Kahteenveto

Tarjoan tilaa tässä blogissa joidenkin henkilöiden käytettäväksi. Mielessäni on joukko juristeja, sellaisia kuin esimerkiksi Pekka Koskinen, Kimmo Nuotio, Aulis Aarnio, Raimo Siltala, Jukka Mähönen Markku Arponen, Olavi Heinonen, Pirkko-Liisa Haarmann. Ja pari kirjailijaa.

Toivon ettei kukaan nimeltä mainituista pahastu tästä ajatuksesta. Ainakin kaikki mainitut on saatu kiinni tämän blogin lukemisesta. Siis ainakin epähuomiossa tai varomattomuudesta.

Jotkut tuntemani henkilöt tietävät asioita ja heillä on sana hallussaan. Jokin vähäisempi syy, kuten verkkovieraus, pidättelee bloggaamasta, ja onhan tämä ajoittain teknisestikin työlästä. Jokin tärkeämpi syy estää muistelman kirjoittamisen. Ymmärrän muuten oikein hyvin, että tuomarit eivät juuri kirjoita. Asianajajillakin on sama ongelma. Puoli sukua teki töitä, kun isäni julkaisi aikoinaan muistelmateoksen – mitä mielenkiintoisempi asia, sitä todennäköisemmin se kuuluu vaitiolovelvollisuuden piiriin. Lisäksi sangen monista ihmisistä on vastenmielistä saattaa entisiä kollegoita – kuolleitakaan – epäedulliseen valoon. Siinä menee toinen puoli kiinnostavia asioita.

Kolmanneksi moni vähissä hengin eläkkeelle selviytynyt kammoksuu vänkäämistä ja nokittelua. Jouduin taannoin selittämään, mitä eroa on tuomarin virkarikoksella ja muutoksenhaulla eli hakijan käsityksen mukaan virheellisellä ratkaisulla. Selitys ei mennyt perille.

Menin hiljan Facebookiin, jota olen suuresti kammoksunut. Luulin sitä pelkästään alaikäisten hölötyskanavaksi. Olen mieltynyt sen tarjoamaan tilaisuuteen saada tietoja, jotka saattaisivat muuten mennä sivu silmien, esimerkiksi että joku etäisempi tuttu on kuollut tai mennyt naimisiin tai muuttanut maasta.

Facebook ei ole oikea paikka selittää asioita. Tilaa on vähän ja pelin henki on lyhyet tiedot. Vihje – useampikin ihminen näyttää pitävän siellä lukua jälkeläisistään ja yhteyttä lähipiiriin. Siinähän pääsee itse päättämään, kenen kanssa on tekemisissä. Lisäksi esimerkiksi Radio 1 ja, Yle Klassinen ja  Yle Teema ovat FB:ssä hyödyllisiä – sinne ilmestyy tietoja ja taustoja erilaisista rahvaanomaisista huvituksista, kuten R. Nordellin juttu ”A. Döblinin ekspressionismi ja 1500-luvun vokaalipolyfonia”. The New York Review of Booksin artikkeleista saa paremmin käsityksen Facebook-sivulta kuin heidän kotisivultaan. Sama koskee Paris Review’ta, josta luin äsken, miten Jorge Luis Borges vertaili tuntemiaan James Joycea ja T.S. Eliotia, jonka kriittisiä esseitä häiritsi Borgesin mielestä liian hienostunut erottelu. ”Eliotia luettuaan vakuuttuu, mutta Coleridgen esseen luettuaan muuttuu.” Cahiers de Cineman puoliksi japaninkielisiltä sivuilta kävi ilmi, että mm. Bergmanin ”Neidonlähde” on kokonaisuudessaan verkossa, YouTubessa, siis ilmaiseksi.

Olen jo oppimassa, mitä elokuvat katson isosta televisiosta, mitkä tietokoneen näytöltä. Uskokaa pois, jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia on paljon. Tai ehkä se johtuu heikonlaisesta näöstäni.

Lehdistä juuri Facebookin kautta olen löytänyt brittiläisen The Guardianin osion Guardian Law

http://www.facebook.com/newyorker?ref=ts&sk=wall#!/guardianlaw

Artikkeli ”Miten välttää valokopioijan ura” oli oikein asiantunteva. Olen itse ollut päätoiminen valokopioija ja niittaaja useita vuosia. Palkkakuitissa luki ”vanhempi oikeussihteeri”. Guardianin artikkelissa tosin puhuttiin asianajotoimistojen nuorimmista juristeista. – Juristit eivät ole toistaiseksi osanneet päättää, onko kaikki valokopioina jaetut paperit vielä luettava ääneenkin. Paavo Salervo –vainaja luki kaiken. Luulen että se vaati jäseniltäkin hermoja.

Tarjoukseni ajankohtaisten tai epäajankohtaisten ”lappujen” julkaisemiseen tässä perustuu ainoastaan siihen, että blogin lukijakunnan kasvattaminen taitaa vaatia ainakin vuoden tai kaksi. Kysymys ei ole sisällöstä. Kestää aikansa ennen kuin sana on kiertänyt. Siinä muuten sitten Facebook voisi auttaa.

Tarjoan myös lähdesuojaa. Jos joku, sanotaan vaikkapa kirjailija, haluaa lausua pari valittua sanaa kustantajan tai arvostelijan typeryydestä, hän voi kirjoittaa nimellä Anonyymi.

Yksi ehto: minä valitsen, mitä julkaisen. Kommentteina julkaisen kaiken, mikä pysyy lain rajoissa ja jollain tavalla asiassa.