Vastaus Markku Kuismalle

Kuisma vastasi ystävällisesti sähköpostiini. Menemme syömään, kun tai jos olot ovat palautuneet ennalleen. Tarkoitan koulujen ja töiden alkamista. ”Työ” on ymmärrettävä tässä yhteydessä kirjaimellisesti. Ainakin allekirjoitin hetki sitten taas kerran työsopimuksen HIIT:in kanssa. Kysymys on luonnollisesti osa-aikaisesta pätkätyöstä, kuten tähänkin asti.

Kuismalle, jonka uusimmasta kirjasta ”Saha” (sahalaitokset, Suomessa) julkaisen tolkuttoman ylistävän arvioinnin heti kun se ilmestyy eli piakkoin, kuuluisa vastata sähköpostilla. Kokeilen, miten vastaaminen käy blogikirjoituksella.

Kun nimittäin puhe oli F. Braudelista, hänen yhteydessään unohdetaan aina Paillard Bolex, tai asiaa ei edes tiedetä.

Ranskan parhaiden tiedemiesten maine lepää tunnetusti tyhjän päällä. Keskimäärin he eivät jaksa tehdä perustöitä kunnolla. Siksi esimerkiksi Michel Foucault kaikessa suurenmoisuudessaan on hyvin epäilyttävä tutkija. Myös niin suuri nimi kuin Emmanuel LeRoi Ladurie (”Montaillou”), suhtautui alkuperäislähteisiin kuin pulloperse sika.

Suomessa tilanne on saksalaisen perinteen vuoksi päinvastainen. Meillä julkaistaan tutkimuksena aika paljon järjesteltyjä lähteitä, esimerkiksi ylisen Satakunnan voudintilejä tai Kekkosen päiväkirjamerkintöjä. Minä pidän sellaisesta historiantutkimuksesta, jota edusti Jutikkala. Kun hän kuvaili 1935 suomalaisen savupirtin, hän esitti lähteet ja piirustukset ja sen oman ajatusmaailmani mullistaneen tiedon, että tuollaisen rakennuksen lattiapinta-ala saattoi olla lähes 100 neliömetriä.

Braudel osti nuorena miehenä kaitafilmikameran ja vietti viisi vuotta arkistoissa. Hän keräsi asiakirjoja kuvaamalla niitä ruutu ruudulta filmikameralla. Lopulta hänellä oli paremmat ja paremmin järjestetyt arkistot kuin kansalliskirjastolla, ja hän alkoi mullistaa käsityksiä keskiajan taloudesta.

Nyt tulee se olennainen viesti kollega Kuismalle. Opettajansa Lucien Febvren yllytyksestä Braudel jätti valtiolliset arkistot vähemmälle ja penkoi tuon viisi vuotta kauppakomppanioiden ja yksityishenkilöiden asiakirjoja eli esimerkiksi tilikirjoja, kirjeenvaihtoa ja muistikirjoja.

Suomessa tuota on harrastettu yritysten historiikkien yhteydessä, mutta moniko edes tietää, että vaikkapa konepajateollisuuden kirjanpitoa ja asiakirjoja on aika hyvin tallessa. Keskeinen arkisto on Mikkelissä.

Voisimme kirjoittaa oikeaa historiaa, jos viitsisimme. Itse kirjoittaisin, jos olisin nuorempi, Hankmo-äkeestä. Se mullisti maatalouden sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Hankmo on kylä Mustasaaressa (Korsholm) Vaasan lähellä. Karl Lundkvist, joka aloitti siellä lähes 100 vuotta sitten äkeiden valmistuksen, kopioi aika suoraan Amerikassa, Chicagon seudulla nähtyä. Ja pian Suomen selkää viilteli myös legendaarinen Fiskarsin kymppi, entisiä parempi kokometallinen, hevosen vetämä kääntöaura.

Ilman sellaisia konepajoja kuin Kone ja Silta meillä ei olisi Suomi-konepistoolia koska ei olisi ollut sitä ammattitaitoa ja suunnittelun osaamista, jota tuo työkalu edusti, ja ilman konepistoolia meillä ei olisi enää Suomea. Olihan se, herra isä, mullistava keksintö parranajon alalla.

Joku voisi tutkia kemian teollisuuttamme. Rikkihappo Oy, myöhempi Kemira Oy. Se alkoi kärrätä osuuskauppoihin vuodesta 1920 superfosfaattia ja myöhemmin muita väkilannoitteita. Peltomme tarvitsivat etenkin typpeä. Oulussa oli typpitehdaskin, mutta se räjähti (Typpi Oy).

Olen miettinyt näitä vuosikymmeniä. Kotipitäjäni Kauhavan huippuinnovaatio oli puukki – kaupallisena tuotteena. Pitäjässä tehtiin hyviä ja huonoja puukkoja. Ennen sotia ymmärrettiin, että matkoilla välttää huonompikin kalu, ja tuotteita myytiin rautatieasemalla. Pitäjä tunnetaan myös oudon laajasta ja osittain merkillisesti organisoituneesta tekstiilialan kotiteollisuudestaan, jota Pentti Virrankoski on tutkinut etevästi (Käsitöistä leivän lisää : Suomen ansiokotiteollisuus 1865-1944).  Kauhavan kudonnan kynnystuote oli pirta eli kaide (kangaspuihin), jonka valmistustaidon Pihlgrenin Fransun isä toi muuttaessaan Ruotsista Kauhavalle.

Päivän ihmetys: - moniko luulee, että Kreikan vakuuksilla olisi jotain merkitys, saatiin niitä tai ei. Ehdotukseni: kolmas kiinnitys kilometriin moottoritietä. Toisin sanoen epäilen, että tuo keskustelu on tietoista harhaanjohtamista.