Syntynyt oikeaan aikaan

Kommentoija oli niin oikeassa. Vaikka ajatus osoittaa heikkomielisyyttä, osaa se viehättääkin.

Kuuntelin Bruckneria radiosta vanhan kirurgin kanssa 1962, kun Berliinin muuri oli juuri rakennettu. Hän mainitsi syntyneensä hankalaan aikaan, koska hän oli haavoittunut ensimmäisessä maailmansodassa seitsemän kertaa ja toisessa viisi.

En minä hänen sukuhistoriaansa kaivellut, mutta ”von” oli tullut nimeen 1700-luvun puolivälissä ja ehkä siksi hän osasi sanoa yhtä ikävästi keisari Wilhelmistä kuin hitleriläisistä. Hän oli ollut Sauerbruchin opissa, ja hän jakoi uskollisuuden tunteensa kahtaalle, Brucknerin jumalalle ja kirurgialle, joka hänestäkin oli enemmän taide kuin tiede. Tulimme juttuun, koska olin maininnut, että kreikan kantasana ”kheir” viittaa käsillä tekemiseen.

Hän mainitsi tuon hankalaan aikaan syntymisen ja muisteli, ketä kaikkia Goethe oli tavannut henkilökohtaisesti.

Synnyin kotona ja seuraavan päivänä oli jouluaatto ja sitten alkoi vuosi 1945. Kun olin opiskellut riuskasti, ehdin joka paikkaan ennen suuria ikäluokkia eli 1945-1949 syntyneitä. Yliopistossa mahtoi olla jokin pääsykoe, mutta se ei jäänyt mieleen. Luin huvikseni peruskurssille Forsmanin isot rikosoikeuden kirjat ja huomasin olevani samalla tavalla synesteettinen kuin isäni. Suurin osa hänen sotien jälkeen käyttämistään tenttikirjoista kelpasi sellaisinaan minulle 1960-luvulla. Osa niistä oli painettu 1900-luvun alussa.

Isä oli alleviivannut rikoslain ”erinäiset rikokset” (De särskilda brotten) viidellä väriliidulla. Nimikkeet (esim. ”pesänkavallus”) ovat minulle edelleen keltaisia ja kvalifioinnit (”pahoinpitelee käyttäen hengenvaarallista astaloa”) preussinsinisiä. Rangaistusasteikot ovat punaisia.

Olen kertonut ennenkin, että tosissani olen hakenut elämässäni yhtä työpaikkaa, jonka sain heti. Muut olivat muodollisia. Korkeimmassa oikeudessa kansliapäällikkö Wäre lykkäsi vastaukseksi kysymykseeni ylimääräisen esittelijän tehtävistä asiakirjoja kainalooni. Hovioikeuteen lähetin tietenkin hakemuksen, ja korkeimmassa sanottiin että hyvä kun sinusta päästiin.

Kurssikavereille oli samanlaista. He menivät ministeriöihin ja tienasivat ylimääräistä juoksemalla asianajotoimistojen apulaisina tai ahkerimmat panemalla kokoon pöytäkirjoja raastuvanoikeudessa.

Jopa morsiamia ja vaimoja löytyi vaivattomasti ja vuokra-asunto Kolmannelta linjalta ja kotiapulaisia Sonkajärveltä.

Pääsin Amerikkaan AFS-nimisen järjestön kautta lukiolaisena. Sinne oli kova karsinta. Olin aika innoissani. Sitten tuli peruutus. Vastaanottavassa perheessä oli tapahtunut jotain eikä korvaavaa sijoitusta löytynyt. Se oli onnenpotku. Siihen aikaan Amerikassa oleilleen ja kieltä osaavat arvioivat olevansa toista biologista lajia kuin matalaotsainen rahvas. (Paavo Väyrynen oli kai jossain, ja jäi sellaiseksi. Samoin kai oli Paavo Lipponen. Jorma Ollila ja Pentti Kouri olivat Atlantic Collegessa.)

Tuota häpeäisi, jos se olisi itse aiheutettua. Meillä ja varmaan myös viisi vuotta nuoremmilla oli varma tulevaisuus. Vallankumouksia eivät tee köyhät työläiset, vaan köyhät lakimiehet, ja apuna ovat lehtimiehet.

Nyt tilanne on hyvin vakava, koska nuorilla ei ole tulevaisuutta. Ongelmaan ei auta koulutus.

Yhdysvaltain viisain veto oli 1945 kotiutettujen sotilaiden opintojen rahoitus, joka oli avokätistä. Saksa aiheutti vaikeutensa jättämällä tappamisesta innostuneet kotiutetut heitteille 1919. Yksi heistä oli Hitler.

Suomi, Saksa ja Japani olivat jv-joukkueenjohtajien maita vuodesta 1945. Puheet RUK:sta ovat pötyä. Se on vain koulu. Asutus ja jälleenrakennus toteutettiin johtamis oppineiden upseerien komennossa ja näistä upseereista katkeroituneiden sotamiesten ja korpraalien toimesta. Tiedän. Olin kauan heidän johdettavanaan. Olivat hiukan pikakoulutettuja mutta osasivat olennaisen.