Punainen

Värien kulttuurihistoria on ylivoimaisen laaja aihe. Esitän vain päähänpiston kollegoille ja kiinnostuneille lukijoille.

En ole koskaan tiennyt, miksi punaista väriä pidettiin vielä oman muistini aikana maalla sopimattomana, riettaana. Jopa laulelma ”On neidolla punapaula” sisältää tuon vihjauksen.

Kansallispuvut ovat 1900-luvun perua. Silti ainakin himmeämpi punainen näyttäisi olleen luvallinen raitana, ei pintana, hameissa ja liiveissä.

Olen arvellut että punaisen karsastaminen liittyisi herännäisyyteen. Koreileminen oli yleisesti paha synti. Punainen väri vaatteessa oli selvästi koreilua. Samoin muuten rakuunaupseerien housuissa – olen nähnyt punaisia saapashousuja livenä ja lasken mielessäni, että ne olisivat jääneet Suomessa lopullisesti käytöstä vasta 1950-luvulla.

Vaikeampi kysymys on punainen sosialismin ja etenkin kommunismin värinä. Miksi punainen? Anarkistien väri oli ja on musta.

Vanhassa taiteessa punainen oli Kristuksen väri ja sininen Neitsyt Marian. Sitäkään en tiedä, oliko Kristuksen viitta punainen tai täsmentääkseni oliko luultavaa, että Jordanin virran seudulla kävelleen profeetan viitta olisi ollut punainen ja saumaton.

Keisarin väri oli purppura, mutta se vakiintui vasta oman ajanlaskumme puolella, kun purppuraa tuottanut simpukka oli käynyt harvinaiseksi.

Yhdistäisin englantilaisten ja amerikkalaisten miljonäärien ja valtiomiesten edelleen suosiman kokomustan, heränneiden ja pietistien mustan tai mustanharmaan ja sitten nämä koreat vaatteet ja vallankumouksen lipun.

Vastaus olisi: synteettiset värit. !800-luvun suurimpia ja unohdetuimpia teollisia mullistuksia on väri- ja lääketeollisuus, joka syntyi ja nousi muutamassa vuodessa valtavaan vauhtiin. Saksa oli alalla ylivoimainen, mutta kuinka ollakaan, ensimmäisen synteettisen värin (malva – mauve) kehitti englantilainen Perkin. Prinssipuoliso Albert oli näet teollisuutta edistääkseen saanut hankituksi ilmielävän saksalaisen professorin Englantiin perustamaan kemisteille koulua, ja Perkin sattui opiskelunsa yhteydessä huomaamaan tietyn kivihiilitervan värjäävän vaikutuksen.

Itse kuningatar Viktoria esiintyi teollisuusnäyttelyssä hienonhienossa, keinotekoisella aineella värjätyssä puvussa.

Hinnat tulivat nopeasti alas, vaikka saksalaiset keksivät puolittain vahingossa myös keinon valmistaa samoista aineista lääkkeitä, joiden kehityksen kruunasi asetyylisalisyylihappo Aspirin (ja ennen pitkää kuppalääke Salvarsan). Aspirin oli synteettinen, mutta särkyyn tehoavia aineita oli myös perinteisesti käytetyssä pajun kuoressa, kuten nimi (paju = Salix) antaa ymmärtää.

Punaista kangasta oli siis kaupan halvalla ja paljon ja perinteisten kristillisten ja äskettäin ankaraan uskoon tulleiden ärsyttämiseksi se oli aivan mainio keksintö. Ohimennen punaisen lipun käyttäminen herjasi myös hallitsijoita ja heidän henkivartiokaartejaan, jotka tunnettiin punaisina monessa maassa.

Esittämäni historiallinen selitys on jokseenkin puhtaasti marxilainen. Kysymys olisi hinnasta ja saatavuudesta. Aivan tyhjää pohdintaa tämä ei voi olla. Jos hyppäämme suoraan omiin oloihimme, niin mistä niille Venäjän bolsevikeille ja kotimaisilla sosialisteilla alkaen vuodeta 1905 olisi järjestynyt niin mahdottomat määrät punaista, ellei kangas olisi ollut halpaa. Venäläisissä maalauksissa sitä näkee talonpoikaisnaisten esiliinoissa. Punainen ryssänpaita kirjottuine etumuksineen lienee tehdastekoinen kankaaltaan ja värjäykseltään. Silkkinen versio, jota sitäkin näkee kuvissa, lienee maksanut omaisuuksia.

Kukaties huovan värjääminen tai värin saaminen pysymään oli helpompaa, koska punaisia päähineitä löytyy vuosisatojen ajalta turkkilaisesta fetsistä (ei lippaa, että voisi koskettaa rukouksessa otsallaan maata) Ranskan vallankumouksen fryygialaismyssyyn. Ja meillä se tunnetaan saamelaisnaisten päähineenä, tietoni mukaan suhteellisen myöhäiseltä ajalta.