Miten ääniä ostetaan

Sanoin toimittajalle, joka soitti lehdestä, jotakin tärkeää. Olin unohtanut sen. Sitä oli vaikea palauttaa mieleen.

Puhe oli ajattelun yksinkertaistamisesta. Poliisit, tuomarit ja oikeusministeriön jepet voisivat mennä kauppakorkeakouluun kurssille.

Me myymme turvallisuutta, mutta myyntitaitomme ovat olemattomat. Katselin hajamielisesti verkosta, olisiko vaihdettava tietokone. Olin vähän yllättynyt, että kysymys oli vaikeampi kuin puhelinta hankkiessa. Puhelimissa iPhone on paras, koska se on käsitettävä ja käsiteltävä. Tietokoneissa jouduin tukeutumaan Dellin bisneskoneiden tietoihin, jotta saisin selvän, mitkä näytönohjaimet ja mitkä käyttömuistin on räätälöity pelaajille, joihin en lukeudu.

Asia selvisi. Tarpeisiini paras kone on tämä, joka minulla on tuossa lattialla, Optiplex.

Kerroin tässä blogissa, että sain kirjallisia nuhteita ajettuani Stockmannin parkkipaikalle johtavassa tunnelissa 34 km/h, kun raja on 30. Jäin miettimään, miten mieluisaa nopeuden mittaaminen mahtaa olla. Kustannuksia tuskin ajatellaan.

Mieliesimerkkini dramaattisesta muutoksesta on tietenkin turvavyö. Vastarinta oli rajua, mutta se ajettiin runnomalla läpi. Tiedätte hyvin, että tieliikenteessä kuolleiden määrä on pudonnut 30 vuoden takaisesta kolmannekseen, ja tiedätte senkin, että asiaan vaikutti myös kattonopeus ja useat muut seikat.

Mutta siinä myytiin äänestäjille jotain erittäin helposti ymmärrettävää, ja innovaatio oli lisäksi monille lentokoneista tuttu.

Sellaisella poliitikolla ei ole mitään toivoa menestyksen markkinoilla (eli turhuuden turuilla), joka iskee asian ytimeen ja vaatii vastustamaan hulluutta ainoalla tehokkaalla keinolla, parantamalla alle kouluikäisten ja alle 15-vuotiaitten mahdollisuuksia elämässä. Pääkaupunkiseudulla on ties kuinka monta kymmentä tuhatta lasta ja nuorta, jotka tulevat maksamaan yhteiskunnalle puolitoista miljoonaa euroa ylimääräistä, per nuppi.

Sosiaalipuoli tietää kohtuullisen hyvin, missä nämä nuoret ovat, mutta vaitiolovelvollisuus sulkee suut. (Yritän itsekin yksinkertaistaa ja jätän esitysteknisistä syistä muun Suomen maininnatta, vaikka tiedän, että vaikeudet ja vaarat ovat siellä ehkä suuremmat kuin täällä.)

Puhe on ensi sijassa rahasta. Jopa alkoholismi ja väkivaltaisuus korreloivat tulojen kanssa. Korrelaatio on eri asia kuin syy. Tottakai tiedän, että jos kelvottomille äideille antaa rahaa, he ostavat vain lisää huumeita ja viinaa. Elleivät osta, hamppari miesystävä vie rahat ja tekee niistä selvän.

Mutta kun tämä ei ole totta läheskään kaikissa tapauksissa. Ja kun keinoja on.

Joskus käy luonnolle, kun media vyöryttää tautia tai sairauden uhkaa, vaikka kysymys on kymmenistä ihmisiä, ehkä muutamasta sadasta.

Hulluus on tarttuva tauti. Kovaosaisuus periytyy.

Meidän on oikaistava asenteitamme. Yksikään ääni ei tainnut nousta vastalauseen, kun Kalliossa oleva ruuan jakelupiste joutui ahtaalle kerrostalon asukkaiden valitettua väitetyistä häiriöistä.

Missä sensaatiolehtien toimittajat ja kamerat olivat? Voitteko kuvitella mitään törkeämpää – leipäjonot pois, koska ne vetävät ”epämääräistä ainesta” paikalle ja vaikuttavat lisäksi kielteisesti asuntojen arvoon.

(Kuvassa ei sitten ole malliperheen lapsia, vaan sisaruksia, jotka eivät vetoa ihmisoikeuksiinsa tämän kuvan julkaisemisen takia.)