoa koska se myös näkyy hänen ajatuksistaan jotka jälkeensä jättää: teksteissään. Niin laajaan pensselinvetoon yli ihmisen elon usea meistä ei kykene. (Olen vähitellen uskomassa tämän itsekin vaikka pitkään on näitä pitänyt lukea. Olen hidas, epäilevä oppilas.)
Kapitalismi niin käsitteenä, uskontona kuin toteutuksinaan on syntynyt ainoastaan ihmisen toimesta vaikka sen lajihistoriakin on lyhyt, tuore, yhtä nuori kuin kapitalisminsa. Haistelemme edelleen hajuja, jotka mudasta tulevat kun olemme meristä rantojen liejuun ryömiskelleet.
Muukin eliölajisto kasveista eläimiin yrittää kapitalismin kaavaa, mutta kun niiltä puuttuvat ne keinot, jotka ihmislajilla aivojensa ansiosta on, ne häviävät meille. (Jo mainitsemani jättiputki kyllä tekee lajinsa tunnettavuutta entisillä gulakien hallitsemilla kolhoosiplantaaseilla Venäjänkarjalassa eikä sille ihminen kuulema taida enää mitään.)
Muidenkin, ihmislajin askartelemien uskontosuuntien kanssa on sama tarina, ne ovat kapitalismin ahneuden alalajistoa. Kommunismikin.
Nyt olemme vaiheessa, jossa kokonaisten kansakuntien elämiä rakennetaan ilmaan, virtuaaliin jota internetiksi kutsutaan siinä, kun ennen varoiteltiin vain hiekalle rakentamisesta; mutta kun rakennusmiehenä asiaa ajattelen, niin tiukkaan tiivistettyä hiekkaahan on käytetty rakennusten perustuksissa jo hyvinkin kauan eikä sen parempaa petiä kerrostalolle ole vielä kehitelty.
Mutta mikä tämä ”peti” on jossa nyt majamme kuvittelemme sijaitsevan? (Kuvitelmaahan tämä on?)
Me, joilla vähän luontaista, ilman teoreettista osaamista, on kykyä haistella tuulia nenillämme jotka vielä haistavat, voimme vähän kuvitella, millainen helvetti maailmaa vielä kohtaa kun tämä kaikki levähtää kuin Jokisen eväät. Mutta mitäs silläkään on väliä; tuhoon käy joka hetki satojen eliölajikumppaneidemme tie. Meidänkin vuoromme tulee eikä sen tarvitse olla mitään maailmanlopun ennustusta. Se on pikemminkin luonnon laki.
Ja Tapsa, Pelson vankilan uhreille "jouduin uhraamaan" aika raskaitakin ajatuksia, sillä samoihin aikoihin siellä tapahtui se raaka, älytön, järkeä vailla oleva kirvehtiminen vankien toimesta puutyön opettajiaan kohtaan. Yksi heistä, lopuksi ikäänsä pyörätuoliin joutunut opettaja oli opettaja-siskoni työtoveri Piippolan käsi- ja taideteollisen koulun ajoilta.
Ad Omnia: - hauska että mainittiin Tiusanen, kollegani Lappeenrannasta. Tapasimme palella samalla parvewkkeella tupakalla, kunnes sekin kiellettiin.
VastaaPoistaTaunolla on todella asiaa ja keinoja sen kertomiseen.
Hän oli kai hyvillään että otin välillä puheeksi hänen varhain kuolleen veljensä Timo Tiusasen kirjallisuusesseet. Yhden niteen olen lukenut PohmTR:n ruokalan perunakellarissa pakoillessani jotain työtehtävää.
Klinge on myös harmissaan siitä, että 1950-luvulla Suomessa "nousi voimakas neuvostokielteisen kirjallisuuden ja kirjoittelun aalto, jonka tunnetumpia ilmauksia ovat Arvo 'Poika' Tuomisen muistelmat ja Unto Parvilahden 'Berijan Tarhat'. Tiusanen, Narutettu Sukupolvi, s114
VastaaPoistaNarutettu sukupolvi painii samassa sarjassa kuin Kuisman Saha.
"Todettakoon selvyyden vuoksi, että ym. ei perustu Suomen voimassaolevaan rikoslakiin, joka perustuu yleisestävyteen ts rangaistaan, jotta muut eivät rytyisi syyllistyisi rikoksiin. Rangaistus määrään ottaen mukaan yleinen rangaistuskäytäntö tuosta rikostyypistä. Tätä lakia tuomarit noudattavat kunnes se muutetaan."
VastaaPoistaSuomen rikoslaki on tällöin väärillä jäljillä. Kun rangaistuksesta irrotetaan kosto- eli retribuutioaspekti, tällöin unohdetaan uhrin kärsimys ja katharsis-aspekti täysin. Paha ei enää saakaan palkkaansa eikä uhrin kokema vääryys hyvitystä.
"Retribuutioajattelun ongelma on siinä, että mikä oikeus yhteiskunnalla on paheksua henkirikosta, jos se itse murhaa (kuolemanrangaistus)."
Samaan hengenvetoon voidaan kysyä, että mikä oikeus yhteiskunnalla on paheksua ryöstöä, jos se itse verottaa?
Kyse on nimenomaan punttien tasaamisesta. Rangaistuksen on oltava yhtä kova kuin rikoksen itsensäkin. Siksi oikeuden symboli on vaaka.
"Millä ylipäänsä voidaan hyvittää toisen elämän menetys, entäs useamman henkilön (Breivig)."
Viedään jamppa saunan taakse ja ammutaan. Niin Idän vanhoissa sivistysmaissa, kuten Kiinassa, toimitaan. Omaisille lähetetään lasku luodeista. Tämä kovennettu rangaistus on symbolinen osoitus teon anteeksiantamattomuudesta.
"Jonkinlainen turvaamistoimityyppinen pakkolaitos - harkiten sovelettuna - voisi olla tässä suhteessa perusteltu."
Kyllä. On kummaa, ettei elinkautinen ole elinkautinen, ja useimmat näistä todella vaarallisista hörhöistä ovat psykopaatteja tai muutoin pelkkiä ihmisenmuotoisia eläimiä.
""Sääli on sairautta." Onko säälimättömyys sitten terveyttä?"
On. Armon ensimmäinen edellytys on aina katumus. Jos rikollinen ei kadu tekoaan, häntä ei tule sääliä eikä hänelle osoittaa armoa, vaan oikeuden tulee toteutua kaikessa ankaruudessaan.
"Ainakin rikollisissa tuota ominaisuutta riittää. Haluammeko olla heidän kaltaisensa?"
Pahuuden voittoon riittää se, etteivät hyvät tee asialle mitään.
"USA:ssa tuo ajattelu on viety hyvin pitkälle, jäjet pelottavat."
USA on tavalliselle lainkuuliaiselle kansalaiselle paljon miellyttävämpi ja turvallisempi maa asua kuin Euroopan maat. Väärä humanismi on varma tie ikävyyksiin.
"Filosofinen ero verottavan valtion ja suojelurahoja peräävän mafioson välillä on, että valtiolla on hallintaoikeus omalla alueellaan, joka on omaisuuden eräs muoto. Mafiosolla ko. oikeutta (omaisuutta) ei ole."
VastaaPoistaTuo hallintaoikeus lähtee väkivallan monopolista. Jokainen valtio on pohjimmiltaan vain pelkkä iso mafia. Valtion ja mafian välillä ei siis ole mitään periaatteellista eroa. Jokainen valtio on saanut alkunsa siitä, että joku gangsteri on joko hankkinut väkivallan monopolin alueella itselleen tai hänelle on sellainen myönnetty.
"Vankiluku on oleellinen suure sikäli että se kielii yhteiskunnan toimivuudesta tai toimimattomuudesta."
Yhteiskunta muodostuu yksilöistä. Tässä tarkastelussa sivuutetaan heidän intressinsä täysin. Tietenkin voidaan jättää rikolliset täysin rankaisematta ja todeta, että yhteiskunta toimii erinomaisesti. Oma kysymys on, miten sen muodostavat yksilöt tällöin voivat.
"mutta jos valtio X heittää selliin ylenpalttisen monia kansalaisiaan, on valtiossa X jotain pahasti vialla."
Tai sitten vaihtoehtoisesti yhteiskunnan muodostavissa yksilöissä on jotain pahasti vialla. Rikollisuus on aina yksilön oma valinta.
"Loppupelistä väliä on vain sillä, mikä saa homman toimimaan sujuvimmin."
Tuo aspekti sivuuttaa rikoksen uhrit, heidän kärsimyksensä ja heidän katharsiksentarpeensa täysin. Uhri joutuu nuolemaan itse haavansa, paha ei saa palkkaansa ja rikollinen itse pääsee hetken päästä kerskailemaan teollaan.
"Nykyinen lepsujen rangaistusten linja on havaittu toimivammaksi kuin ennen sotia ollut erittäin ankarien rangaistusten linja."
Ennen sotia oli voimassa myös kieltolaki, joka loukkasi törkeällä tavalla yksilönvapauksia. Kuinka suuri osa rangaistuksista johtui siitä?
"Sitä arvostaa viimeistään sitten kun itse tajuaa olevansa jonkun mielestä rikollinen."
Oliko Seppo Lehdon rangaistus mielestäsi kohtuullinen tai lepsu? Haukku ei tee haavaa. Kyllä poliitikolla pitäisi olla niin kova nahka, että osaisi kestää kritiikin.
Entä silloin, jos itse joutuu väkivalta-, henki-, omaisuus- tai seksuaalirikoksen uhriksi tai sellaisen omaiseksi? Oma puolisoni joutui tappouhkauksien kohteeksi vaalityötä tehdessään. Jos hänellä olisi ollut oikeus kantaa asetta, hän olisi voinut vastata samalla mitalla sensijaan että nyt joutui elämään väkivallan pelossa.
Mika Lako löysi asian ytimen. Mitä ihmeen merkitystä on maiden x, y ja z vankimäärien vertailulla omiimme? Sehän on kuin vertaisi omaa makuukamarielämää naapurin vastaavaan: kyllä meilläkin täytyy, jos kerran muillakin!
VastaaPoistaIslantia ei kuulemma voida ottaa mukaan pohjoismaisiin rikollisuustilastoihin, kun sieltä kutakuinkin puuttuu rikollisuus, mikä vääristäisi tilastoja.
Miten niin vääristäisi? Tämä on aivan samaa hölynpölyä kuin vankimäärien vertailukin. Näin tilasto tehdään siis "sopivaksi". Mutta sopivaksi mihin? Mutuun perustuvan kriminaalipolitiikan peruskiveksikö?
Nyymiölle Tiusasesta:
VastaaPoistaErinomainen oli myös kirjansa: Elämä rautaesiripun varjossa. Toisinajattelijan päiväkirja, Edita, 224 s., Helsinki 2009
Tuomiojan arvostelu kirjasta löytyy:
www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1617&category=3
Lainaus: "Tiusanen oli juntan tuomitsevilla ja kaappauksen onnistumismahdollisuuksia epäilevillä puheenvuoroillaan saanut silloisen sisäministerin Mauri Pekkarisen hermostumaan ja moittimaan häntä kovin sanoin Venäjän "laillisen hallituksen" (=Janajevin juntan) arvostelemisesta, ja vielä uhkaamaan uran katkeamisella."
"Kirjassa ei tosin mainita Pekkarisen nimeä, joka oli kustantajan kehotuksesta painetusta tekstistä poistettu, mutta nimi tuli heti kirjan julkistamisen jälkeen julki. Kustantaja kertoo poistattaneensa joitain muitakin nimiä tekstistä. Suhteellinen armollisuus kirjassa nimettömiksi jääviä suomalaispoliitikkoja tai korkeita virkamiehiä kohtaan onkin siis kustantajasta eikä kirjan tekijästä lähtöisin."
Suosittelen sinulle anonyymi kostorangaistusta kaipaava lukemista: Dostojevskin Rikos ja Rangaistus.
VastaaPoistaLyhyesti: Rangaistuksessa keskeisintä on rikoksen tekijän mahdollisuus sovittaa tekonsa ja aloittaa alusta.
Kaikki on nähnyt amerikkalaisen elokuvan, jossa nuori mies astuu vankilasta ja aloittaa nollasta, mutta puhtaalta pöydältä elämänsä uudelleen.
Aihetta lähemmäs pääsee Miesten vuoro -dokumentissa, jossa on parikin elämänsä alusta aloittanutta. En tiedä mitä rikoksia he ovat tehneet, enkä ole kiinnostunut yhteiskunnan jäsenenä minkäänlaisesta kostosta, pelkkä ajatus on vastenmielinen. Näiden kaverien suhteen kuitenkin iloitsen siitä, että meillä on oikeuslaitos, joka antaa sovituksen mahdollisuuden tötöilylle. Näin varsinkin nuorten ihmisen kohdalla.
"...onko yhteiskunnalla keinoja reagoida niihin muutamaan sataan pysyvästi toisille vaarallisiin henkilöön, joita meilläkin on. "
VastaaPoistaMiksi vaaralliset vangit pyritään aina eristämään? Eikö olisi kustannustehokkaampaa laittaa ne kaikki samaan isoon koppiin. Siellä he voisivat toteuttaa itseään mielin määrin ja oppisivat samalla, miltä tuntuu kun pitää pelätä arvaamattomia roistoja.
Valto - kysymykselläni oliko ennen kaikki muka paremmin tarkoitin sitä, että kun kirjoituksiesi perusteella kaikki vika tuntuu aina olevan kapitalismissa, niin se on kuitenkin aika nuori ilmiö.
Että missä se vika sitten ennen oli? Oma veikkaukseni on, että ihmisluonnossa. Se hakee aina keppiheponsa muiden alistamiseen - nyt se on kapitalismi, eilen marksismi, toissapäivänä feodalismi, huomenna joku muu.
Tämä alkujaan turhaksi mainittu blogaus on kirvoittanut lukumääräisesti melkoisen hännän. Tunnetta on mukana kovasti ja se aikaansaa poteroihin kaivautumisen. Humaaneja moititaan rosvojen ymmärtämisestä. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin hyväksyminen. Ymmärtäminen mahdollisimman monipuolisesti on kuitenkin välttämätöntä oikeiden ratkaisujen löytämiseksi. Ryhtiliike jakaa hanakasti kansalaiset rosvoihin ja lainkuuliaisiin. Hankaluuksia tulee kun siirrytään yksilötasolle. Historiassa on karmeita esimerkkejä siitä mikä pääsee valloilleen kun ihmiset jaetaan "meihin" ja "niihin". Mihin tahansa luokittelu sitten perustuukin.
VastaaPoistaHumanistinen ihmiskäsitys kai kiinnittää huomiota siihen, mikä on ihmisissä yhteistä ja minkä varaan voi rakentaa. Olen tehnyt merkittävimmän osan elämäntyöstäni yhteiskunnan marginaalissa elävien keskuudessa. Usein on täysin sattumanvaraista putoavatko he sosiaalitoimen, mielenterveystyön vai kriminaalihuollon tontille jos omat siivet eivät kanna. Kun kahden ensiksimainitun toimintaedellytyksiä kavennetaan, jää viimeksimainittu "voitolle".
Jokaisella on halu parempaan huomiseen. Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua, on menettää toivo.
""Jos laitettaisiin etuajo-oikeudet jalankulkija > pyöräilijä > auto"
VastaaPoistaKyllä turvallisempaa olisi päinvastainen etuoikeusjärjestys. Ei olisi mukava saada muistokirjoituksensa sanoja "hän kuoli uskoen tieliikennelakiin."
Kyllä se on parempi kuin "hän kuoli nälkään odottaessaan pääsyä tien yli".
"Lyhyesti: Rangaistuksessa keskeisintä on rikoksen tekijän mahdollisuus sovittaa tekonsa ja aloittaa alusta."
VastaaPoistaTässä unohdetaan taas, niin kuin meikäläisessä oikeuskäytännössä on tapana, rikoksen uhrit.
Mediassa oli juuri esillä mies, jonka nuoret miehet potkivat aivoinvalidiksi. Onhan toki hienoa, että nämä nuoret miehet kokevat pienehkön tuomionsa jälkeen sovittaneensa tekonsa.
Uhri on kyllä edelleen aivoinvalidi, mutta mitä siitä.
Tiusasista tulikin mieleeni, että ei taida tämä Stasi-Tiusanen olla sitä samaa suomalaista, ryhdikästä, isänmaallista, suoraselkäistä, MUTTA ei ruskeakielistä kööriä? ;=)
VastaaPoistaEn ole katkera mutta kuitenkin...
http://www.tiusanen.fi/
"Vaalit tulivat ja menivät – valtakunnan tasolla toiseksi suurimmalla äänimäärällä jäin valitsematta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Tiusanen
"Yleisradion MOT-ohjelma paljasti tammikuussa 2001, että Tiusanen oli ainakin vuosina 1974–1975 vakoillut Itä-Saksan salaiselle poliisille Stasille."
"En tiedä mitä rikoksia he ovat tehneet, enkä ole kiinnostunut yhteiskunnan jäsenenä minkäänlaisesta kostosta, pelkkä ajatus on vastenmielinen. Näiden kaverien suhteen kuitenkin iloitsen siitä, että meillä on oikeuslaitos, joka antaa sovituksen mahdollisuuden tötöilylle. Näin varsinkin nuorten ihmisen kohdalla. "
VastaaPoistaNäin siis yhteiskunnassa, jossa rikollinen on ihmisenä tärkeämpi kuin rikoksen uhri.
Viis siitä, että rikoksen uhrille on ehkä aiheutettu elinikäinen fyysinen vamma, hänelle on aiheutettu elinikäinen psyykkinen vamma, häntä on nöyryytetty ja hänen mielenterveytensä on järkkynyt, hänen yksityisyyden- ja omaisuudensuojaansa on loukattu, hänen työllä ja vaivalla hankkimaansa omaisuutta on tuhottu tai pahimmillaan hänet on otettu hengiltä.
Viis siitä, kunhan rikollinen vain saa uuden mahdollisuuden. Uhrista ei niin väliä. Paitsi toki, jos uhrina on kasvoton valtio - tai valta itse. Silloin kyllä rankaistaan aina ankarimman mukaan, ja käytössä on käänteinen todistustaakka, kuten verorikoksissa.
Rikolliseksi ryhtyminen on tietoinen valinta. Ei rikollisuus ole mikään kulkutauti tai geneettinen vamma, vaan se on yksilön itsensä valinta. Hän itse valitsee antisosiaalisen elämäntavan - ja myös sen seuraukset.
Jos rangaistukset ovat löperöitä ja leväperäisiä, se on signaali siitä, että yhteiskunta hyväksyy rikollisuuden ja antisosiaalisen elämäntavan eikä piittaa uhreista itsestään. Se myös samalla lietsoo omankädenoikeutta ja kostoa, sillä ihmisluonne pohjaa biologiaan ja tämä vaatimus kostoon ja hyvitykseen on syväkoodattu geeneihimme. Jos emme saa hyvitystä kärsimästämme vääryydestä, meillä on hyvin paha olo.
Kaikki on nähnyt amerikkalaisen elokuvan, jossa nuori mies astuu vankilasta ja aloittaa nollasta, mutta puhtaalta pöydältä elämänsä uudelleen.
Aihetta lähemmäs pääsee Miesten vuoro -dokumentissa, jossa on parikin elämänsä alusta aloittanutta. En tiedä mitä rikoksia he ovat tehneet, enkä ole kiinnostunut yhteiskunnan jäsenenä minkäänlaisesta kostosta, pelkkä ajatus on vastenmielinen. Näiden kaverien suhteen kuitenkin iloitsen siitä, että meillä on oikeuslaitos, joka antaa sovituksen mahdollisuuden tötöilylle. Näin varsinkin nuorten ihmisen kohdalla.
Voi ehkä olla oikein, jos rikolliselle annetaan toinen mahdollisuus. Mutta entä, kun hänelle annetaan kolmas? Viides? Kuudes? Kymmenes - eikä hän ikinä opi?
"Mediassa oli juuri esillä mies, jonka nuoret miehet potkivat aivoinvalidiksi. Onhan toki hienoa, että nämä nuoret miehet kokevat pienehkön tuomionsa jälkeen sovittaneensa tekonsa.
VastaaPoistaUhri on kyllä edelleen aivoinvalidi, mutta mitä siitä."
Mutta jos tekijät olisi teloitettu, olisi invaliditeettikin parantunut?
"Jyrkästi rikollisuuteen suhtautuvia eivät kokemukseni mukaan kiinnosta tosiasiat."
VastaaPoistaTotta. Viimeisin näyttö tästä on Anneli Auerin luona tehty kotietsintä. Syyttäjien ja poliisin epätoivoinen yritys väkisin todistaa Auer tosasioista riippumatta syylliseksi, ellei muuten niin väkisin, jatkuu hovioikeuden tuomiosta piittaamatta.
Uusi Bodom -juttu on nähtävästi syntymässä. Pätevät tuomioistuinjuristit nousevat tässä mylläkässä arvoon arvaamattomaan. Se saisi näkyä myös palkkauksessa ja yleensäkin oikeusministeriön hallinnonalan arvostuksessa, joka nyt on plus miinus nolla.
"Mutta jos tekijät olisi teloitettu, olisi invaliditeettikin parantunut?"
VastaaPoistaEi, mutta oikeus olisi toteutunut.
'"Mutta jos tekijät olisi teloitettu, olisi invaliditeettikin parantunut?"
VastaaPoistaEi, mutta oikeus olisi toteutunut.'
Ja tätä mieltä olisit siinäkin tapauksessa että yksi tekijöistä olisi ollut oma poikasi?
Keskustelussa käy ilmi konservatiivisen (a la USA) ja vasemmistolais-humanistisen maaimankuvan ero: edellisten mielestä jokainen on oman onnensa seppä ja siten yksin vastuussa teoistaan, jälkimmäisten mielestä myös ihmisen lähtökohdat ja ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa yksilöiden tekoihin ("jolta on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia"). Koska kyse on pitkälti arvoarvostelmista, niistä ei ole mahdollista rationaalisen keskustelun ja argumentoinnin avulla päästä yksimielisyyteen.
VastaaPoista