Ottakaa nyt tästäkin selvä

Kuulin että tapahtumista Aalto-yliopistoa ideoitaessa ja perustettaessa on tullut tai tulee lähempää tietoa julkisuuteen. Siispä oma roolini tulee kai myös tietoon. Väliäpä sillä, kunhan kertoja en ole minä.

Sen ajattelin mainita, kun HIIT on ollut jo kauan menestys, että tämän tietotekniikan yliopiston ja TKK:n yhteisen erillislaitoksen keskeisiä kummeja olivat Mauno Koivisto, Jorma Ollila ja UC Berkeleyn Richard Buxbaum. Vuosi taisi olla 1999.

Erään kerran kävimme puhumassa Erkki Tuomiojalle, joka ymmärsi asian heti ja järjesti ulkoministerinä ollessaan asioita siihen suuntaan, että Kalifornian kuvernööri käsitti Suomen kannattavan erinäisiä hankkeita lämpimästi. Berkeley on – toisin kuin monet muut huippuyliopistot – osavaltion omistama. Los Angelesin yhden campuksen nimi on UCLA.

Kollegat, jolla sanalla en tarkoita Vaasan alkeisopiston apuopettajia 1800-luvulla, vaan tutkijoita ja professoreita, vääntävät nyt itkua, kun tieteen vapaus on kuulemma vaarassa, ja muutenkin rintaan pistää ja vituttaa.

Täällä HIITissä, jossa nimeni kohdalla lukee myös ensi vuonna ”principal scientist”, olen ollut nyt yli 10 vuotta tekemisissä arvoisien valtion herrojen ja muutaman rouvan kanssa ja heidän ohellaan erilaisten suuryhtiöiden ja pienyhtiöiden. Juuri päättyneessä tutkimuksessamme oli Nokian ohella mukana tavaramerkkitoimisto, asianajotoimisto (Roskis) ja puolustusvoimat.

Välillä on täytynyt selittää, että me emme tutki tilauksesta yhtään mitään, vaikka rahanne kelpaavat meille Tekes-hankkeissa. Kupletin juoni on se, että sen kuin tutkitte itse asioita, jotka voivat kääntyä tuotteiksi tai palveluiksi parissa vuodessa. Me tutkimme asioita tuollaisella kahden – viiden vuoden perspektiivillä, joskus kymmenen.

Tutkimus ei ole luonteeltaan samanlaista kuin käyntikorttien poimiminen matolta ja sängyn alta. Vetäisin vähän aikaa sitten tupakkikukkaron takataskusta turhan reteästi ja tuli hyödyllistä harjoitusta.

Tutkimuksen kannalta kiinnostavia käyntikortteja ei ole vielä olemassa. Eilen  keskustelimme hyödyllisesti yhden Markon kanssa (mediateknologia) sosiaalisesta mediasta asiayhteydessä ”Value design”. Ratkaisujen suunnittelussa on otettava huomioon lainsäädäntö eli kiellot ja käskyt, ympäristön sietokyky ja ”sustainability” eli kestävä kehitys.

Vertaisjoukkoja eli heitä, jotka käyttävät sosiaalista mediaa, ei pidä yrittää muotoilla. Siksi minä otin nämä kiinalaiset eilen puheeksi.

Senaatintorin paikkeilla kuuluu olevan SivistysYliopisto, mutta en minä ainakaan siellä sivistynyt. Toisia kyllä yritin sivistää. Outoa ettei kulttuuri- ja aatehistoriaa lueta biotieteisiin. Se on kuitenkin johdatusta arjen ajatteluun. On vähän sama, onko ajattelun kohteena, miten Porthanian ovesta pääsee sisään (numerus clausus) vai velvoiteoikeuden yleinen osa.

Paras mahdollinen yhdistelmä olisi suorittaa jokin leivän ja makkaran takaava tutkinto, kuten juristin tai insinöörin, sen jälkeen kun on suoritettuna filosofian maisteri, aineina esimerkiksi yleinen kirjallisuustiede ja poliittinen historia. Itse asiassa olen kuullut tällaisestakin.

Kiina ja kulttuurivallankumous tai jäätävä välinpitämättömyys suhteessa Taivaallisen rauhan aukioon ovat vain viimeaikaisia esimerkkejä. Se että on lukenut kirjoja ja vaivannut niillä päätään, ei pelasta päättömältä käyttäytymiseltä. Jos on onnettomuudekseen oppinut väkivaltaisen oikeassa olemisen keinot niin nuorena, että kytkennät ovat juotosten alla, ei sille mitään mahda. Kuten tämän hetken kiinalaiset ovat kulttuurivallankumouksen tuotetta, toisen maailmansodan sotilaat olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeensä jättämän sekasorron lapsia, silloin siitettyjä.

Meidän vanhojen tehtävä on villitä nuorisoa ja sen teemme luetuttamalla kirjoja ja harrastuttamalla humanistisia aineita, siis näitä biotieteitä. Klassinen pedagoginen keino on kirjoittaa vähän ja kuunnella paljon. Henkilökohtainen ohjelmani liittyy kestävyysvajeeseen ja kysymykseen, eikö juuri opetus olisi keino kasvattaa työllistä työvoimaa.