Ajatusvirhe I

Joka päivä, jopa aamulla, nyt keskustellaan suvaitsevaisuudesta. Viimeksi taisi olla puhe homoista, Kreikasta tai abortista, tai kukaties kaikista. Asiantuntevat henkilöt löysivät toisensa siinä, että he olivat väärässä. Kysymyksessä on ajatusvirhe, tyypiltään tätä nykyä suosittu.

Suvaitsemattomuutta ei saa suvaita.

Suvaitsemattomuuden salliva henkilö lakkaa olemasta suvaitsevainen.

Jos käsität itsesi suvaitsemattomaksi tai pidätät oikeuden päättää itse, mitä suvaitset ja mitä et, älä sitten viitsi väittää muuta. Jos haluat suvaita, mieti asiaasi.

Suvaitseminen ja hyväksyminen ovat eri asioita. Ihminen suvaitsee tekoja ja ajatuksia, joita hän pitää pahoina. Kuten suomen kielen sana viittaa, hyväksyminen puolestaan tarkoittaa, että pitää jotakin hyvänä.

Sallimiseen voi päätyä kahta tietä: antamalla toisen pitää paheensa tai kannattamalla ja edistämällä noita paheita.

Ei se ole suvaitsevaisuutta, että asetut suihkuun menon kannalle, etenkin helteellä. Se on suvaitsevaisuutta, ettet sano mitään, vaikka joudut tuulettamaan huoneet jonkun poistuttua. Ehkä hänellä on syynsä kaihtaa kastautumista. Ehkä hänellä ei ole syitä, mutta kysymyksessä on silti hänen oma asiansa. Kylään kutsuja voi tietysti harventaa.

Laaja, periaatteellinen suvaitsevaisuus taitaa olla yhtä mahdotonta kuin pasifismi. Pasifisti joka jättää käyttämättä väkivaltaa estääkseen mielipuolta surmaamasta toista ihmistä, käyttäytyy väkivaltaisesti. Käytännössä hän voi jopa joutua syytteeseen avunannosta tappoon. Huudoille kuuro henkilö on siis kuristamassa lasta, ja pasifistilla on valurautainen paistinpannu käden ulottuvilla. Kyllä silloin pitää lyödä. Tappaa ei tarvitse.

En kanna huolta toisten ihmisten viinan käytöstä. Muutaman kerran olen joutunut tekemään sen, mikä on joskus välttämätöntä ja aina tehotonta. Ystävä on hurjassa alamäessä ja selittää, että kaksi tai kolme pulloa valkoviiniä joka ilta on kohtuullinen määrä, raikastaa hengityksen ja antaa makean unen. Silloin on sanottava:” Petät itseäsi mutta et minua. Tapat itsesi ja aiheutat toisille surua ja häpeää.” Äidille, joka vetää rintasavuja posket lommollaan imettäessään vauvaa ja odottaessaan toista, on sanottava, että tee omalle terveydellesi mitä teet, mutta nyt vaarannat viattomien tulevaisuuden.

Miespappi, joka ei ilkeä olla alttarilla naispapin kanssa, on ansainnut potkut. Pappi ei saa palkkaansa jumalisuudestaan, vaan papin tehtävien hoitamisesta. Niihin kuuluu alttaripalvelus, eikä siinäkään saa harhautua kovin kauas kirkkokäsikirjasta. Esimerkiksi päällään seisominen ei kuulu suositeltaviin toimiin, siis pyhässä toimituksessa. Ei vaikka omatunto vaatisi.

Tämä on oikeudellinen kysymys. Lääkäri joka kieltäytyy eräissä tilanteissa abortin tekemisestä omantunnon syistä, ei sovi sairaalaan, ainakaan sille puolelle, jossa tehdään näitä toimenpiteitä. Mielestäni näin on, vaikka lääkäri olisi oikeassa siinä, että abortin edellytyksiä olisi kiristettävä.

Varokaa Päivi Räsästä.  Hän kehuskelee menetelleensä lääkärinä näin. Perusteluna hän osoittaa biologian tietojensa puutteellisuuden tai sitten valehtelee: elämä alkaa hedelmöityksestä, hän sanoi. Hän ei taida tarkoittaa elämää vaan ihmistä ja ihmisessäkin yksilön kehitystä, ja siinäkin hän on väärässä. Hän tarkastelee asiaa syntyneen lapsen tai alkion kannalta ja kertoo että abortoitu alkio voi elää useita tunteja. Myös amputoitu jalka elää useita tunteja. Elimiä siirretään: yksilö kuolee, mutta maksa elää, ja joku tarvitsee sen.

Lisäksi Päivi Räsänen tuntuu sivuuttavan koko geeniteknologian. Oudostelen tällaista ”elämän kunnioittamista” lääkäriltä. Minusta elämä on uskomaton ja lumoava asia, vaikkei sitä ripustaisi tietyn, tietyssä sairaalassa syntyvän yksilön vaiheisiin. Ja abortti puolestaan on asia, joka on osoittautunut kansankiihottajille käteväksi. Väitetään että USA:ssa on ammuttu kuoliaaksi lääkäreitä, jotka ovat loukanneet elämän pyhyyttä tekemällä abortin. [Jatkuu]