Sanoja sanoja vastaan

Itsevarman tuntuinen haastateltava sanoi bensiineistä, E:stä ja entisestä, että siinä on sana sanaa vastassa. Herrat eivät ole todistaneet, ettei E-bensasta ole vahinkoa. Öljyalan ihminen sanoi jälleen kerran, että ainuttakaan E:n aiheuttamaa vauriota ei ole tullut tietoon.

Näinä päivinä joku kommentoija selitti minulle kahteen kertaan Solzhenitsynin ”Vankileirien saariston” ilmestymistä suomeksi Suomessa tai Ruotsissa ja liitti reilusti mukaan Antikka.net –listan. Ykköslähde olisi kyllä ollut sama, jota käytetään yliopistolla, Helka eli www.linneanet.fi eli Kansalliskirjasto eli aikaisemmalta nimeltään Yliopiston kirjasto. Mietin mitä hän ajoi takaa. Kirjoittajan ottaminen kiinni virheestä on tietenkin hauskaa, mutta minä selitin sievästi, että julkaiseminen eli ilmestyminen on rikosoikeuden, tekijänoikeuden ja tässä tapauksessa politiikan kannalta ratkaisevan tärkeää. Ehkä hän oli vain eri mieltä?

Ranskassa kiellettiin nyt lailla burkhan käyttäminen. Samaa harkitaan muutamassa muussakin Euroopan maassa.

Ja mitä yhteistä näillä asioilla on?

Vaalikeskustelut häiritsevät elämääni. Lehtikirjoittajat sanovat, että ihmiset ovat täynnä vihaa. Kun katselee esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisten verkkokeskustelua, näkee että aikakausi on tosiaan muuttunut.

En osaa olla samaa mieltä, että viha olisi nyt vallassa. Niin kauan kuin muistan ja niin pitkälle kuin olen lukenut, suomalaiset ovat olleet aika vihaisia.

En osaa liioin nostaa kepin nenään koulutusta, vaikka näen jo, että olemme nyt siirtyneet takaisin luokkayhteiskuntaan. Näemme pian, tohtiiko kukaan verrata puolueiden vaaleissa saamaa kannatusta siihen, mitä äänestäjäryhmien koulutustasosta tiedetään.

Outo, uusi ilmiö on tietämättömyyden palvonta.

Kai tuon bensiiniasian voi selittää protestimielialaksi, mutta kuulin kyllä, että ”herrat” myyvät bensiiniä. Tietämättömyyden palvontaa on tuo ”sana sana vatsaan”. En syö kaurapuuroa, ellei minulle todisteta, että se ei aiheuta c-hepatiitia. Jos esimerkiksi lääkäri sanoo, että ei aiheuta, siinä on siis vain sana sanaa vastaan, ja epäluuloisen kansalaisen sana painaa yhtä paljon kuin tarttuvien tautien tutkijan?

Kuinka moni miettii tuon ”burkha-keillon”? Mielipiteet asiasta arvaan. Helposti löytyviä näkökohtia ovat uskonnonvapauden loukkaaminen. Siitä ei ole kysymys, koska ei huivilla harjoiteta uskontoa. Muunnelma on yksityisyyden loukkaus kajoamisella uskonnolliseen identiteettiin. Se on aika painava väite. SS-miehetkin repivät juutalaismiehiltä ensin parran, paljain käsin. Siihen aikaan parta oli uskonnolliseen ryhmään kuulumisen ilmaus.

Naamioitumiskielto on aika vahva perustelu; kommandopipot kiellettiin saman tien. Tuskin poliisi voi hankkia riittävästi naisia liikenneratsioihin katsomaan ajokortteja. Kielto, jonka mukaan virkamiehet, opettajat mukaan luettuna, eivät saa käyttää virantoimituksessa mitään uskonnollisia symboleja, on aika vahva perustelu. Se koskisi sekä ristejä että huntuja.

Lukuisille muille tämä on heikko perustelu. Tulee minunkin mieleeni, että esimerkiksi huivia käyttävä naislääkäri ei omistaudu ammattietiikalleen eikä asemamaalleen, jos hän osoittaa näkyvästi poikkeavuutta. En haluaisi istua edes partiopukua käyttävän lääkärin tutkittavana, vaikka on tietenkin okei, että lääkäri harrastaa partiota – mutta ei työssä. Minusta olisi sopimatonta, että tuomarilla olisi istunnossa puolueen jäsenmerkki rintapielessä; puolueeseen saa kyllä kuulua. En pitänyt edes siitä, että hovioikeudessa jotkut käyttivät napinlävessä Rotary-merkkiä. Tässäkin: ei virassa. Poliisi saa mielestäni juopotella, mutta ei poliisiasussa. Romaninaisen asu on komea, mutta olisin kovin kummissani, jos sitä käyttäisi kaupungin raitiovaunun kuljettaja.

Ajatukseni perustuvat käsitykseen, että lainsäädännön ja sen soveltajien pitäisi olla neutraaleja. En kuulu Ranskan kansalliskokoukseen. Jätän asian auki. Toivon että näkökohtia tuotaisiin esiin. Toivon että tiedoilla olisi vaikutusta eikä asioista vain sanottaisi: näin on.