Poliittinen ohivalinta vai monivalinta

Tämä ei ole politiikkaa, vaan kulttuurihistoriaa.

HS:n vaalikone on aika hyvä. Sen ongelma on metodinen: mitä kysytään. Sieltä todellakin löytyy kannanottoja. Mutta sekä järjestelmä että lukijoiden heikko keskittymiskyky edellyttää helppoja kysymyksiä.

Kysytään käsiaseista, vaikka lakia muutettiin juuri, pari viikkoa sitten, ja kysymys ja vastaus ovat helppoja käsittää. Uudessa laissa on määräys, jonka mukaan naulainta ei pidetä aseena. Eräässä Tervon novellissa rosvo jysäytettiin jalkaterästä kiinni lattiaan juuri naulaimella. Niin se käy, kun osaa.

Ensimmäistä kertaa käsitän nyt, mitä P. Arhinmäki puuhaa. Olen pitänyt häntä jotenkin omituisena. Se oli väärä käsitys. Kysymys on vain mielipide-eroista ja varmaan sukupolvista.

Olen pitänyt P. Väyrystä mulkvistina jo 1960-luvulla. Ilahdun lukiessani hänen vastauksensa. Ne blogin kommentoijat, jotka ovat hämmästyttäneet minua väittämällä, että minulla on kova tarve olla oikeassa, ovat oikeassa. Väyrysen mielipiteet ovat yhtä luotaantyöntäviä kuin hän itse.

Vanhat, mieskohtaisesti tuntemani henkilöt eivät yllätä. Tuomioja, Donner, eräät vihreät – saa sellaisen vaikutuksen, että he ovat jopa vakavissaan. Donner kiteyttää ”Euron kaatuminen olisi suuri onnettomuus”. Tuomiojalla on sama korjaamaton puute kuin ennenkin, epätaiteellisuus.

Jos tuosta luonnehdinnasta vaadittaisiin tilille, sanoisin että taiteellisuutta on mielestäni taito innostua naiivisti mutta samalla vaistota tilanteet paremmin kuin kukaan. Jossain kirjassa, en ole varma sen nimestä, mutta risti siinä oli kannessa, sanottiin että on oltava viisas kuin käärme ja viaton kuin kyyhkynen. Ja luulen että puhe oli taitelijoista.

Juristilla ja insinöörillä on kansanperinteessä huono maine oikeiden vastauksien osaajina. Toinen tietää paljon ns. ankarasta vastuusta vahingonkorvausoikeudessa ja toinen säteilynopeudesta sieverteinä, mutta kumpikaan ei osaa sanoa, mitä Japanissa olisi nyt tehtävä. Jokainen äänestäjä tietää kohta, mitä Japanissa olisi ollut tehtävä toisin.

Itse olen huono juristi. Insinöörinä olisin voinut pärjätä, tuskin kuitenkaan diplomi-sellaisena. Olen myös huono ihminen. Postissa tuli poliisilta huomautus. Olin ajanut 34 km/h parkkihalliin, jossa suurin sallittu vauhti on 30 km/h. Ennen pitkää saan vielä sakkoa.

Syy moneen murheeseen on auttamaton halu löytää asioiden keskinäisiä suhteita. Jatkuva mielenkiinto 1900-luvun historiaan johtuu myös siitä, että sekä natsismi että kommunismi ovat niin päteviä esimerkkejä pseudotieteestä. Tiede on ihmislajin kehityksen toiseksi korkein vaihe (korkein on taide), mutta tieteellä on tapa kuohua ulos astiasta kuin Samarin-pulverilla. Tiedemies käyttää asemaansa ja arvovaltaansa virheellisten käsitystensä tukemiseen. Salainen taka-ajatus on, että jos on etevä fysiikassa, ymmärtää myhös biologiaa paremmin kuin biologit.

Onneksi äänestäjistä suuri osa ei mielestään ole erikoisen eteviä. Onneksi äänestäminen on muuttunut vaalikoneiden osoittamalla tavalla monivalintatehtäväksi, sellaiseksi jossa pannaan rasti ruutuun tietämällä tai arvaamalla. Ja kansallinen eliitti on kuin entiset ohivalintanumeroiden haltijat. Heillä on pikainen pääsy sinne minne yhteinen kansa joutuu jonottamaan ruuhkaisissa keskuksissa.

Ongelma on tietenkin selvä. Mitään rakenteellisesti mielekästä kokonaisuutta ei voi redusoida eli palauttaa muutamiksi monivalinnoiksi, koska ymmärtäminen tarkoittaa hyvin täsmällisesti sitä, että on ymmärrettävä muutakin kuin se, mitä kysytään. Eräs jo muodista mennyt ajattelija (Husserl)  käytti termejä ”elämismaailma” ja ”odotushorisontti” (Jauss). Oikein hyviä termejä. Maailmaa ei voi ymmärtää, mutta sitä voi elää. Maailman on asiaintila.

Onneksi eduskunnan ei tarvitse olla etevä. Sellaista vaaraa ei ole näkyvissäkään. Eduskuntatalo on eräänlainen Pasilan Konepaja, jossa valmistetaan vanhentuneita vetureita ja vaunuja. Sellaisten rakentamiseen ja ylläpitoon sopii monivalintakin.