Terveisiä ministereille

Yksi ministeri sanoi, että lähitulevaisuudessa Suomeen riittäisi sata kuntaa nykyisten 342 kunnan sijaan. Ei siitä ole pitkä aika, kun kuntia oli yli viisisataa. Toinen ministeri sanoi, että saattaa olla niinkin, mutta kunnallinen demokratia on iso asia.

Suomen hallinto on muotoutunut kasakkahevosten tarpeiden mukaan. Maalaiskunnista annetiin asetus 1865. Sitä ennen paikallishallinto oli rakentunut seurakuntien mukaan ja yksikköjä nimitettiin usein pitäjiksi. Viimeisiä muuten taisivat olla Pohjan pitäjä ja Helsingin pitäjä eli maalaiskunta eli nykyinen Vantaa.

Tuo kasakkahevonen tarkoittaa maantieteellisiä välimatkoja ja tähdentää 1800-luvun jälkipuolella muotiin tulleita maanteitä. Vesitiet olivat tietenkin olleet luonnollisia kuljetusreittejä, ja puoli vuotta talvitiet, jotka eivät välttämättä mitään teitä olleetkaan. Nyt keskustellaan siitäkin, onko Venäjä suurvalta eli tarkoittaako ”suuri” välttämättä maantieteellistä tai historiallista suuruutta.

Napoleon oli osoittanut teiden ja tiettömyyden merkityksen. Asian sotilaallinen merkitys oli tajuttu; Ranska ja heti perään Englanti alkoivat rakentaa kunnollisia viertoteitä hiukan ennen kuin rautateitä. Postivaunut ja ratsastajat pärjäsivät höyryhevosille Euroopassakin kauan.

Maantieteen merkityksen väheneminen on yksi oman aikamme suuria muutoksia. Vielä Hitler satsasi paljon autobahnien rakentamiseen, mutta meidän elinaikanamme maantieteellisen välimatkan merkitys on muuttunut niin paljon, että ilmiön sietäisi näkyä hallinnossakin.

Kun puukko heiluu, tarvitaan poliisia, lääkäriä ja pappia. Nämä ovat kaikki eri organisaatioita. Poliisi on valtakunnallinen, yleissairaanhoito on kunnallinen ja papisto ja hautausmaat seurakunnallisia.

Kunnat voisi lopettaa kokonaan. Niiden sijaan voisi perustaa osuuskuntia. Järkevä taloudenpito vaatii samansuuntaisia toimia kuin elinkeinoelämässä. On paikallaan, että puhelinlinjoja ja tietoverkkoja käyttävät palvelut kootaan jonnekin helvetin kuuseen, jossa esimerkiksi asuminen on halvempaa kuin pääkaupunkiseudulla. On järkevää, että USA:n isojen teleoperaattoreiden helpdeskit ovat maantieteellisesti Intiassa. Kun asiakas soittaa Nykissä operaattorin numeroon rähjätäkseen laajakaistayhteydestään, puhelu menee Intian Bangaloreen.

Suomessa välillinen verotus voisi olla esimerkki välttämättömästä toiminnasta, jossa palvelupisteitä on onneksi alettu harventaa. Pian ehkä saadaan ostareihin videopuheluneuvonta, joka vähentää ennen pitkää toimistojen tarvetta entisestään. Perustelu: katsokaa mitä pankeissa tapahtui. Viimeistään silloin, kun minun sukupolvestani on päästy, pankin konttorit voivat somistaa näyteikkunansa seteleillä, koska niissä myydään rahaa. Muu toiminta, kuten lainoista neuvotteleminen ja laskujen maksaminen, on kokonaan verkossa, eli asiakkaat maksavat kustannukset.

Esitän jälleen kerran ajatuksen, jota olen toistellut kymmenen vuotta. Erinäisin järjestelyin ja palkankorotuksin meillä olisi kaksi sosiaalisten palvelujen laajentamiseen sopivaa hajautettua ammattikuntaa, peruskoulun opettajat ja kirjastovirkailijat. Taajamissa on kouluja ja kirjastoja ja niissä erinomaisesti koulutettuja, alipalkattuja työntekijöitä. Miksi heitä ei voitaisi kouluttaa ja pestata avustamaan osaamattomia hyvillä laitteilla verkkoasiointiin esimerkiksi eläke- ja koulutusasioissa?

Ymmärrän ihmiskontaktin korvaamattomuuden, mutta maailmaan mahtuu asioita, joissa se on kuitenkin pelkkä kiusa. Haluaako joku aina tavata ihmisiä sairasvakuutuksen tai kansaneläkkeen merkeissä?

Ilmoittaudun itse halukkaaksi harkitsemaan historian, kirjallisuuden tai vaikkapa latinan opettamista verkossa, jos luennot saisi nettiin Kirkkonummen kirjastosta. (Tenttivastausten tarkastamiseen en ilmoittaudu.) Kun tarjoukseni on aika esoteerinen, vaihdetaan esimerkkiä: piha, puutarha, ruoka, hyödylliset harrasteet jne. Haaste kansalais- ja työväenopistoille?

Demokratia toimisi nykyistä paremmin asiakohtaisilla kansanäänestyksillä. Ajatelkaa nyt esimerkiksi kaavoitus- ja rakennusasioita – valituskierteen sijasta äänestys. Mitä sanotte?