Hirveitä ääniä

Luin jostain, ettei hirveitten äänten selitystä ole löydetty. Kehitysopillinen teoria ei tunnu pitävän paikkaansa, ei liioin oppiminen eikä paljon mikään muukaan.

Osoitteessa http://www.sound101.org on luultavasti vakaassa mielessä tarkoitus äänestää asiasta. Olisi voinut ehkä jättää äänestämättä. Se kuuluisa liidun tai kynsien kirskunta taulua vasten ei ole koskaan tehonnut minuun erikoisesti. Tuon ja muutamia muita näyteääniä voi sinänsä sairaalloisesti ladata ja siirtää matkapuhelimen soittoääniksi tuosta verkko-osoitteesta.

Ääniefektejä verkossa on vaikka mitkä määrät. Tuttu ja minusta ei kammottava on jään kynsiminen. Junan pyörän kirskahdus vaihteessa kuulostaa hankalalta.

Mutta miellyttävät äänet... En ole kunnolla etsinyt, mutta syvästi miellyttävä olisi esimerkiksi maaseudulla, siis ei konepajassa, äänitetty sepän takomisen ääni. Entiset sepät löivät aina kahdesti, ensin keveästi ja sitten kunnolla. Olen useamman kerran kuullut tuon äänen kaukaa ja sitten lähempää. Samalla tavalla syvästi miellyttävä ääni kuin kirveen. Jostain voisi etsiä nimikkoäänen – se voisi olla hiukan jäisen koivuhalon halkaiseminen parilla kolmella iskulla. Kun kirveen varressa on tekijämiehiä, sen kuulee äänestä. Isku ei ole liioiteltu. Taitava henkilö noudattaa aina vähimmän voiman kulutuksen sääntöä. Hän tietää, että niitä halkoja hakataan pimeän tuloon asti ja puoli tuntia ylikin. Ja sitten koivuhalon halkeamisen ääni.

Onneksi tämä ei kuulu enää toimenkuvaani, mutta en kyllä kehtaisikaan käyttää niitä klapikoneita, jotka halkaisevat puristamalla kiilan muotoista terää valmiiksi katkottuja pölkyn pätkiä klapeiksi.

Mitä muuten teillä päin kysytään huoltoasemalla? Niillähän myydään hirvittävään ylihintaan ”pilkkeitä”. Helsingin seudulla oli ennen muinoin klapikauppojakin. Epäilen että Turussa ja Porissa pitäisi kysyä ”klavui”, ehikä vielä hyvei klavui.

Koska todisteet näyttävät sitovilta, on turha kiistää, että olen hiukan siivonnut viime aikoina. Onneksi tietokone ei pane pahakseen, vaikka siellä jossain on vanhaa tavaraa ja kiitos teidän pyhyytenne B. Gates uusimman Windowsin hakuruudusta, joka on logolla merkityn käynnistys- ja sammutusnapin nuppina tehtäväpalkissa. Se kieltämättä on hyvä. Löysin tekstin sisältä 1995 Helsingin Sanomiin kirjoittamani kolumnin, jossa kirjoitin The Simpson –sarjasta, ja samana vuonna tehdyn tiedoston, johon on imuroitu saman sarjan käsikirjoitusta.

Meillä asui tuona vuonn eräs 11-vuotias henkilö. Olen muistavinani, että katselimme sikana Simpsonseja ja tikkana kaikki Repet ja Väiskit.

Erittäin kiinnostavan teorian mukaan suomalaisten lasten hyvä lukutaito johtuu ainakin osittain television 1960-luvun alussa tekemästä päätöksestä varustaa sarjaohjelmat ja elokuvat teksteillä. Se oli kai maan köyhyyttä, koska päälle äänittäminen maksaa. Tulos saattoi todella olla se, että skidit saivat parhaan mahdollisen syyn oppia lukemaan, ja lukemaan nopeasti.

Itse toimin reippaasti alle kouluikäisenä kavereitten simultaanitulkkina isoisän elokuvateatterissa. Toimintaa arvostettiin vilpittömästi. Tosin muistan pojan, joka oli peto tavaamaan. Hän ehti tavata puoliääneen elokuvan kuvatekstin ja vielä sillä vanhalla tavalla: koo-uu-oo-kuo-äl-ee-e kuole, är-oo-ii-äs-rois-tee-oo-to, roisto, kuole roisto.

Meillä taisi käydä niin, että opittiin englantiakin, tai siis amerikkaa. Minä en erikoisemmin oppinut. Edellä viittauksen omaisesti mainittu henkilö on myöhemmin askarrellut kielen kanssa ja saa siitä tiettävästi rahaakin.

Hänen voisi olla vaikea ymmärtää, että vasta hakiessani tätä juttua varten tietokoneelta Repe Sorsan ääniä ja löydettyäni ensin asiaan sinänsä sopivan Väiskin porkkanan massutuksen ja kysymyksen ”What’s up, doc” pääsin Repeen ja käsitin, mitä hän itse asiassa sanoo. Väiski julmistelee uhkaamalla sodalla: ”This means war!” Repe sanoo että olet halveksittava, despicable.

En ollut tiennyt, että se äännetään ”di-SPIkabl”. Jos olisin päässyt käyttämään sitä, olisin varmaan ääntänyt ”disPAISable” ja saanut vastaani kummastuneen katseen, blank stare – blank niin kuin Mel Blanc (mm. Väiskin ja Repen ”ääni”).