Kun taivaalta sataa lokaa

Kotiin tullessani mietin, millaista voisi olla biohajoava hiekoitusaine, toisin sanoen hiekka ilman hiekkaa. Ehkäpä laminaattirakenne, jossa olisi selluloosakuitua ja tavallista jäätä kerrostettuna, kestäisi kävelijän aiheuttaman pistovoiman. Kitkakerroin voisi olla jopa 0,5… Ja keväällä - ei harjausta eikä hengitystieoireita!

Jää on kovaa. Kysykää luistelijoilta. J.E. Gordonin mukaan selluloosakuitulaminaatti on kova juttu. Kai hän tiesi, kun kerran kirjoitti professorina materiaaliopin perusoppikirjan ja päälle muuta hauskaa (”The New Science of Strong Materials or why you don’t fall through the floor”).

Sen jälkeen ajattelin suositella himokkaille poliitikoille kunnon ainetta. Teflon on käytetty kielikuvana loppuun. On siis henkilöitä, joihin loka ei tartu. Mutta todellinen liukkaus on jotain aivan muuta.

Aineen nimitys on BAM, joka tarkoittaa booria, alumiinia ja magnesiumia. Se keksittiin täysin tapaturmaisesti, kertoi ”Time”. Sen kitkakerroin on puolet Teflonista eli jotain 0,02. Aine on keraaminen. Ennennäkemättömän kovan siitä tekee seostaminen titaaniin (TiB2).

Tämä on yksi vaihtoehtoinen elämä – materiaalioppi ja etenkin metallit. Jostain luin, että kaupoissa on kaksi tuhatta terästä, joita ei tunnettu kymmenen vuotta sitten. Luultavasti autoteollisuus on täpinässä puuhata kevyen alumiinin ja lujan teräksen kanssa, ja sähkö kuluu ja ympäristö kantaa kuormaa.

En ole vielä löytänyt sitä Disneyn – Barksin nidettä, jossa sankari keksii ennennäkemättömän väkevän aineen, jonka nimeksi tulee tietysti Akumiitti.

Joku soitti iltapäivällä ja kysyi, olinko minä se sama mies, joka on kirjoittanut sarjakuvista. Tunnustin olevani. Muistelimme hetken vanhoja Akuja. Siinä kävi samalla lailla kuin kännykässä liian usein, että yhteyden muodostuminen elo vastaaminen nielaisee soittajan mahdollisen tervehdyksen tai esittäytymisen. Olen itse sanonut ”niin kuka?” omille lapsilleni.

Tuntemattomaksi jääneen soittajan vuoksi jäin kuitenkin miettimään, että tämä Carl Barks olisi otettava vielä kerran käsiteltäväksi. Hyvin vanhoissa sarjoissa hän seurailee muun muassa scifin juonirakenteita, mutta sitten hyvin nopeasti nerokkuus alkaa purkautua.

Spielberg on tiettävästi tunnustanut suoraan, että Indiana Jones I syntyi vanhojen Aku Ankkojen vaikutuksen alaisena. Se onkin helppo nähdä. Mahdollisesti vaarallisten arkeologisten aarteiden metsästystä harjoitetaan vähän väliä.

”Sudenpennut” on taas tällä hetkellä väärä käännös, jota ei tietenkään voi muuttaa. Sudenpennut ovat Suomessa osa partiojärjestöä. Mielestäni keskenkasvuisia kutsuttiin pitkään kolkkapojiksi, mutta sudenpentu-nimitys oli käytössä ennen sotia. ”Junior Woodchucks” on joka tapauksessa puhtaasti ankkalinnalainen järjestö kymmenen tähden kenraaleineen.

Tämä on selvä ihmesadun juonne – Sudenpentujen käsikirja auttaa kaikkeen ja tuo tarinoihin aitoa lumousta.

”Kun taivaalta satoi rahaa” on yksi filosofisista tarinoista, joita täydentää joukko eettisiä tutkielmia. Olikohan Barks aivan oikeasti selvillä John Maynard Keynesin vuonna 1936 ilmestyneestä, taloustieteen muuttaneesta teoksesta? Keynesin keskeinen oivallus oli työllisyys, jonka määrää kulutus, siis käytettävissä oleva raha eli mm. setelivaranto. Keynesin mukaan vaihtotaseen alijäämäisyys ja siis inflaatio ei ole kaiken loppu. Toisin kuin myöhempi neoklassinen oppisuunta hän ei uskonut itseään korjaaviin markkinamekanismeihin, vaan vaati valtion rajoitettuja interventioita.

Lukija varmaan on jo huomannut, että pyörremyrsky, joka tyhjentää Roope Ankan rahasäiliön ja reaalitalouden eli tuotannollisen toiminnan elvyttävä vaikutus on juuri se asia, josta edessä olevat eduskuntavaalit käydään.

Jos olisin televisiotoimittaja, kysyisin useammaltakin poliitikolta: ”Oletteko lukenut Aku Ankasta sarjan ”Kun taivalta satoi rahaa?”. Eurooppalaisen tai suomalaisen rahasiilon koolla ei oikeastaan ole merkitystä.