Kommentoija huokaisi, että kovasti paljon oli kommentteja aiheesta ”Pahuudesta”. Odottakaas, perkeleet, kun pääsen aiheeseen ”oliko Hitler voittanut sodan 6-0 jättämällä juutalaiset ja muutkin siviilit rauhaan ja keskittymällä tuotekehittelyyn”.
Hyvinkin suurella suulla on myös näinä päivinä tuomittu jossittelu. Jossittelu on historian ydin. Olisiko Suomi voinut voittaa talvisodan? Ei. Olisiko Suomi voinut hävitä pahemmin talvisodan. Tottajumalauta. Miten silloin olisi käynyt? Oma vastaukseni: samalla tavalla kuin Puolalle (Neuvostoliiton 1939-1940 miehittämät itäosat) – upseerit, kommunistit ja sivistyneistö olisi ammuttu heti, puoliherrat hetken päästä, keskeinen osa kansaa Gulagiin. Olen tosissani. Jos ihmettelette kommunisteja ammuttavien listalla, lukekaa historiaa.
Aihetta on käsitellyt perinpohjaisesti Andrew Roberts, joka henkilönä edustaa kaikkea sitä, mitä inhoan, mutta kirjoittaa sujuvasti historiaa, enimmäkseen faktapohjalla. (Roberts puolustaa vieläkin Bushin ja kaverinsa Blairin hyökkäystä Irakiin, etsii sieltä ydinaseita ja käy vähintään viisillä eri kutsuilla illassa, mielellään aatetovereittensa eli Thatcherin – Reaganin – Bushin kannattajien.)
Mutta se on piikissä odottamassa vuoroon ja sen korvaa tänään toinen kysymys: mitä jos edes osa Saksaan suuntautuneesta maailmankuvastamme olisi säilynyt tai elpynyt?
Ensinnäkin pitkä kieli. Pitkän saksan kirjoitti syksyn 2010 ylioppilaskirjoituksissa 300 lukiolaista, englannin 15800. Pitkän kielen luettuaan pitäisi mielestäni saada selvä yliopiston oppikirjoista, jotka on kirjoitettu tuolla kielellä. Sanakirja on tietenkin tarpeen.
Tähän mennessä jokainen alle 70-vuotias vastaantulija on yllättynyt, kun olen maininnut, että tekijänoikeutta, immateriaalioikeutta ja laajemmin informaatio-oikeutta koskevia merkittäviä tuomioistuinten ratkaisuja on useita satoja ja että paras lähdeteos visaisiin pulmiin on edelleen Schrickerin (alkujaan Ulmerin) ”Urheberrecht”. Tappelen myös omien oppilaitteni kanssa. He tyrkyttävät amerikkalaisia oikeustapauksia vaikka selitän, että niiden taustalla on aika toisenlainen laki ja perinne. Saksalaisiin tapauksiin heitä on vaikea saada innostumaan, vaikka niitä julkaistaan ahkerasti englanniksi.
Vain musiikki (ja tietotekniikka) on säilyttänyt yhteydet. Bachin parhaat tulkitsijat ovat tällä hetkellä hollantilaisia, belgialaisia tai englantilainen (Gardiner). Ainakin viimeksi mainitusta tiedän, että yksityiskohtaisen tarkka tieto lauletun tekstin merkityksestä kuuluu myös laulajien treenaamiseen.
Olen hiukan kuunnellut Wagneria. Ei kai kukaan ole sitä mieltä, että esimerkiksi Tannhäuser kahteen kertaan peräkkäin kuunneltuna olisi outoa. Tristan ja Isolde nyt on hiukan pitkä, ja vanha suosikkini Parsifal samoin, kun taas ”Lentävä hollantilainen” soi toden totta lepopäivän ratoksi.
Soi jos soi. Kun Spotifyn ansiosta voi vertailla eri levytyksiä, huomaa kummakseen, ettei esimerkiksi Soltin muuten niin hieno levy, se jossa nuori Talvela on niin suurenmoinen, on kuorojaksoissa pettymys. Ehkä on lohdullistakin, ettei kuoro laulanut edes Chicagossa sen kummemmin kuin Savonlinnassa.
Karajanin nyt käsille saatavat Wagnerin alkusoitot ovat hienoja. Silti huomaan kallistuneeni rasismiin. Saksan kielialueen (Saksa, Itävalta, osa Tshekkoslovakiaa) kirjailijoista, muusikoista ja etenkin kapellimestareista kumman moni kuuluu saksanjuutalaisuuden suureen perinteeseen.
Lähes systemaattisen selvittelyn jälkeen ja etenkin Mahler-tulkintoihin vannoutuneena suvaitsin yllättyä Otto Klempererin johtamasta Wagnerista. Klemperer muutti juutalaisena Yhdysvaltoihin 30-luvulla ja tuli siellä hulluksi, mitä en ihmettele. Euroopassa olojen tasaannuttua hän teki EMI:lle, kuuluisan Walter Leggen tuella, ne kuuluisimmat levynsä. Ja nyt on myös Suomessa myynnissä sekä studiolevytys että taltiointi esityksestä.
Myönnän, että lihavien naisten kirkuminen voi herättää vastenmielisiä muistoja märistä vaipoista. Anja Silja, joka on Klempererin ”hollantilaisessa” mukana Sentan roolissa, ei laula kauniisti, mutta laulaa hyvin. Spotifystä löytyy vertaukseksi jopa Taru Valjakka. Mutta Wagner-sopraano ja Wagner-tenori ovat erikoisuuksia musiikin maailmassa. Wagner oli siinä määrin rakentamassa saksalaisuutta 1840- ja 1850-luvulla, että hän on koko ilmiön avain.
Siihen en vaivaudu ottamaan kantaa, tekeekö Wagnerin, joka oli itsekin hullu, ja Nietzschen (samoin) mahdottomaksi se, että natsijohtajat ihannoivat heitä.
Natsijohtajieh taidemaku oli aika konventionaalinen - ihailtiin sitä mitä vanhempien auktoriteettien mielestä pitikin ihailla. Ilmeisesti jopa Hitlerin Wagner-jumaloinnissa oli osittain kyse myös siitä, että niin "kuului" tehdä. Siksi ei mielestäni tarvitse tuntea kovin syvää syyllisyyttä jos nyt sattuu pitämään semmoisesta mistä iso enemmistökin.
VastaaPoistaLähetyssaarnaaja kertoi Australian aboriginaalille, että pelastut, jos käännyt Herramme ja vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen. Aboriginaali esitti vastakysymyksen: Pelastuvatko ne oikeamieliset, jotka eivät ole ikinä kuulleet Kristuksesta? Lähetyssaarnaaja vastasi: kyllä, he pelastuvat. Aboriginaali kysyi sitten puolestaan, että "miksi sitten kerroit meille Jeesuksesta?"
VastaaPoistaEhkä useampi ihminen pystyisi nauttimaan Karajanin Wagnerin tulkinnoista tietämättä että Wagner oli antisemitisti (joskin pasifisti) ja Karajan natsipuolueen jäsen. Siksi en suosittelekaan kenellekään tämän kommentin lukemista.
Saksalaiseen kirjallisuuteen, tai siihen mitä siitä on jäljellä, tutustuminen on varmaan suositeltavaa. Itselleni on jäänyt hieman epäselväksi, kuinka paljon peruuttamatonta vahinkoa natsit saivat aikaiseksi. Voisi kuvitella, että jos sattui olemaan homo sosialistijuutalainen kuten Magnus Hirschfeld, niin tuotanto olisi ollut erityisen tulenarkaa.
-Teemu
Elämänkerrasta jäi mieleen, että Wagner oli kova poika patikoimaan vuorilla, ja että siellä ylhäällä monet sävelet loksahti kohdalleen.
VastaaPoista”olisiko Hitler voittanut sodan 6-0 jättämällä juutalaiset ja muutkin siviilit rauhaan ja keskittymällä tuotekehittelyyn”.
VastaaPoistaOlisi, pukemalla juutalaiset ja muut epäilyttävät ihmiset univormuun ja laivaamalla ne Suezin kanavalle, joka odotti poimijaansa 1940. Edellinen ei kuulemma käynyt päinsä jostain ideologisista syistä, ja jälkimmäistä pääesikunta turhaan ehdotti johtajalleen.
Ilmankos von Stauffenberg palasi Afrikasta kiukkuisena käsi- ja silmäpuolena.
Ennen Hyvän Natsin roolia näytteli Rommel. Nykyään se rooli on sovitettu Stauffenbergille. Turhaa ylistystä. Kuka uskoo, että vaikkapa von Stauffenbergin johdolla Hitlerin jälkeinen Saksa olisi ollut sen kummempi kuin DDR?
Ad Omia: Wagner kuuluu myös olleen kovin ihastunut naisiin, etenkin tuttavien vaimoihin. Eihän sitä nyt vieraissa...
VastaaPoistaKoska on kova pakkanen ja täysikuu (jälkimmäinen näkyy tekstien tasossa) niin tähän voisi siteerata Rauno Repomiestä: Natsin juna kulki aikataulussa.
VastaaPoistaStauffenbergin Saksa olisi ollut henkisesti kovn samanlainen kuin DDR: pikkuporvarillinen, militaristinen, puritaanisen korkeamoraalinen ja äärimmäisen byrokraattinen. Erona olisi ollut se, että Stauffenbergin versio olisi edustanut myös virallisesti Vilhelmin-aikaisen keisarikunnan parhaita henkisiä perinteitä. Tämän seurauksena jokainen kynnellekykenevä porvari ihannoisi tätä maata ja muistaisi kahden sodan aseveljeyttä lämmöllä. Nyt DDR:ää saattoivat ihannoida ainoastaan kommunisteiksi kääntyneet poroporvarit.
VastaaPoistaNyt saksalaisissa on se paha puoli, että ne asiat, joitten vuoksi me suomalaiset olemme heihin perinteisesti lämmöllä suhtautuneet, eivät ole saksalaisten itsensä suosiossa. Aseveljeyttä ei parane muistella lainkaan ja Hegeliinkin saksalaiset koululaiset opetetaan suhtautumaan natsismin isoisänä. On paha alkaa selittämään, että meidän valtiomme on rakennettu juuri hegeliläisyydelle, kansansivistyksemme preussilaisen kansakoulun ja armeijamme jääkäriliikkeen perinnön pohjalle.
Klaus Schenk von Stauffenbergin johdolla Saksa olisi ollut samanlainen kuin keisarin johdolla.
VastaaPoistaRommel oli ammattisotilas, ja pahuksen älykäs sellainen. Hän oli porvarissukua, ja ilmeisesti ainakin jossain määrin demokraatti. Schenk von Stauffenberg ("schenk" on siis aatelisarvo ja tarkoittaa kreivillistä tai herttuallista juomanlaskijaa) oli hyvin vanhaa aatelia, ja hän oli aristokraatti, ei demokraatti.
Saksa olisi palannut takaisin keisariajan yhteiskuntaan. Olisiko se ennemmin tai myöhemmin kuitenkin demokratisoitunut, on oma kysymyksensä. Todennäköisesti kyllä - mutta voi olla, että Saksassa olisivat nyt Hohenzollernit valtaistuimella.
Ainahan se on Saksa herroilla mielessä.
VastaaPoistaElokuvahistoriamme kallein produktio Iron Sky on scifi-leffa jossa natsit pyrkivät takaisin valtaan.
Ikävä kyllä, Iron Sky ei fantasioi vaihtoehto B:tä, jossa natsit olisivat onnistuneet valloittamaan Venäjän.
Mahtaisimmeko tuntea lämpimän suomalaisen sykähdyksen sydänalassamme jos näkisimme Mannerheimin patsastelevan sankaripelastaja Hitlerin vierellä Pietarin iltapäivälehtien erikoisliitteissä?
Näkisimme miten kovalla kalliolla Suomi-Finland lepää kaikissa oloissa. Maailman paras maa.
Jos vaihtoehto B olisi toteutunut, Lipposen ego olisi nykyistäkin isompi; Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi ajettaisiin kulisseissa Euroopan saksalaisimman talouskurin maan edustajaa; SK:n pastoripäätoimittaja johtaisi poliittisia paneelikeskusteluja parlamenttivaalien alla, mutta olisiko tsaarinvallan aikaan ”ryssitty” kuolemanrangaistus palautettu käyttöön?
Kuka se sanoikaan, että kun vierasta käyttää, niin oma säästyy.
VastaaPoistaKun sihteerien työ ulkoistettiin johtajille tärkeintä oli enää oikeinkirjoitus. Itse sisällöstä ja merkityksistä ei enää ehditty pohtia mitään. Näin Saksa voitti jälleen itselleen johtajuutta kun muut devalvoitiin sihteerivaltioiksi. Tätä on nähty nyt myös lääkäreillä ja kouluissa missä rehtorit eivät enää ehdi kuin kirjoittaa kauniisti ja oikeisiin kohtiin asioita ja tarkistaa formaalit asiat. Pian emme ole lääkäreitä vaan lääkealan sihteereitä ja koneiden prosessikirjoittajia. Pitää katsoa, että käsi tulee pois housuista (masturbaatio käy kun on pelkkää pintaa). Anteeksi hävytön sananleikki mutta eräänlaista masturbaatiosta on kyse kun on pakko päteä eikä osata.
VastaaPoistaTästä syystä muoto ja muoti pitää ymmärtää syvältä sanojen merkityksistä alkaen.
VastaaPoistaPakkohan historiaa kuin tulevaisuuttakin on jossiteltava. Ne jotka
VastaaPoistajossittelevat, oppivat.
Menneisyyttä jossittelevat osaavat etsiä parempia vaihtoehtoja tulevaisuuden
tarpeita varten.
Andrew Robertsin Sodan myrskyssä
Toisen maailmansodan uusi historia pohjautuu kuulema uusimpiin
arkistotietoihin.
Ei mikään ihme, koska USA:ssa on kilometreittäin arkistohyllyä, joissa on
saksalaisten dokumentteja avaamattomina kansioina ja paketteina, joita
kukaan ei ole käynyt vielä läpi.
Muutama vuosi sitten julkistettiin saksalaisten dokumentteja sodan ajalta
miljoonittain, eikä kukaan ole vielä näitä kommentoinut.
Jos Stalin ja Hitler olisivat solmineet rauhan 1942 ja nämä molemmat valtiot
olisivat kaatuneet 70-luvulla, kuten Neuvostoliitto kaatui myöhemmin, niin
että siis millainen demokratia meille olisi 70-luvun jälkeen kehittynyt?
Mutta mikä piru näitä saksalaisia oikein riivaa maksumiehinä?
I-maailmansota, maksoivat ja köyhtyivät.
Sotakorvaukset, maksoivat ja köyhtyivät. Totaalinen lama, maksoivat ja
köyhtyivät.
II-maailmansota, maksoivat ja köyhtyivät.
Sotakorvaukset, maksoivat ja köyhtyivät.
Itä-Saksa kaatui, maksoivat ja köyhtyivät.
EU-kriisi, maksavat ja köyhtyvät.
Mistä ihmeestä tuo kansa oikein sitä rahaa taikoo, kun jatkuvasti köyhtyvät
ja elättävät muita.
Oma memo: "Kemppinen, kirjoittaessaan pahuuden olemuksesta sai melko joukon kommentoijia. Pahuus on ajankohtainen aihe. Historiasta pulpahtaa pinnalle haisemaan pari, kolme, neljäkin nimeä kuin metaanikuplina järven pohjasta.
VastaaPoistaMistä se saikaan alkunsa, metaani siis? Prosessina kätkössä olleesta laajasta mustasta lietemassasta!
Toimittaja Eric Blair / George Orwell kirjoitti muistelmansa Espanjan 1938 sisällissodasta; hengästyttävä tiedosto julmaa sotaa ja politiikkaa: Katalonia, Katalonia. En ole viitsinyt hakea sen espanjan/katalaanin kielistä laitosta, mutta portugalilainen löytyy hyllystä / pahvilaatikosta: Homenagem à Catalunha. Hunööriä Katalonialle ja taistelijoille.
Isäsemme Stalin jätti heidät ns oman onnensa eli Francon marokkolaisten ammattisotilaiden armoille. POUM:in anarkistit ja kommarit tapettiin, ja saksalainen Adolf Galland tovereineen harjoitteli tulevaa ww2 maailmansotaa varten Guernicassa. Missä pahuus piileksi, vai näissä sankaripojissa?"
.
Spekulatiivista fiktiota.
VastaaPoistaLuonnollisesti Suomi tekisi Saksan kanssa YYA-sopimuksen, jolla taataan sodanaikaisten hyvien naapuruussuhteiden jatkuvuus myös rauhan aikana. Paasikivi kelpaa. Kekkonen tulisi presidentiksi kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Ruotsi pysyy puolueettomana. Aina. Jonkin aikaa Tukholmassa toimii suomalaisten kommunistien maanalainen järjestö, joka lähettää piraattiohjelmaa ja lentolehtisiä, mutta ruotsalaiset myöntyvät hiljentämään heidän toimintansa.
Helsingin olympialaisissa 1948 hiertää kysymys, voiko Ostmark esiintyä omana joukkueenaan, koska siihen kuuluu itäeurooppalaisiakin urheilijoita, mutta asia ratkeaa kaikessa hiljaisuudessa yhden yön aikana kun Volkovit muuttuvat salaperäisesti Wolffeiksi.
Maailman ensimmäinen tv-satelliitti Schiller laukaistaan maatakiertävälle radalle Ukrainan tukikohdasta 1957.
1962 USA:lle selviää, että Saksa on lähestynyt Kuuban vallankumouksellisia ja sijoittanut Wernher von Braunin suunnittelemia ohjuksia saarelle. Saksalaisten ja amerikkalaisten sotalaivat kohtaavat Atlantilla ja ampuvat ensimmäiset varoituslaukaukset... enkä minä ole koskaan syntynyt kirjoittamaan tätä.
En ymmärrä, mitä järkeä tässä on venkoilla. Musiikkielitismi nimenomaan on natsistinen harrastus, samoin kuin siisteys. Se on kai sitä sydämen keinotekoista tahdistusta, etäisyydenottoa kaikkeen ruumiilliseen.
VastaaPoistaKäsitteiden jähmeys liittyy myös asiaan. Yritykset "ajatella aivojen tuolla puolen", kuten saksalaista mielenlaatua enemmänkin ruotinut aforisti Lec osuvasti tiivisti.
Musiikki on poeettisen kielen äpärälapsi, ja sitä banaalimpi asia on vain kieli siten kuin suurin osa ihmisistä kieltä käyttää. Musiikki vetoaa ihmisiin, jotka tykkäävät tietää, missä on teon ja olemuksen raja. Keinojen loppuessa sanotaan: "hän on/oli hullu".
Musiikki on tähtitaivas mielenterveyskuplan sisäpinnalta katsottuna. Juuri siksi se on pahimmillaan vastuuvapauslauseke jumalten edessä.
Puhuaksemme päivän teemasta "mitä jos edes osa Saksaan suuntautuneesta maailmankuvastamme olisi säilynyt tai elpynyt?" herää kysymys, olisimmeko jääneet jälkeen. Vaikka tietyillä aloilla (teologia, oikeustiede) Saksa pysyi II maailmansodan jälkeenkin johtavana valtajana, kylläkai fakta on, että 1945 jälkeen USA oli valtaosin tieteen, varsinkin luonnontieteen ja kauppa"tieteen", johtava maa samoinkuin populaarikulturin riippumatta siitä pidämmekö populaarikultuurista vai emme.
VastaaPoistaSiten aiheen vierestä von Stauffenbergin onnistuminen olisi johtanut vain siihen, että uusnatseille olisi jäänyt loputon uusi "tikarinpisto"-spekulaation paikka siitä, että Johtaja olisi voittanut uusien ihmeaseiden avulla, jos häntä ei olisi estetty. Sodan lopputulosta tuo ei olisi muuttanut, koska Liittoutuneet olivat jo päättäneet Saksan ehdottomasta antautumisesta.
Kaikista II maailmansodan vaihtoehtospekuulaatioista kiinnostuneille suosittelen teosta "If alied had failed".
Rommelin erämaan kettuilut ja muut temput tietävät kaikki, mutta itse olen ollut sen verran laiska lukija, etten ole saanut selvyyttä kysymykseen: liittyikö Rommel sodan sytyttyä natsipuolueeseen vai ei? Googlekin antoi ristiriitaista tietoa... Ja yleensä google on niin luotettava! ;)
VastaaPoistaYO-kokeissa saksa/englanti, 300/15800 vastaa saksalle 2% kattavuutta ! ? Saksa on Itämeren suurin kieli, englanti ei. Ompas meillä tässä nyt pulma? Kaikki syy on Pakko-Ruotsin.
VastaaPoistaNyt Suomi on osa EU:ta ja Maailman-taloutta. Nämä molemmat toimivat enlanniksi, tosi kuin vesi. Meille on pirun tärkeätä osata ainakin yhtä ulommaan kieltä. Mielestäni sujuvan englannin osaaminen on tärkeätä meile ja Esim. Metson ja Koneen vientimiehille ja asentajille. Sillä tulee toimeen kaikkialla. Lisäksi portugalin ja espanjan osaaminenkaan ei olisi hullumpaa.
Meidän äidinkielemme valitettavasti ei tue vieraiden kielten oppimista niin hyvin kuin ruotsi. Meidän pitää pärjätä omillamme. Siksi ensimmäisen kielen valinta pitää olla ENGLANTI. Sen harjoitukseen telkkari on nuorille hyvä väline. Se toimii.
Seuraavaksi pitäisi valita jokin iso EU kieli, saksa tai ranska. Näiden kolmen kielen osaamisella Itämeri on auki, Eurooppa ja Maailma ovat auki. Siitä vaan, kitinät pois.
Rakkasin ruotsin listalta, koska se kuluttaa meidän Suomalaisten voimia liikaa. Kyllä me tulemme toimeen naapureidemme kanssa yhdellä todella sujuvalla Maailman-kielellä, Englannilla.
PS.Hyvää ja sujuvaa englantia voisi myös käyttää seurusteltaessa meidän ruotsalaisten kanssa, kai nekin sitä oppisivat?
No Wagnerista tulee mieleen Thomas Mann - ja ainakin kuvittelen sinun tietävän paremmin. Minulla on iTunesissa - pitää tarkistaa - Bachia 5.o2 Gt ja Mahleria 3, 74 Gt. No Miles Davisia - on 11.32 Gt. Sitä muuta on yli 200 Gt - 227,08, jos laskin oikein.
VastaaPoistaMahleria kuuntelen silloin kun en kuuntele noita muita. Mulle siitä on tullut aika läheistä musaa. Ihan varma en kyllä ole siitä milloin - enkä siitäkään ymmärretäänkö me se juttu ihan samalla tavalla - todennäköistä emme, enkä osaa sanoa onko sillä mitään merkitystä (mitä todennäköisemmin ei).
Se johtuu varmaan siitä mitä kutsutaan mielenliikkeiksi.
Yliopiston professorina sinä varmaankin osaat suhtautua metafysiikkaan vakavasti. - Miten siviilissä? Siis vieläkin vakavammin?
Mulle toi Leonard Bernstein on ehkä AINOA oikea Mahler tulkitsija. Bruno Walter tietenkin. Kuka se luonnehtikaan sitä Bernsteinin vierailua Wiennaan - suureksi paluuksi (oliko hän koskaan ollutkaan poissa). Siis melkein samoin äänenpainoin kuin Veijo Meri Aleksis Kiveä suomalaisen kirjallisuuden perustana.
Gardiner on sun kaveris - mulla taitaa olla iso osa herran levytyksistä, ja pidän kovasti - mutta en ole ihan varma siitä mistä niissä pidän - enkä usko että voit auttaa minua asiassa - olen kai runkkari loppuun saakka. Joku sanoi minulle joskus, että ihmiset tyytyivät siihen mikä oli välttämätöntä, silloin kun he luulivat tyytyvänsä siihen mikä oli mahdollista.
Ylellisyys - siis muukin se asunnon sisustamiseen ja lomien viettämiseen yms liittyvä; kuten esimerkiksi naiminen omassa sängyssä, tai rahapula - on vaarallista ihmiselle silloin kun hän eivät ole jostakin syystä voinut kokea sitä silloin kun aloitti matkaansa elämässä - johtopäätöksien takia tietenkin.
Siis se kun pitää tehdä valinta sen välillä ollako hyvä ihminen, joka rakastaa pahaa, vai paha ihminen joka rakastaa hyvää - mikä liittyy Mahlerin lisäksi aika moneen muuhunkin asiaan.
Näillä kurjilla kaduilla täytyy kävellä miehen, joka itse ei ole paha, ei tahriintunut eikä peloissaan. Etsivän täytyy olla ehdoton mies ja tavallinen mies sekä kuitenkin epätavallinen mies. Hänen täytyy olla, melko kulunutta ilmaisua käyttääkseni, kunnian mies. Hän puhuu kuten ikäisensä mies puhuu, karkean nokkelasti, eloisan paheksuttavasti, teennäisyyttä inhoavasti ja pikkumaisuutta halveksivasti.
http://www.youtube.com/watch?v=E2EyPu9mxTg
Epänormaalia olisi suhtautua Wagneriin normaalisti. Jos musiikki yleensä ihmistä puhuttelee, Wagneria rakastaa tai inhoaa, suhtautumistavat usea sujuvasti myös yhdistää. "Oxbridgessä" tiettävästi jako pro- ja con-wagneriaaneihin on jyrkkä kuin soutujoukkueilla. Innokkaita sikäläidiä wagneriaaneja jo nuoresta ovat esimerkiksi Stephen Hawking ja Stephen Fry; jälkimmäisen filmin Wagner and me näkemistä odotan innolla, hänhän on itse juutalainen. Wagner-seuran sivuilta luin, että filmi on tulollaan DVD:llä.
VastaaPoistaClaus Graf (kreivi) Schenk von Stauffenbergistä ei käsittääkseni pitänyt tulla lähellekään johtajaa kumouksen jälkeen, elävä sankari vain; ylimmiksi olivat tiettävästi kaavailtu Ludwig Beck presidentiksi ja Friedrich Goerdeler kansleriksi.
En olisi sanoissani kuten olen ellen tietäisi, että degrowth sen vaatii; ei voida lisätä ja lisätä teknisyyttä samaan aikaan kun empatia karaistuu ja poistuu ja jäljelle jää teknisesti loistava, sikamainen ihminen joka käyttää muita kuin roskaa tai käyttöelementtejä. On tapa hallita mutta ei suinkaan luonnon ja Jumalan mukaan eli logiikan mukaan: Wittgenstein sanoi, että logiikka on sama kuin etiikka ja jos sellainen saa päteä ihminen kasvaa myös intrinsikaalisesti eikä vain osaamisella eli instrumentaalisesti. Muuten jatkuu ja monistuu metkut joiden esi-isä on kolonisaatio jossa uskottiin, että arvo tulee ryöstöstä eli heille 1+1=3 on se että itse on se kolmonen (suurempi kuin kaksi muuta yhteensä) ja siitä pitää sitten miinustaa nämä surkimukset. Näin siis uskovat ja laskevat mutta + toimii vain silloin kun suunta on yksi plus yksi koska plus on valo. Jos siis aikoo olla itse se hypoteesi eli kakkonen ja siitä ottaa kaksi muuta asiaa poispäin miinustettuna tuota plussaa ei ole. Valo puuttuu silloin. Tämän tilanteen vahvisti Cern koska valo teki kolon seinämään. Sitä valoa ei löydetä, jos on molekyyli ja atomi josta poistetaan molemmat tai jompikumpi: valo näkyy vain suhteessa aikaan ja valoon itsessään. On samansuuntainen mutta vaatii kovan törmäyksen näkyäkseen. Voin ymmärtää, ettei sitä voida hakea ihmisistä (on liian suuri vaatimus) mutta onko pakko häätää ne, joilla se on luonnostaan?
VastaaPoistaMinä halusin vain coachingin pariin ja se on taito-työ eli ei olisi herättänyt mitään huomiota jos olisi vain saanut tehdä ja oman firman piikkiin. Nyt mellastivat ja möykkäsivät ja estivät ja lopettivat soittamisen ja estivät minun soitot - että jäin täysin ulkopuolelle koska tiede halusi minusta tämän mitä kirjoitan ja myös Kirkko joka jouluna sanoi kirkossa, että odottavat, että jeesuslapsi nyt syntyy (t.s. saavat tietää miten asiat rullaa tämän päivän sanoissa). Raukkamaista.
Ad Anonyymi - Mahler - miten osuikin, koska minulla kolmiloikka menee harmoniakäsityksiä sesuraillen Wagner - Mahler - Alban Berg.
VastaaPoistaKaikkien näiden itsestään selvien levytysten rinnalla minulle on läheinen tämä omituinen Giuseppe Sinopoli-vainaja. Hän oli myös lääkäri ja kirjoitti väitöskirjan rikosantropologiasta. Kuoli kesken esityksen Berliinissä johtaessaan Aidaa.
Lieneekö johtunut Wagnerista, että Mahler ei säveltänyt yhtään oopperaa vaikka oli johtanut niitä loputtomasti Wienissä ja sitten New Yorkissa (Metropolitan)?