Onko Vares persu?

Kävi mielessä, että voisi lähettää esimerkiksi Turun Sanomiin ehdotuksen. Vaikkapa Kaskenkadun rinteeseen olisi kiinnitettävä kyltti ”Tähän sammui Jussi Vares”, ja päivämäärät.

Kun kilpaileva Helsingin Sanomat arvioi uusimman Vares-kirjan (”Mustasiipi”) epätavallisen huonoksi, kiirehdin lukeman sen. Totta. Se oli aika hyvä. Sanomalehdillä ei ole enää varaa palkata luku- ja kirjoitustaitoista väkeä kirjoittamaan kritiikkejä. Kirjassa toimii tunnelma, eivät tapahtumat.

Vares on ehkä suoraan mallin mukaan (Lawrence Blok – Matt Scudder) veistelty hahmo, jossa on mukana pieni määrä Pekka Puupäätä ja angostuuran sijaisena häivähdys Turun romantiikkaa (Markku Into, nuori Jarkko Laine). Sankari on sekä hölmö että epämiellyttävä eikä hän liioin oikeastaan osaa selvittää mitään yksityisetsivän tehtäviin kuuluvaa, mutta ensin hän aina kävelee nyrkkiin ja sitten mysteerin ratkaisuun.

Kesken jääneiden oikeustieteen opintojen (Vares) takana on yleensä viina, koska ylioppilaaksi päässyt suoriutuu myös oikeustieteen kursseista. Ne eivät edellytä lahjakkuutta tai taipumusta alalle. Sen sijaan ne edellyttävät juuri sellaista jääräpäistä yksivakaisuutta, jota oli ennen näytteillä esimerkiksi Siikaisten kuivan maan kioskilla. Kielten, suomen kieli mukaan luettuna, tai tekniikan opinnot vaativat harrastuneisuutta ja ovat kohdittain kaikkea muuta kuin miellyttäviä. Ja sitten on aloja, kuten lääketiede, joissa taipumuksista alalle ei ole haittaa.

Salapoliisiromaanien suosio on noussut suuresti. Ruotsalaiset ja norjalaiset valloittavat maailmaa, ja meillä on Suomessa joukko hyviä ja melkein hyviä. Englantilaistyyppinen klassinen dekkari on onneksi kuollut; niitä tulee televisiosta tarpeeksi ja ne kääntyvätkin ketterästi kuviksi.

Dekkarin suosion salaisuus on yksikertainen: paranoia eli psykoottinen vainoamisharhaisuus on yhä suositumpaa, mutta se on hiukan rasittavaa asianomaiselle ja hänen lähipiirilleen. Tarpeen tyydyttää kirjallisuus, joka vilisee mielipuolisia rikollisten salaliittoja. Niin myös Varekset. Välistä luulisi kaikkien ihmeellisten ”liikemiesten” kuhinassa olevansa Ilkka Kanervan syntymäpäivillä.

Perussuomalaisten puhemaailma (diskurssi) koostuu puoliväliin ajatelluista havainnoista ja rempseistä hokemista (”hohtimet kaivossa”). USA:ssa neljännes tai viidennes kansasta uskoo yhteen tai useaan salaliittoteoriaan – 2001 terrori-isku oli Bushin tai ilmavoimien omaa työtä; kuussa ei käyty 1969 eikä myöhemminkään; presidentti Obama on muslimi ja terroristi, jonka johdolla kommunistit ovat juuri kaappaamaisillaan vallan.

Luin viimeksi mainitusta asiasta artikkelin. Obaman täydellistä syntymätodistusta on vaadittu vuosikausia esiin. On helppo arvata, että kun se sitten esitettiin ja pantiin verkkoon näytteille, sangen useat amerikkalaiset arvioivat sen väärennykseksi. Hawaijin viranomaiset olivat 1961 kai arvanneet, että eräästä värillisestä vauvasta tulee presidentti, ja tehneet totuudenvastaisia merkintöjä väestökirjanpitoon. Arvaan jo, että vähintään yksi kommentoija ilmoittaa Obaman tulleen valituksi viekkaudella ja vääryydellä presidentiksi.

Jos vastakkain on kyky arvioida todennäköisyyksiä ja vaara joutua peräytymään omista päähänpistoistaan, jälkimmäinen voittaa melkein aina. Kuulento-huijaus olisi edellyttänyt useaa sataa tuhatta ihmistä, jotka olisivat vaienneet perustelluista epäilyistään yli 40 vuotta. Mielestäni todennäköisyys on pieni.

Salaliittoja on aina ollut olemassa, mutta en oikein ymmärrä, miksi juuri tuota nimitystä halutaan käyttää joka välissä. ”Syntipukki” oli selkeämpi. Persuille EU, sen komissaarit, ja Suomen vanhat puolueet ovat syntipukkeja, jotka ovat ajamassa maata perikatoon. Miksi ne näin tekisivät, siitä en ole kuullut. Aikaisemmin suurpääoman eli kapitalistien kerrottiin riistävän työtätekeviä niin ettei lopullinen kurjistuminen ole vältettävissä. Nyt todellisia syntipukkeja ovat myös Saksan pankit. Sitäkään en ymmärrä, koska itse käsitän pankkien menestyksen riippuvan taloudellisesta toimeliaisuudesta eli siitä, että rahaa on ja se liikkuu. Roope Ankan rahasiilo ei mielestäni ole kansatalouden malliksi kelvollinen. Toisin sanoen yrittäjä tai pankki, jolla on paljon rahaa holvissaan, hoitaa tehtäviään päin seiniä.

Kyllä kansa tietää. Jussi Vares ei tiedä, vaan särpii ”tähtien sotaa” (yhden tähden ja kolmen tähden jaloviinaa, 2 cl + 2 cl).