Kirjoitus II

Perustelu väitteeseeni, että digitoitu eli sähköinen kirja voi olla sama teos kuin sen paperille painettu versio, on taskukirja. Kirja ilmestyy ensin kalliimpana, kovakantisena ja sitten halvempana laitoksena, pokkarina. Teos on sama. ”Ladelma” on sama. (Nykyisin painokonetta ohjaa digitaalisessa muodossa oleva teksti, johon on koodattu kaikki typografian edellyttämät merkit. Aikoinaan ladelma saattoi olla metallinen, jopa irtokirjakkeista koottu.)

Taskukirjan julkaisee Suomessa lähes poikkeuksetta sama kustantaja kuin kovakantisenkin.  Jos taskukirjasarja on usean kustantajan yhteinen, alkuperäinen kustantaja on siinä mukana. Se ei käy päinsä, että kirjailija asiasta sopimatta tai mainitsematta tekisi sopimuksen kovakantisesta ja heti perään toisen kustantajan kanssa taskukirjasta.

Tämä on sopimusoikeudellinen sääntö. Se on järkevä sääntö, koska taskukirja voi vaikuttaa kovakantisen myyntiin, jolloin kirjailija voisi toisella kädellä ottaa sen minkä toisella antoi. Suurilla markkinoilla asetelma on hiukan toinen, ja on mahdollista, että pokkari ilmestyy kovakantisen kustantaneen firman kilpailijalta, ns. huutokaupan jälkeen.  Se on raakaa rahapeliä, mutta ehdot ovat kaikkien tiedossa.

Tämä kysymys oli liian vaikea tenteissä: ”Mikä on plagiaatti? Mistä tuomitaan se, joka on plagioinut toisen teosta?”

Vastaus on: plagiaatti on muunnelma alkuperäisteoksesta (”derivative work”, ”Werkumgestaltung”). Tekijällä on oikeus teokseensa muuttamattomana ja muutettuna, samassa ja toisessa taiteen tai kirjallisuuden lajissa. Plagiaatti on liian samanlainen kuin plagioitu teos: muunnelma.

Suojatun teoksen osaa ei suojata teoksena, vaan muunnelmana. Jos julkaisen luvattomasti puolet, sivut 1 - 175 romaanista X, valmistan muunneltuja kappaleita romaanista X (350 s.) ja loukkaan tekijän oikeutta kappaleiden valmistamiseen ja levittämiseen.

Mikä on sitaatin yläraja? Kuinka monta riviä saa siteerata? Riippuu tilanteesta, mikä on ”tarkoituksen edellyttämä laajuus”. Väitöskirjassa, jossa halutaan osoittaa aikaisempi oppi vääräksi, voi olla kymmeniä pitkiä sitaatteja tuota aikaisempaa oppia edustavasta teoksesta. Se on hyvän tavan mukaista. Kun tieteessä väitetään, että NN sanoo jotain, tämä osoitetaan parhaiten suoralla sitaatilla.

Usein esitetyt vastaukset ”kolme tahtia sävelmästä” tai ”ei koko runoa” ovat kaupunkilegendoja. Lehtiarvostelussa koko runon siteeraaminen ei ehkä ole tarpeen. Kirjallisuudentutkimuksessa se taas voi olla välttämätöntä. Valokuvanäyttelystä kirjoitusta laativalle riittää useimmiten yksi kuvasitaatti, samoin taidenäyttelystä, paitsi jos näyttely sattuukin olemaan siitä mielenkiintoinen, että se esittelee sekä taiteilijan figuratiivista että nonfiguratiivista tuotantoa, jolloin on perusteltua näyttää esimerkki molemmista vaiheista.

Kolme tahtia musiikkia voi olla oikean suuntainen, kun puhutaan sävellyksistä ja yksinkertaisista kappaleista. Hyvin luultavasti verkkokaupoissa käytetty minuutti tai kaksi sinfonian tai oopperan esitystä on oikein harkittu. Kuulijaa kiinnostaa näyte soinnista, äänityksestä, temposta.

Sitaatti ei saa kilpailla alkuperäisen kanssa eli vähentää alkuperäisen arvoa. Kuvasitaatissa ”thumbnail” on tullut tavaksi. Laki ei sitä edellytä. Ellei olosuhteista johdu muuta, kuvasitaatti voi olla erottelultaan hyvä. Mielestäni paino-originaali on raja. Tämän hetken käytännössä ei ole järkevää tarvetta käyttää isompaa kuvatiedostoa kuin suuruusluokka 1000 x 1200 (4 – 8 Mb).

Plagiaatin käsittäminen muunnelmaksi johtaa kysymykseen, mikä on muunnelma. Tämän kysymyksen ratkaisemisessa ei ole oikeastaan ollut ongelmia. Siitä on kirjoitettu turhaan isoja tutkimuksia. Samankaltaisuuden ratkaiseminen on usein edessä myös patentti- ja tavaramerkkioikeudessa. Kysymys tuntuu vaikealta, koska asiayhteys ratkaisee. Tunnusmerkkioikeuden esimerkit ovat havainnollisia. Asunto Oy Valtakatu 11 eroaa toiminimestä Asunto Oy Valtakatu 2. Sekä posti että yleisö tietävät talojen numeroinnin. ”Ekstra” ja ”Ekstrapriima” eivät eroa toisistaan, jos molemmat ovat saippuamerkkejä, ehkä eivät myöskään ”Dux” ja ”Lux”.

Tämän ja sitaatin taustalla on kunnianarvoisa väärinkäsitys, oppi teoksen sisällöstä ja sisäisestä ja ulkoisesta muodosta (Kivimäki, Kohler, Ulmer jne.) Viimeistään 1940-luvulla tuomioistuimet alkoivat jo perustella, että suojan kohteena voi olla ajatussisältö ja ajatuksen kuljetus. Vastaavasti englanniksi esitetty kahtiajako” idea – expression” on mitäänsanomaton (näin Laddie, Fisher, Bently-Sherman etc). Oppi ideasta vailla hahmoa on ehkä vain neoplatonistinen ja raukesi noin vuonna 1300 – paitsi juristien mielestä.

Tämä perustelee, miksi esimerkiksi parodia ei ole muunnelma – se näyttää olevan samanlainen mutta sisältö on toinen. Pilasaarna viljelee papillis-raamatullisia sanankäänteitä, mutta vai pilkatakseen.

Miksi sitaatti ei ole teoksen osa tai muunnelma? Ilman lain säännöstä se olisi. Tekijänoikeus on kuitenkin tasapainoa yleisen ja yksityisen edun välillä. Tekijällä on oltava oikeus teokseensa ja siitä saatavan tuottoon. Yleisöllä on, nyt perustuslainkin mukaan, oikeus saada informaatiota ja oikeus saada opetusta.

Tavallisesti esiintyvä plagiaatti eli luvaton muunnelma ei vanhene nopeasti, koska syyteaika ei ala kulua ennen kuin lainvastainen asiaintila päättyy. Sitaattioikeuden yittäminen on siis muu tekijänoikeuslain vastainen teko, joka toteutuu julkaisemalla tuo sitaatti.

Argumentaationi se kohta, josta tullaan olemaan eri mieltä, on kirjan sähköinen versio. Tullaan väittämään, että tekstin saattaminen sähköisessä muodossa markkinoille eli sen levittäminen aloittaa vanhentumisajan. Oma päinvastainen mielipiteeni perustui siis siihen, että teos on lukijan kannalta täsmälleen sama eli vertautuu uuteen painokseen tai taskukirjaan muutoin paitsi että kustannussopimuksen takia uusi sopimus tekijöiden kanssa on tehtävä. Esimerkkitapauksessamme rahaa ei tietenkään makseta. Sillä näkökohdalla, että sähkökirja tavoittaa uudet lukijat, ei ole merkitystä. Lakia tulkitaan sen sisältämien sääntöjen mukaan, eikä tulonjakona.

Lukija ymmärtänee, että asia on iso. Esimerkiksi kotimaisessa tietokirjallisuudessa tekijän tai tämän perillisten lupa riittää. Tekijänoikeuspolitiikkani on selvä. Kirjoja, joiden julkaiseminen uudelleen paperilla olisi taloudellisesti tuottamatonta, olisi toimitettava käytettäväksi kirjastolaitoksen välityksellä.