En tiedä, olenko Suomessa ainoa ihminen, joka ei ole koskaan elämässään pelannut lottoa. Veikannut olen. Se oli loppuvuotta 1953. Sain kolme oikein. Arsenal hävisi. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa näissä Veikkaus Oyj:n asioissa.
Siltä varalta että tämä tulkitaan tunnustukseksi, olen minä pelannut pajatsoakin. Se tapahtui Lappajärvellä, muistaisin että Karvalassa mutta voi olla, että tapaus sattui Nississä. Löin sumeilematta kolikon, 20 markkaa eli myöhempää penniä eli kuudettaosaa nykyistä senttiä. Takaressuun meni eli kansanterveydelle.
Yritin vaivata päätäni korttipelimuistoilla. Koska osaan säännöt, ainakin melkein, olen varmaan pelannut sököä tai pokeria. Olenko pelannut aatteesta vai tulitikuista, sitä en kykene muistamaan. Korttipelivaihe oli ja meni lukiovaiheessa. Opettelimme skruuvia, koska olimme kuulleet, että se on hienoa, ja jostain löytyi Skruuviopas. Oikein oli hauskaa. Taisi olla muuten samaa aikaa kun olen viimeksi polttanut savukkeita. Kaikkihan tietävät, että uhkapelurit röyhyttävät tupakkaa. Piippu näyttäisi ihmeelliseltä korttipöydässä.
Näiden tietojen jälkeen jokaiselle käy selväksi, että toimintani tietotekniikan lähialueilla on ollut vajavaista ja jotenkin avutonta, koska ainoa osaamani tietokonepeli on pasianssi (joukko pasiansseja – Pretty Good Solitaire). Tiedän Tetriksen, joka lienee jokin uutuus. Se vaikutti oikein kiinnostavalta, vaikka jäinkin lumoutuneena tuijottamaan vajoavia kappaleita.
Kaikki muu tieto peleistä on muilta kuultua. Olen ymmärtänyt, että vanhempi poikani on paneutunut näihin mutkikkaisiin fantasiamaailma- ja historiapeleihin, joiden nimiä en nyt muista. Simcity? Vaimoni poika Jussi on toiminut jopa koodiorjana suomalaisessa pelifirmassa, mutta emme ole juurikaan puhuneet aiheesta; ehkä asianomainen on tehnyt omat oikeat päätelmänsä sellaisen puheenaiheen hyödyllisyydestä.
Olen lukenut kaikenlaista mielenkiintoista peleistä. Valitettavasti paras pelien ja urheilun kulttuurihistoria on ranskankielinen eikä edes järin uusi. Niinpä käsitän, että vaaran ja pelon hillitsijänä peli, esimerkiksi korttipeli tai etenkin amerikkalaisille rakas nopanheitto, on tärkeydeltään melkein samaa luokkaa kuin tupakointi. Kortti- ja lautapelien suosio Euroopassa yhdistetään yleensä ristiretkiin, vaikka tietysti roomalaisilla ja niillä kaikilla muilla oli omat konstinsa.
Erikoinen tilanne. Olen liian vanha ja laiska menemään psykoterapiaan – mutta eikö se viittaa vakavaan luonnevikaan tai ainakin pelottavaan asennehäiriöön, että ihminen ei halua voittaa eikä ole kiinnostunut rahasta muutoin kuin silloin kun pitäisi ostaa tai maksaa jotain, esimerkiksi pölynimuri tai kengät.
En ole koskaan tavannut lottovoittajaa, mutta valitettavasti optiorikkaita runsaamminkin. Ja tunnettua lienee, että sukulais- ja tuttavapiireissä on aidosti varakkaita ihmisiä, jollaisena en itse pidä itseäni, vaan sanon, että toimeentuloni on hyvä tai vähän turhankin hyvä. Voi esimerkiksi kirjoitella blogia eikä tarvitse kaupitella kirjoituksiaan lehtiin ja voi sanoa oikeudellista neuvoa ostaville, että en aja asioita.
Kai siinä suhtautumisessa rahaan on jokin sairas piirre. Laskun laatiminen tahtoo unohtua ja hävettää aina. Kävin taannoin Raumalla pitämässä luennon ja pyysin kilometrikorvauksen ja palkkioksi 50 euroa. Taisivat katsoa vähän pitkään. Eikä siitä ole monta päivää, kun olin aamusta päivin purskahtaa itkuun kaupassa. Kiltti krapulainen laski kassalla kolikoitaan, jotka eivät sitten riittäneetkään tasoittavaan oluttölkkiin. Sujautin hänelle pari kahden euron kolikkoa selityksin, että kun menee noin hyvään tarkoitukseen.
Sivuutan tässä yhteydessä tunnottomasti todellisen tarpeen, jonka syvyydestä ja laajuudesta luulen olevani selvillä. Sitten sanon, että hyvin monille suomalaisille erittäin suuri rahasumma – sellainen jolla ostellaan veneitä ja asuntoja ja ihmeellisiä autoja – on kirous. Vähäkin luonne tahtoo tärveltyä, ja aika usein tällainen äkkirikastunut ihminen alkaa edellyttää kaikilta tuntemiltaan henkilöiltä erilaisia palvontamenoja. Kumman usein äkkirikkaus aiheuttaa myös mummomaista kitsastelua pikkuasioissa.
Anteeksi, mummot. Olen vain jotenkin tottunut siihen, että vanha ihminen kävelee pari kilometriä säästääkseen bussilipun hinnan, kun Kulta-Mokka on tarjouksessa jossain etäämmällä olevassa liikkeessä. Juuri sama ihminen saattaa kuitenkin sujauttaa, jos hänellä on siihen varaa, tuhat tai tuhansia euroja jälkeläiselle, joka on muuttamassa, valmistunut, perustamassa kotia tai sellaista. Raha on moraalinen, ei taloudellinen kysymys.
Samaa mieltä. Sadan (tai tuhannen)eniten ansainneen listan sijasta saisi julkaista listoja ihmisistä, jotka olivat vuoden mittaan tyytyväisiä. Ja kertomuksia tyytyväisyyden aiheuttaneista asioista.
VastaaPoistaIhmisillä kun aina pitää olla esimerkkejä, joita jäljitellä.
Muuttuiskohan maailma?
Rikkaus on sairaus. Monimiljonääriveljeni ei voi tarjota minulle edes pientä kupillista kahvia. "Pääomaan ei saa koskea", heter det.
VastaaPoista"Sotakamreeri"
Minullakin on rahaa; voin ostaa keväällä pitävät kumisaappaat. Ja kaupasta kalapuikkoja, ennnenkuin pyyntivedet aukeavat ja särki kutee. Hyvä raha!
VastaaPoistaOlen perustellut viikottaista lottoriviä sillä, että onnelle ei pidä kääntää selkää. Kumman kaukaa se onni on sitten kuitenkin kiertänyt näistä vaatimattomista lähtökohdista huolimatta tai juuri siksi. Kirjoituksessasi ei mainittu ahneutta, tuota viime vuosikymmenten hyvettä, joka ennen oli kuolemansynti. Harvoin on ollut hauskempaa kuin WinCapitasta lukiessa. Vaikka synti kai sekin on, että on hauskaa.
VastaaPoistaAd Sedis: en ymmärrä, että hauskan pitäminen olisi ongelma, saati synti. "Hankimme teille tuottoa" eli rahalla yllyttäminen aiheuttaa minulle kiusaantuneen olon. En osaa olla epäilemättä, että kirkkojen (myös islam) ankara propaganda kolmannen luokan kysymyksistä on tarkoitetu peittämään suunnanmuutos - rikkauksien kerääminen maan päälle oli kauan kaikissa suuruskonnoissa syvän harhaisuuden merkki.
VastaaPoistaSeu professor,
VastaaPoistaPalvottu Lutherus oli käänteentekijä, mutta hänen jälkeensä lienee suuntaan tullut joitakin korjausliikkeitä.
Epäilen kuulleeni eilen sanottavan, että kirkko on "palveluntarjoaja". Mieleeni juolahti vertailla käsitystä ensimmäisen vuosisadan seurakuntiin ja niiden käsityksiin tarkoituksestaan.
Eroja voi löytää. Naapuri oli tukehtua pastilliin, kun, perustyhmä, sanoin niin.
Alkuseurakunnat olivat Kinneretin kalastajien sosialistiyhdistyksiä, Lutherus pörhistyvän saksalaisen porvariston kauan kaivattu mies. Jos vielä vähän suuntaa korjataan..... niin mitä?
rikkauksien kerääminen maan päälle oli kauan kaikissa suuruskonnoissa syvän harhaisuuden merkki.
VastaaPoistaMiten mahtoi olla asianlaita juutalaisuuden kohdalla? Sikäli kun se on suuruskontoihin luettavissa. Toimittaja Ilkka Malmberg viihdyttävässä mainitun uskonnon tunnustajien menestystä käsittelevässä jutussaan (HS kuukausiliite 2/11) antaa ymmärtää toisin.
oli kauan kaikissa suuruskonnoissa syvän harhaisuuden merkki. ..koska ne jotka ovat olleet rikkaita, ja kenties luopuneet niistä omistamisistaan, vain voivat kertoa noista korrelaatioista ylenmääräisen varallisuuden ja onnellisuuden välillä.
VastaaPoistaEnnen se painettiin dogmiksi kirjaan; nyt kun kaikki kyseenalaistetaan, menee mukana toimiva empiirinen tietokin, ja nuo universaalit kausaalisuudet yksilön on todennettava nahoissaan olemassa oleviksi.
Voi tietysti myös mennä niin, että jää todentamatta; business on sen verran eettistä ja raha lopulta tiukassa (ja tuntuu ansaitulta), että jää tie kulkematta lopullisiin johtopäätöksiin asti.
Mutta elämä on hyvä.
Muutama rivi ehkä tuli veikattua 60-luvulla, saanut rauhan muuten.
Pentti Linkola vihreän liikkeen Turun kokouksessa vuonna 1985 rahapeleistä: "en ole koskaan ollut uskovainen."
Olen jo vuosia tehnyt lomamatkani Loton avulla. Jätän joka viikko lottoamatta satasen edestä ja pudotan setelin entiseen keksipurkkiin. Joulun tienoilla totean omistavani yli 5000 euroa, jolla jo tukka hulmuaa etelän auringossa. Summa vaihtelee, viime vuodelta oli kertynyt yli 6000 kun olin nakellut kaupassakäynnin jälkeen vaihtorahojakin purkkiin.
VastaaPoistaMuuten, jo näinkin pienistä summista tahtoo ahneuden ja pihiyden peikko kurkistella. Sitä miettii, että mitäpäs jos ei nyt matkustaisikaan mihinkään vaan keräisi vielä toisen vuoden satasen seteleitä niin sitten voisi lennellä maailman ympäri tai peräti vaihtaa auton.
Mutta olen minä tähän asti saanut pidettyä itseni kurissa ja pannut vuosittaisen lottovoittoni joka kerta menemään viimeistä satasen lappua myöten. Niin käy nytkin. Liput on tilattu.
"Sotakamreeri"
Hyvät Veljet Sedis & Jukka! Minä pelaan lottoa vain silloin kun tarjouksessa on yli 2 miljoonaa euroa. En ole ikinä pelannut pajatsoa. Kyllä Jukka sen pelaamisen on täytynyt tapahtua Nississä, ellei Karvalan nuorisoseurassa oltu jo niin paatuneita että yksikätisiä rosvoja oli pantu ravintolan puolelle.
VastaaPoistaMinulla on semmoinen teoria että ihmiset ovat hamstereita. Ne ovat tottuneet hamstraamaan, koska ennen on ollut kurjia katovuosia ihan tarpeeksi, että ovat tienneet. Ja katovuosien kintereillä on tullut sitten hirvien ja muiden riistaeläinten pieneneminen samalla.
Mutta kun hyvintoimeentuleva ihminen rupeaa hamstraamaan, siinä menee ihmisiltä ensiksi sielu (siis niin kuin sotakamreeri sanoi, veli ei kahvikupillista anna), sitten menee loppukin taju itsestä ja ympäristöstä ja ainoaksi lohduksi jää tavaroiden lisääminen.
Sen lisäksi että se on kuolemansynti ja jota esimerkiksi kerjäläismunkit, fransiskaanit ja muut korostivat, kunnes yksi jos toinenkin alkoi korruptoitua.
En käsitä mikä ihmisiä vaivaa. Kumminkin ainut tapa päästä jonnekin on vaivata aivojaan ja yrittää katsoa voiko niiden avulla tuottaa mitään. Samat aivot saavat sitten ruokaa muiden ihmisten (immateriaalisista!) tuotoksista.
Et ole ainoa. En minäkään, mutta puolisovainaani on kerran lotonnut. Sukulaistäti näet soitti, että näki unessa, että Satu voittaa lotossa. Rohkenimme kioskille ja kysymään, miten sitä oikein lototaan. Kannatti, Satu voitti ainoalla rivillään 36 markkaa.
VastaaPoistaPoikani halusi pienenä pelata pajatsoa. Nostin syliini, jotta ulottui pelaamaan 20-pennisensä, ja rahaa tuli kippo täyteen. Sanoin Joonakselle, että nyt sulla on varaa pelata vaikka kuinka. Poika siihen, että en mä enää, kerta jo voitin.
Luulen, että pelinarkomanian välttäminen on jonkinlaista sisäpiiriläisyyttä olennaisemmissa asioissa. Raaputukset ja lantin heitot ovat eetteriin häviäviä sosiologiaa ja psykologiaa koskevia kysymyksiä, joiden oikeaa osoitetta ei vain tiedetä.
VastaaPoistaVoiko pelinjärjestäjä oikeastaan edes olla kiinnostunut voitoista ja tappioista? Pikemminkin tuntuu, että siellä päässä pelin tulos tuntuu luonnonlailta, vaikkei se kait aivan tarkalleen ottaen ole sitäkään, kun vähän purkkia ravistetaan.
Salaisuuksia varjelevilla on vahva taipumus ajatella, että he ovat erityisen vahvoja ja hyviä ihmisiä jumalan armosta. Informaation eetteriä ei aistita piireissä. Ketään ei hämmästytä, että kaiken maailman ovikoodeilla ja kryptauksilla varta vasten käsittämättömiksi tehdyt asiat myydään koko maailmassa muille käsittämättöminä kompetensseina ja ansioina.
Tämä vihittyjen ajattelun piirre vilahtelee tässäkin internet-osoitteessa. Mutta toinen tyypillinen kunnon ihmisten ajatuskulku - että muut ihmiset ovat alusta loppuun kerrassaan kelvotonta roskasakkia - ei täällä aina näytä pätevän.
Universumin napa on kyllä pohjanmaalaisen isäpapan vyön solki, mutta moraalinen pohdinta on silti läsnä. Muutamalla logiikkaa polkevalla englantilaishuumorin lauseella voi antaa ymmärtää, että ymmärtää, mutta myös toleranssia löytyy. Ota nyt tästä selvää nuoren ihmisen huithapelilla päällä.
Rohkenen tiedustella korkeasti kunnioitettu herra blogisti suhtautumistanne ja suhdettanne peleihin sellaisiin kuin shakki ja bridge ? Nehän ovat molemmat olleet taannoin , ei kovin kauan sitten , mutta nykyhetkestä katsoen kuitenkin muinaisena maailmanaikana , kaikkine lieveilmiöineen olennainen osa länsimaista kulttuuriperintöä.
VastaaPoistaOlennainen osa samalla tavoin kuin renessanssin vokaalimusiikki tai knallihattu.
Isävainaa ei pelannut korttia, ei totoa eikä vetoa, mutta pani lottoon uskollisesti viikottain summan, jonka sai takaisin, kun kuponkiin osui pienin voitto. Sillä sai kuulemma hyvän mielen. Kun hän sitten voitti vanhaa rahaa hiukan päälle satatonnia, hän ehdottomasti kieltäytyi käyttämästä siitä penniäkään ja riitelimme siksi, että ilmoitin etten halua sitä perintönä. No, perukirjassa nekin pennit sitten löytyivät.
VastaaPoistaItse pelaan vain ravipelejä, koska haluan kuvitella osaavani arvioida sekä tunnetut että tuntemattomat tekijät paremmin kuin pelikansa (enkä vain laskea todennäköisyyksiä paremmin kuin kanssapelkaajat).
Muuten olen sitä mieltä, että mahdollisuus (suhteelliseen) äkkirikastumiseen on kutakuinkin sama kuin mahdollisuus iänkaikkiseen elämään ennen vanhaan. Tämä ei tietenkään ole kovin originelli ajatus.
Muistelen myös nostalgialla aikaa, jolloin esim. jalkapallo-ottelua saattoi seurata ajattelematta kertaakaan kertoimia tai toivomatta, ettei kotijoukkue tee enää maaliakaan, koska voitto menisi ohi suun.
Allekirjoittaisin toiseksi viimeisen kappaleen käsi minkä tahansa pyhän kirjapinon päällä.
VastaaPoistaVaikka miten yritän, en osaa laittaa optio- ja lottomiljonääriä samalle viivalle.
VastaaPoistaOptiojärjestelmistä ja kansallisesta veikkausjärjestelmästä voi hyvinkin keskustella, eivät nekään ole samaa. Lottovoittaja on sijoittanut pari euroa eikä maksa miljoonistaan veroa. Optionsaaja on kuitenkin tehnyt tyypillisesti rankasti hyvää työtä, vaikka en väitä etteivät muutkin, esimerkiksi me jotka emme ole optio- emmekä lottovoittajia. Jotta optioilla olisi ollut se arvo, on tyypillisesti tehty hyvät tilit omistajille, ja työsuhdeoptiosta on maksettu ansiotulovero rankimman mukaan.
LOTTO Spotify:
VastaaPoista"10.02.2011: Suosittu, kultalevyjäkin pokannut metalliyhtye Mokoma kertoi reilu vuosi takaperin, että Spotify-palvelu on tuonut bändille ainoastaan joitain kymmeniä senttejä tuloja. Laulaja Marko Annalan mukaan tilanne on tänä päivänä käytännössä sama."
Kemppisen Kulta-Mummo ajatus on erittäin koskettava ja osuu täsmälleen oikeaan. Näitä on mummoja on nähty ja kuultu. Eläköön Kulta-Mummot, vai ovatko pian katoavaa luonnonvaraa.
Kävin kerran verkostomarkkinointitilaisuudessa. Helluntalaisten hurmoskokouksista se erosi siten, että kaatumiset tapahtuivat viiveellä.
VastaaPoistaPää- anteeksi, kokovartalosaarnaaja (hän oli ns. rotunainen) aloitti kiihotuspuheensa retorisella loistokkuudella: Kuka teistä ei haluaisi rikastua? Kuka teistä ei haluaisi tienata enemmän tekemällä vähemmän töitä? Kuka teistä ei haluaisi tienata kuin kroisos ja maata samalla verkkokeinussa Thaimaassa?
Kielsin hiljaa mielessäni kolmesti: en, en, en.
Niinpä olinkin immuuni hänen hienolle saarnalleen. Niinkuin monen muunkin saarnoille, faktoille ja käskyille.
Sen täytyy olla aika paha luonnevika. Nyt sen alan ymmärtää.
Useampiakin vuosia sitten havahduin havaitsemaan naapurin alkaneen lauantaisin illalla kulkea autolleen lottokupongit kädessään juuri ennen lottokoneen sulkeutumista ja muutaman kerran satuimme kioskille yhtäaikaakin, joten näin hänen panostaneen systeemiin sievoisila summilla.
VastaaPoistaEipä aikaakaan kun hän, ytittäjä ammatiltaan, ajautui yrityksensä kanssa konkurssiin. Kaikki meni eikä riittänytkään.
Hukkuva tarrautui oljenkorteen.
(Blogivaeltaja)
Lottohan on tunnetusti luusereitten peli; Leevikin teki laulun tai oikeastaan muotokuvan maalaisjuntista joka ei oikein pärjää kaupungissa ja itse asiassa ei missään paikassa.
VastaaPoistaEihän suomalainen mies paljoa vaadi, pelkästään lottovoiton, jolla voi tarjota illan kavereilleen ja maksaa rempseästi elatusmaksut.
Itse lottoan luonnollisesti joka viikko.
Toisaalta kansakoulussa murtolukuja, suhteita ja todennäköisyyksiä miettiessämme olemme pohtineet lottaamisen järkevyyttä.
Täysosuman mahdollisuus on samaa luokkaa kuin "punaisen millimetrin" löytäminen 15 km:n (= 15 000 000 mm)matkalta.
Yhdelläkään rivillä ei tietenkään saa katsoa; pysäytät vaan polkupyörän, vai poljetko vielä miljoonariviä eli kilometrin eteen, ja sitten vasta tökkäät kyntesi silmät kiinni maahan. Olisiko himottu punainen millimetri juuri Sinun kyntesi kohdalla?
Minä olen muutaman vuosikymmen yrittänyt opetella olemaan köyhä, mutta se ei todellakaan sovi minulle.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus.
VastaaPoistaAd Omnia: - kunnoitan syvästi brigeä, mutta en osaa sitä. Tunsin erään, joka pelasi Suomen mestaruudesta.
VastaaPoistaPokerista Martti Mäntylä on opettanut minulle, että se on todennäköisyysmatematiikan ja tietojenkäsittelytieteen äiti. Olen vaikeasti löydettävän kirjan ylpeä omistaja: Wallace, Frank. R.: Poker. A Guaranteed Income For Life by using the Advanced Concepts of Poker.
Käsitän, että sekä bridge että pokeri ovat taitopelejä.
Shakki ei mielestäni ole tarkkaan ottaen peli, vaan algoritmiikan haara.
Kerran, Georg Otsilla - siis sillä laivalla joka kulki Helsinskistä Rääveliin, ja takaisin, lykkäsin tyttärelleni (5 v 12 vrk) kaksi markan kolikkoa. Hän kun pyöri jaloissamme ja häiritsi meitä, setiä ja tätejä, jotka joimme vodkaa ja söimme kaviaarivoileipiä (ja politikoimme). Sanoin että tuolla nurkan takana on vänkä kone, pane ne sinne. Kilttinä tyttönä hän oitis hyppeli sinne... mutta pomppi äkkiä takasin: "Isä, isä, se kone meni rikki!" Pakko mun oli mennä katsomaan kun hän veti kädestä: viimeiset kolikot vielä tipahtelivat lattialle ... koska koneen "kuppi" oli jo täysi. Se oli päävoitto, en laskenut kuinka monta satasta; ne ei meinanneet mahtua taskuihin. Vaikka ylläni olikin sen aikaisesti tyylikäs khakiasu. - Myöhemmin tyttäreni (5 v 13 vrk) sanoi että "säikähdin eniten sitä kun se lähellä istuva täti tuijotti mua niin syyttävästi".
VastaaPoistaOnnea Jukka Kemppiselle "hyvän tarkoituksen" viemisestä totuttuun nähden uudelle tasolle. Tästä pidän.
VastaaPoistaMinulla on onnea peleissä.
VastaaPoistaEn ole koskaan voittanut kuukauden sisään yli 10 000.
Pelaan rajoitetusti, en koskaan enempää kuin 3€ kerralla.
Black jack on sellainen, johon voisin jäädä koukkuun joten sitä en pelaa laisin.
Viime vuonna en paljoa pelannut, mutta taisin jäädä voiton puolelle muutaman satasen.
Paitsi rahapeleissä minulla on onnea myös muissa arvonnoissa, ja olen 11 kertaa perheestämme on käyty ulkomailla arvonnassa saaduilla lipuilla, fillarini on arpajaisvoitto, samoin keitiökalusteemme.
Kirjoituksen alku oli aidosti hauska. Ilonpilaajana haluan kuitenkin urputtaa, että takaressuun mennyt kolikko tarkoittaa joskus, oisko noin joka seitsemäs kerta, myös voittoa.
VastaaPoistaTiesitkö muuten, että Veikkauksen historiikin on kirjoittanut Paavo Haavikko ... piti nousta tarkastamaa ja eihän, öh, se ollutkaan Haavikko vaikka olin lähes varma vaan Heikki Ylikangas. Opuksessa näkyy olevan koominen otsikko "Kenelle kellot soivat". Sen alla ei suinkaan kerrota, ketä Veikkaus on tappanut vaan tukenut. Ei ole mennyt kansanterveydelle vaan ... tarkemmin, öh, ajatellen Veikkaus ei liity takaressuun mitenkään. Se on Rayn heiniä. Lopetan täältä tähän.
Pirjo Ståhle menee vielä pitemmälle entropiahömpässä väikkärissään, knowledge management kirjassaan, ja selonteossaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle:
VastaaPoista"Entropia tarkoittaa myös epäjärjestyksen määrää, mikä tarkoittaa, että tiedon tulee olla paitsi runsasta myös sisältää ristiriitoja."
TULEVAISUUSVALIOKUNNAN TEKNOLOGIAN ARVIOINTEJA sarjassa
EDUSKUNNAN KANSLIAN JULKAISU 3 / 2003, ALUEELLISEN INNOVAATIOTOIMINNAN TILA, MERKITYS JA KEHITYSHAASTEET SUOMESSA