En ole kuullut kenenkään pillahtaneen itkuun, kun on löydetty varhaismetallikautisia kalmistoja. Kun kävelin itse Verdunissa, Sommessa ja Ypres’ssä, päällimmäinen tunne oli kammo.
Euroopan ja Kiinan kansanmurhat eivät ole loppuun käsiteltyjä. Nyt kuitenkin yritän osoittaa sormella muita ulottuvuuksia, koska ne vaikuttavat vielä tänään näkymättömästi.
EU:n talous ei tahdo toimia, ja on sanottu, ettei ainakaan itäisen Euroopan maita olisi pitänyt huolia mukaan. Kreikka on hyvin itäistä Eurooppaa.
Keskisessä ja itäisessä Euroopassa oikeuslaitos ja hallinto ovat paljon heikommalla tolalla kuin lännessä ja pohjoisessa.
Ettei lukija luulisi, että tässä halkaistaan hiuksia, esitän esimerkin – missä valtioissa oli 1945-1948 mahdollista viedä mylläriltä mylly tai viljelijältä pellot siksi, että hänen tyttärensä tai pikkupoikansa väitettiin neuvoneen tietä tai antaneen kaivosta vettä saksalaisille? Tätä kieltämättä tapahtui myös Ranskassa ja Benelux-maissa, mutta vain vapautuksen huuman kuukausina, jolloin todelliset tai väitetyt vastarintaliikkeen miehet jakoivat oikeutta nyrkillä ja kiväärillä. Itä-Euroopassa se oli kuitenkin tavallista.
Koko sillä alueella, joka sitten joutui itävyöhykkeeksi eli niin sanotuiksi satelliittivaltioiksi oikeusvaltio jäi syntymättä. Tarkoitan äskeistä esimerkkiäni: oliko myllärillä tai maanviljelijällä keinoja käräjöidä viranomaisia, jopa valtiota vastaan?
Suomessa evakkojen ja rintamamiesten asuttaminen ei todellakaan ollut vääryyttä, vaikka tämä historiamme harvoin kiitetty sankariteko oli hyvin vaikea ja iski eri ihmisiin hyvin epätasaisesti. (Puhe ruotsinkielisten kuntien pääsemisestä asutuksesta ongelmitta ei pidä paikkaansa. Todellisuus on tuota väitettä selvästi monimutkaisempi. Ongelmia oli.)
Mutta Suomi toimi oikeusvaltiona. Asutuslautakunnat tekivät alimpana asteena ratkaisut, ja erinäisistä asioista sai valittaa korkeimpaan oikeuteen asti. Siellä oli ylimääräinen jaosto ratkaisemassa sodasta johtuneita asioita, ja jäseniksi oli jopa kutsuttu osaavia tuomareita vanhuuseläkkeeltä. En tiedä muuta maata, jossa myös sotilasvammasiat olisi käsitelty tapaus tapaukselta.
”Saada oikeutta” ei tarkoita ”voittaa oikeudessa”. Se tarkoittaa mahdollisuutta saada riita- tai rikosasia tutkittavaksi.
En tiedä, miten hyvin amerikkalaiset ja britit olivat perillä asioista. Lukemani perusteella väitän että aika hyvin. Itä-Euroopan putoaminen Stalinin syliin oli Hitlerin työn tulos. Lännessä Saksan valloittamilla alueilla kyettiin vähä vähältä rakentamaan järjellisesti toimiva yhteiskunta. Itä-Euroopassa sellaiseen ei nyt, jälkiviisauden valossa, ollut mitään edellytyksiä. Tshekkoslovakia tosin oli yhteiskunnallisilta rakenteiltaan kehittynyt valtio, mutta alueiltaan sekava. Lisäksi sekä saksalaiset että Neuvostoliitto huolehtivat tunnollisesti siitä, että samalla tavalla kuin Puolassa ns. sivistyneistö tuhottiin järjestelmällisesti.
Jonkin maanjakoasian tai suuren konkurssin ohjaileminen ei onnistu aloittelijalta. Meillä on Suomessa kokemuksia vain äärivasemmiston johtaman Valtiollisen poliisin toiminnasta, joka onneksi jäi vaikutuksiltaan vähäiseksi henkilökunnan taitamattomuuden takia.
Ilkeät lakimiehet kertoivat vielä minun nuoruusvuosinani, miten joku poliisipäällikkö ja muuan ministeri olivat ihmetelleet kuultuaan, että asiakirjan allekirjoitukseksi ei riitä pelkkä ”Matti”, vaan tapana on merkitä myös sukunimi.
Juutalaisomaisuudesta riidellään vieläkin, etenkin Sveitsiin sijoitetusta. Neuvostoliitto ja nyt Venäjä eivät koskaan varastaneet mitään, eivät edes takin nappia. Kaikki oli selityksen mukaan sotasaalista, esimerkiksi siviileiltä viedyt rannekellot, joita ottajilla piti olla yksi kumpaankin ranteeseen.
Euroopan murroslinja, jossa väkivalta ja laillisuus hankautuivat toisiaan vasten sotien jälkeen oli Suomi. Sotasyyllisyydestä puhutaan, mutta Sotevasta ei muisteta edes nimeä; sotakorvaukset ja Neuvostoliiton vaatimukset hoidettiin ällistyttävän hyvin, samoin ”fasisminluonteiset järjestöt”. Niiden varoilla rakennettiin mm. puoli Meilahtea. [Jatkuu]
Minkälainen oikeusvaltio vanhoilla Itä_euroopan mailla oli ennen II maailmansotaa? Olivathan ne (esim Tsekkoslovakia, Puola) olleet vanhaa Eurooppaa.
VastaaPoista"EU:n talous ei tahdo toimia, ja on sanottu, ettei ainakaan itäisen Euroopan maita olisi pitänyt huolia mukaan. Kreikka on hyvin itäistä Eurooppaa."
VastaaPoistaSaattaa hyvinkin olla totta - mutta miksi? Nythän asiasta liikkuu kaikenlaista tietoa - ja käsityksiä, kuten esimerkiksi se, että "ne" siellä vain laiskottelee.
OECD:n datan mukaan - linkki, jossa linkki, tässä alla - kreikkalaiset painoivat vuonna 2008 sitä duunia 2120 tuntia, joka oli 690 tuntia enemmän kuin esimerkiksi mitä sakemanni teki. Ja 356 tuntia enemmän kuin mikä oli OECD:n keskiverto. Suomalaiset ahkeroivat silloin 1705 tuntia.
http://liten.be//zwP4V
Ja muutakin mielenkiintoista tuolta löytyy. Esimerkiksi se että ne kreikkalaiset jäävät eläkkeelle saman ikäisinä, kuin suomalaiset keskimäärin.
Eräs blogisti muuten oli laskenut, että kehitetään-sana esiintyy tässä 89-sivuisessa Kataisen hallitusohjelmassa 116 kertaa, ja sen aktiivimuoto kehittää 13 kertaa ja sana kehittäminen 31 kertaa. Ja sen jälkeen hän oli tehnyt huomion, että nuo verbit olivat passiivimuodossa, eikä tekemisillä ollut aktiivista subjektia. Siis kun vastuista puhutaan.
Ateena ja Helsinki ovat samalla aikavyöhykkeellä.
VastaaPoistaOikeusvaltioperiaater kai vähän vaihteli - suurin osa itäeuroopasta oli jossain määrin autoritäärisiä valtioita.
VastaaPoistaMinulle on jostain jäänyt mieleen, että 30-luvulla nämä valtiot olivat jopa rikkaampia (per capita) kuin Suomi. Ainakin Tsekkoslovakia taisi olla, samoin ainakin ajoittain Eesti.
Praha on lännempänä kuin Tukholma, ollut aina.
VastaaPoistaPs. Aikoinaan, kun väiteltiin mitkä autot ovat itä- ja mitkä länsiautoja, K. Suomalainen, joka piirteli Helsingin Sanomien kakkossivulle kuvia, sanoi että "kaikki autot Detroitista minne tahansa ilmansuuntaan tahansa on itäautoja".
Tämän kirjoittajan ensimmäinen huijausyritys tapahtui Terijoen asemalla 1939, jossa allekirjoittanut yritti myydä pusittamaansa Terijoen hiekkaa ohikulkijoille mainoslauseella "Ostakaa sokeria, ostakaa sokeria". Kertoman mukaan yritys herätti vain hymyilyä asiakaskunnassa.
VastaaPoistaMyöhemmin kansakoulussa muualla Suomessa kansakoulun opettaja Akseli (Savosta kotoisin) kertoi Balkanin kriisistä, keltaisesta vaarasta,ranskalaisten naisten haluttomuudesta tehdä perillisia ym ym asioista, jotka ovat jääneet mieleen, ja jotka ovat muokanneet allekirjoittaneen maailmankuvaa mielestäni positiivisesti.
Olen tosin opiskellut myöhemmin muuallakin kuin kansakoulussa, mutta Akseli on jäänyt mieleen 40-50 -luvulta vieläkin hämmästyttävän ajankohtaisena opettajana.
Akselin vaikutuksesta, ja ehkä muistakin syistä on jäänyt alitajuntaan kiinnostus runouteen, varsinkin Omar Khaijamiin:
"Kun virta vierii, aavikolla tuuli puhaltaa, taas päivistäni yksi katoaa, mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta,en päivää joka jäi jo taa, en päivää tulevaa".
Vuoden 1750 tienoilla kansakunta kyllästyi runoihin, tragedioihin, huvinäytelmiin, romaaneihin, oopperoihin, Roma trisomy Kerr Muldoon, vielä Roma trier pion moraalisiin tarkasteluihin ja väittelyihin, jotka koskevat suloutta ja niiauksia, sekä alkoi keskustelu viljasta.
VastaaPoistaKirjoittaa Voltairea lainaten Egon Friedell - ja tuskaa lisää tämä iPadin näppis joka tulkitsee kaiken Kirk Oregon = kirjoitetun, kuten (Kursk) George W. Bush.
Ja Friedell jatkaa: Mutta pääasiallisesti pysähdyttiin pelkkään keskustelemiseen, ja Mukden fysiokraatit eli ekonomistit, miksi heitä myös use in nimitettiin, qwerty at = asettivat, kuten Jo lienee huomattu, vain toisen yksipuolisuuden toisen tilalle.
Ja hyppään Amati seen = ajatukseen (heh heh) - tästä vois kehittää Mikva in (kuka hän on?) enemmänkin fills fizz, skis, siis filosofiaa, mutta olkoon - eli Adam Smith'iin, jonka numazu = mukaan (korvaavuuksia ei löytynyt) kansan omaisuuden suuruus on riippuvainen niiden hyödkkeiden paljoudesta, joilla on vaihtoarvo, ja viimeksimainittu Tass - mikähän se on - taas on riippuvainen käytetyn työn paljoudesta: työ siis on tavaroiden hinta (yritti jotain hinttiä), raha vain niiden nimellinen (mitä Nikellä on tässä tekemistä) hinta (taas jotain hinttiä).
Eli me Shona aided = suomalaiset ollaan kansainvälisen tavutusohjelman uhreja. Jos käyttää likely = ohhoh, menköön - pitkiä sanoja, niin ne ja "se" ei ymmärrä antaa niille omia ensign sjaak = ehdotuksiaan. Esim. saippuakauppias.
Olisi erotettava toisistaan käsitteet access to court, jota blogisti tarkoittaa, ja access to justice, josta blogisti on puhuvinaan. Pääsy tuomioistuimeen ei vielä toteuta oikeuksien saantia.
VastaaPoistaPs. Luin juuri loppuun Niilo Koljosen kirjan "Suomalainen vankileiriraportti". (Tai oikeammin sanottuna se on Erkki Vettenniemen toimittama opus.) Tuttuja juttuja. (Mutta eivät kaikki, ainakaan vuonna 1954, olleet.) No, nyt ihmettelemme sitä miksi emme ihmettele sitä että emme aikoinaan ihmetelleet mitään? No, ainahan pakkaa olee niin, että illalla tietää asioista enemmän kuin aamulla...
VastaaPoistaVettenniemen kokoama "Kirjallisuutta" on sangen kattava.
jos on 119 kertaa kehitetään, niin negatiivimiehenä luulisin, että on myös kiinnitettävä, että jää pysyvää jälkeä. voi olla, että nää minsut jää vaan kii... mutta eräille tahoille vois tehdä hyvää sellainen henkilökohtainen avustaja, jolla on--- ainahhii lyhyt matikka enemmän kuin sen nahka.
VastaaPoistaIhan vaan näyttönä siitä, miten eri tavalla asioita voidaan kansainvälisessä politiikassa katsoa ja selittää - oikeudenmukaisuudesta välittämättä ja nykykäsityksille aikamoisena vastakohtana - oheinen salasähke, jonka Saksan ulkopoliittinen valtiosihteeri von Weizsäcker lähetti Suomen suurlähetteliäälleen von Blücherille 2.12.1939:
VastaaPoista"Suomen-Venäjän konfliktia koskevissa keskusteluissanne pyydän välttämään kaikkia neuvostovastaisia sävyjä.
Siitä riippuen, kenelle puhutte, seuraavat argumentit ovat käytettävissänne: Suurta sotaa [ensimmäistä maailmansotaa] seuranneiden sopimusten tarkistusten yhteydessä seurannut väistämätön tapahtumakulku. Venäjän luonnollinen vaatimus Leningradin ja Suomenlahdelle pääsyn turvallisuuden lisäämiseksi. Suomen hallituksen noudattama ulkopolitiikka on viime vuosina korostanut puolueettomuuden ajatusta. Se on nojannut Skandinavian valtioihin ja on pitänyt Saksan-Venäjän vastakohtaisuutta aksiomaattisena. Se seurauksena Suomi on välttänyt lähentymistä Saksaan ja on vieläpä torjunut hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa kompremettoivana vaikka Suomella on hyökkäämättömyyssopimus Venäjän kanssa. Myös Kansainliitossa Suomi, huolimatta siitä kiitollisuuden velasta, joka sillä oli Saksalle tämän avusta vuonna 1918, ei koskaan esiintynyt Saksan etujen puolesta. Ulkoministeri Holsti on malliesimerkki tällaisesta näkökulmasta ja erityisestä vihamielisyydestä Saksaa kohtaan. Laajat kansalaispiirit Suomessa ovat korostaneet taloudellista ja ideologista suuntautuneisuuttaan demokraattisen Englannin suuntaan. Tätä asennetta vastaten useimmat äänenkannattajat lehdistössä ovat avoimen epäystävällisiä meille. Englannin platoninen sympatia on vahvistanut Suomen aiempaa asennetta eikä ole tuonut maalle mitään hyvää."
(Jostakin syystä venäläiset eivät ole kovasti korostaneet, että talvisota oli natsienkin mielestä Suomen oma vika. Mutta kaipa sekin aika vielä tulee.)
Ihiminen on
VastaaPoistaomaa lajiaan.
Jos järjestelmä / laitos osoittaa
toimimattomuutensa antamalla
riittävästi löysää, joka
kylästä
kaupungista
maasta
löytyy omat hullunsa joita
voi
sopii
on suotavaa
...jne
potkia
pätkiä
niistää
listiä.
Suosittelin itselleni tänään kirjakaupassa tätä:
VastaaPoistahttp://www.monumentsmen.com/blog/category/monuments-men-book/
Kirja on taide-esineiden pelastajista ja heidän aluksi armeijaorganisaation alle jääneestä yrityksestään löytää ja palauttaa taideaarteet sekä suojella kulttuurimuistomerkkejä sodalta. Koska olen vasta aloittanut, en sano kirjasta sen enempää. Kemppinen, se on Akateemisessa.
Ad Anonyymi - access - taidat rakentaa omaa terminologiaasi. Kumpikan ei ole alkuunkaan vakiintunut, access to court tai access to justice. Ja molemat ovat outoa englantia.
VastaaPoista"Rule of law" on aika laaja käsite. Viittasin kirjoituksessani muutoksenhakuoikeuteen.
...mutta vain access to success on tärkiää.
VastaaPoistaMikis: "No, nyt ihmettelemme sitä miksi emme ihmettele sitä että emme aikoinaan ihmetelleet mitään?"
VastaaPoistaAinakaan, Mikis, tuo ihmettelemättömyyden ihmettely ei koskenut niitä piirejä, joissa oma sukuni liikkui. "Siel on orjuus ja pakkotyö" tiesi jo Uuno Kailas 20-luvun lopussa - ja samoin sen tiesi koko valkoinen Suomi. Punainenkin tiesi, mutta ääripunaiset kieltäytyivät (silloinkin) tietämästä.
50-luvulla Poika Tuominenkin kertoi Neuvostoliiton ja kommunismin olemuksesta kaiken, mikä ihmisen siitä kannattaa tietääkin. Kuusista ja Leniniä hän toki sympatiseerasi henkilökohtaisista syistä.
Enemmän kannattaa ihmetelle, kuinka 70- ja 80-luvuilla täysissä järjissään olleet akateemiset kansalaisemme heräsivät vasta 90-luvulla huomaamaan, että Virokin oli jonkin epämääräisen hirmuvallan miehittämä.
Mutta ei se mitään, vaikkaivat he osaa toimintaansa katua tai hävetäkään. Olivathan he pienten ihmisten asialla (eivät siis pienten valtioiden).
Ad http://www.monumentsmen.com/blog/category/monuments-men-book/
VastaaPoista".."I had that choice," Leonard said. "I chose to remove the bombs. It was worth the reward."
"What reward?"
"When I finished, I got to sit in Chartres Cathedral, the cathedral I had helped to save, for almost an hour. Alone."
Asutus suosi valkoista maaseutua,
VastaaPoistatorjui kommunismia ja hylki kaupunkeja
"Stadis syntyneenä evakon kundina" laitan tiedoksi pari ,tuoreesta Antti Palomäen väitökseen perustuvasta lehtijutusa. Silmään kun pisti blogistin näkemys siirtoväen ja rintamamiesten asuttamisesta, mikä todella iski ihmisiin epätasaisesti.
1. Ote Aikalainen-lehti nro 9/11
Natsi-ideologiaa ja kommunismin torjuntaa
Sodanjälkeisessä asutuspolitiikassa oli Palomäen mukaan jäänteitä natsi-Saksan harjoittamasta asutusideologiasta. Sodan aikana Suomi suunnitteli Itä-Karjalan asuttamista samaan tapaan kuin natsi-Saksa kaavaili Puolan, Ukrainan ja Valko-Venäjän asuttamista niin, että työvoimana käytettäisiin alempirotuisia slaaveja.
Sodanjälkeinen asutustoiminta yhdistettiin väestöpolitiikkaan siten, että maaseudulla katsottiin asuvan rodullisesti parempaa väkeä. Kaupungit olivat teollisia ja punaisia, maaseutu valkoinen ja hyvä.
Siirtoväen asuttamista on pidetty tehokkaana kommunismin torjuntana. Oman talon rakentamiselta ei jäisi aikaa kommunistien agitaatiokokouksiin. Palomäen mukaan tämä pitää osittain paikkansa, vaikka ajatus suunnitelmallisesta kommunismin vastaisesta salaliitosta onkin ylikorostunut.
(...)
Maalaisliitto otti asutustoiminnan ohjaukseensa ja pyrki pesemään punavärin pois maaseudun työväestöstä ja torppareista.
– Oman maapalan saaminen oli sosiaalipolitiikan korvike. On vaikea pohtia, millaisia vaikutuksia sillä olisi ollut, jos lakia ei olisi säädetty. Olisiko Skdl saanut vieläkin suuremman vaalivoiton ja olisivatko vaaran vuodet menneet vieläkin vaarallisemmiksi?
– Pitkäaikainen kommunismin torjunta oli elimellinen osa asutustoimintaa, mutta jälkeenpäin sitä on ylikorostettu. Kaupungeissa rintamamiehet saivat talonsa valmiiksi vasta 1950-luvun puolella. Laki ei ehtinyt pitämään heitä pois vaaran vuosien kommunistiagitaattoreiden kokouksista.
Sodan jälkeen piti maksaa sotakorvaukset, rakentaa Lappi uudestaan, asuttaa 400 000 siirtolaista ja kieltäytyä Marshall-avusta. Sankaritarinan ainekset ovat kasassa, sillä kaikki tämä onnistui ilman pakolaisleirejä.
Palomäki huomauttaa, että menestystarinasta puhuttaessa unohdetaan, mihin suuntaan Suomi oli menossa. Ihmisiä työnnettiin maaseudulle samaan aikaan, kun maa teollistui ja kaupungistui.
Maaltapako oli nopeampaa kuin maaseudun asuttaminen. 1940-luvulla kaupunkien väkiluku kasvoi 60–70 prosenttia, maaseudun vain kaksi prosenttia. Siitä huolimatta 75 prosenttia uusista asunnoista rakennettiin maalle vuosina 1945–1950.
Maalaisliitto ja Vennamo halusivat jatkaa asutustoimintaa, koska se toisi ääniä omalle puolueelle.
– Lyhyellä kantamalla se oli valtava menestys. Missään muualla ei vastaavaan pystytty. Se oli valtava ponnistus, joka maksoi enemmän kuin sotakorvaukset. Pitkällä tähtäimellä ongelma oli se, että ei uskottu Suomen teollistumiseen ja ruvettiin kiinnittämään liikaa ihmisiä asutustiloille."
Teksti Heikki Laurinolli/ Aikalainen
xxx
Lainasin itse väitöksestä Karjala-lehden (16.6 ) väittelijää haastatelleeseen juttuuni mm. seuraavat kohdat:
" esimerkiksi sodassa liki tuhoutunut Rovaniemi otti enemmän siirtoväkeä kuin ruotsinkieliset rannikkokaupungit Kaskinen, Kristiinankaupunki,Pietarsaari ja Tammisaari yhteensä"
sekä
"enimmillään Helsingin väestönsuojissa oli lähes 1500 vuodepaikkaa, joita siirtoväen ohella jaettiin enimmäkseen maalta tulleita, rintamalta palanneille miehille . Näiden ´luolaihmisten´ ankeat olot kosteissa ja vetoisissa pommisuojissa herättivät lehdistössä kauhua ..."
Suositan Palomäen silmiä avaavaa Tampereen yliopistossa tarkistettua väitöskirjaa ”Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen...