Penkkiurheilupolitiikka

Ainakin television menettelytapa on vakiintunut. Joku laukaisee jotain aivan hirmuista. Toimittaja hymyilee ja siirtyy näyttämään taas kerran uutisia. Jos asia arvioidaan kiinnostavaksi, väkeä kootaan illan puheohjelmaan. Niissä joko kaikki huutavat samaan aikaan tai jupisevat niitä näitä.

En vieläkään tiedä, miksi rakas ruotsini on tässäkin parempi, vaikka ei yhtä hyvä kuin Englanti. Noilla kielillä lähetetään keskusteluohjelmia. Suomeksi sellaisia ei ole tullut vastaan. Viime aikoina olen jättänyt välillä jopa vastaamatta soittopyyntöihin. En ilkeä lähteä Pasilaan tyhjän pantiksi.

Eilen aamulla toisteltiin asiaa Hiihtoliitosta. En kuullut inahdustakaan siihen suuntaan, että liiton johtokunnan jäsen puolusteli toimintaansa kuvaamalla rikoksen, jonka nimi on kavallus. Vaikka oltaisiin kuinka samaa suurta perhettä, jos yhdistys lainaa rahaa säätiöltä, vähimmäisvaatimus on velkakirja ja vakuus. Esimerkiksi asianajaja saa lähdön liitosta ja hyvässä tapauksessa linnaa lisäksi, jos hän sekoittaa asiakkaan – esimerkiksi kuolinpesän – varat omiinsa, eli ”lainaa” niitä. Takaisinmaksaminen ei poista rikosta.

Toisessa pätkässä puhuttiin mielen osoittamisesta ja sanan kierrättämisestä netissä tai tekstiviesteillä. Asianomainen aktiivi ilmoitti käynnissä olevan siirtymisen suoraan demokratiaan. Toimittaja hymyili ystävällisesti. Tämä vallankumoushanke on tyyppiä ”kaikki valta neuvostoille”. Suomessa (ja Ranskassa) on edustuksellinen, ei suora demokratia. Sveitsin järjestelmää (Perustuslaki art. 140) on kuvattu puoliedustukselliseksi. Se on sekä toimiva että monimutkainen ja erilainen liittovaltion ja kantonien tasolla.

”Kansaa on kuultava”. Kansaa kuullaan vaaleissa. Minun mielestäni (mielipide!) kansalaisten oikeutta lainsäädäntöaloitteiden tekemiseen ja jopa muihin kuin neuvoa antaviin kansanäänestyksiin olisi harkittava huolellisesti verkkoäänestykseen siirtymisen yhteydessä.

Nyt jotkut jo ”äänestävät” pokkana verkossa unohtaen, että myös kansanäänestyksessä edellytetään äänioikeutta, eikä kukaan saa äänestää useammin kuin kerran.

Ranskalainen rettelöinti on samantyyppinen ilmiö kuin suomalainen lakko-oikeus. Viranomaiset on ohjeistettu äärimmäiseen pehmeyteen, eikä kukan kehtaa sanoa vastaan. Vai muistaako kukaan tilannetta, jossa selvästi laittoman lakon rakentajat olisi velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta työnseisauksesta todella kärsineille, kuten matkustajille? Lakko-oikeudesta puhutaan, mutta lakosta pidättäytymisvelvollisuudesta ei puhuta koskaan. Muutoinhan yhteiskunnassa on sellainen sääntö, että kun jotain on sovittu, sopimusta noudatetaan.

Perussuomalaiset ovat nyt ajaneet sisään penkkiurheilupolitiikan, joka ei luultavasti enää koskaan väisty. Kannattajat käyttäytyvät juuri samoin kuin kannattajat katsomossa. He arvioivat pelaajia ja erotuomareita ja ovat nopeita viskomaan kentälle tavaraa. He ovat mielestään asiantuntijoita. He ovat mielestään oikeuden lähde. Heitä ei edes kiinnosta, että heidän esille ottamiaan asioita on kukaties mietitty suurella hartaudella vuosikausia. He tappelevat toisten kannattajien kanssa, koska sitä, joka on eri mieltä, saa heidän vakaumuksensa mukaan lyödä.

Penkkiurheilijat eivät pelaa. Heistä ei ole pelaamaan. He eivät erityisen todennäköisesti tunne liioin sääntöjä. He eivät todennäköisesti ole selvillä, mikä pelissä on fyysisesti ja fysikaalisesti mahdollista. Kun itse nuorempana, muutamia kuukausia nuorempana, katselin potkupalloilua televisiosta, jäin miettimään, miten hirveän vähän kentältä mahtaa nähdä verrattuna television joka suunnasta mollottaviin jättiläissilmiin. Ainakin näkökulma on jotain aivan muuta yläviistosta kuin vaakasuunnassa.

Tätä ei pidä käsittää suurten puolueiden ylistykseksi. Olen nimimerkki ”joukko kiinnostuneita perheenisiä Kirkkonummelta”. Mieleen ei tule nyt kuin yksi kirkkonummelainen perheenisä, jolle sanon päivää – hänellä on pieniä lapsia ja kiireitä.

Luullakseni hallituspuolueen poliitikon on tehtävä erittäin epämiellyttäviä päätöksiä ja sen jälkeen yrittää perustella näitä ratkaisuja kannattajilleen, jottei näistä tulisi entisiä.

Poliitikko ei ole kansalaisten puhetorvi, van yhteiskunnan perse. Sen päällä istuu jokainen.