Säyseää kesämusiikkia

Sattuu olemaan tilaisuus kuunnella musiikkia oman maun mukaan. Kuten kaikille lukijoille on itsestään selvää, makuni on kyseenalainen. Kehotan kavahtamaan.

Muistaakseni mainitsinkin, että erään ikäluokan autoiluun liittyvä bassojumputus tuntuu minusta huvittavalta. Jumputtajat katselevat nakkikioskeilla todella hitaasti heavy classicia soittavaa vanhusta. iPod menee mukisematta johdolla kiinni auton AUX-liittimeen joten ajellessa voi nauttia liikkuvan studion eduista. En olisi uskonut, että auton äänentoistolaitteisiin kuuluvalle subwooferillekin tulee käyttöä.

Marketin parkkipaikalle tuntuisi sopivan vallan erinomaisesti Penderecki. Kuuntelin kauan sitten useinkin trenodiaa Hiroshiman uhrien muistolle. Myös Dies Irae soi hienosti. Nyt käy ilmi, että tämä arvostetuimpiin nykysäveltäjiin luettu mestari on jatkuvasti muuttanut tyyliään.

Viattomien ihmisten pelotteluun ei tietenkään tarvittaisi nykymusiikkia. Mahler sopii joka paikkaan paitsi mahdollisesti ei leivän päälle.

Kirjoituksen varsinainen aihe on kuitenkin uusi tapa tehdä heräteostoja. iTunesin valikoima ei ole klassisessa musiikissa sittenkään niin rannaton; muusta musiikista en kykene esittämään arviota.

ClassicOnline tuntuisi olevan juuri oikea paikka jopa kotimaisen musiikin hankintoihin – Magnus Lindberg, Kaija Saariaho. Rahanmenoakin voi hiukan säännellä maksamalla pankkikortilla. Tuon verkkokaupan sivusto ei ole selkeyden perikuva, mutta ei kovin vaikeakaan. Suomalainen Visalla varustettu pankkikortti kelpaa käteismaksuihin. Tyypillinen CD-levyllisen hinta on 9 euroa.

Downloaderilla on helppo ohjata ostot esimerkiksi juuri iTunesiin.

On monia tyylikkäämpiä toimintatapoja, mutta minulle riittää valittujen kappaleiden vieminen iPodiin tai iPhoneen. Silloin niitä voi yksinkertaisesti kuunnella myös olohuoneen stereoilla (jälleen kerran AUX). Musiikkimakuni on niin rahvaanomainen, että useimmiten tietokoneeseen kytketyt alle sadan euron kaiuttimet kuitenkin riittävät mainiosti.

Minulla ei ole pyrkimystä olla vouhottamatta. Mielestäni on uskomaton onni, että itse asiassa koko maailman musiikki on oikeasti tavoitettavissa joko striimeinä eli verkkoradioiden kautta tai ostettuna.

Tämä antaa aiheen vielä yhteen mainokseen. WD:n ”My Passport” –ulkoinen kovalevy tuntuu olevan juuri sitä mitä olen hatarasti haeskellut monet vuodet. Yksinkertaisen kytkennän jälkeen laite aivan oikeasti pyörittää varmuuskopion eli backupit kaikesta. Todellisuudessa varmistan ohjelmat muille kovalevyille (LaCie 2T), mutta tämä varmistus on hukatun, etsittävän tiedoston kannalta huomattavasti yksinkertaisempi kuin Windowsin oma.

Olin aikaiessa hankkia kotiin Windowsin suhteellisen kalliin serverin, mutta nyt tuntuu, että tämä halpa kovalevy ajaa juuri saman asian.

Musiikkia ostellessa ei ole pahitteeksi suosia halpoja. Halpismerkki Naxos on mielestäni edelleen erittäin hyvätasoinen. Oikeiden levyjen ystävät löytävät vaivatta valikoimaakin keskustan liikkeistä. Kun aika kauan sitten yritin kartoittaa Beethovenin pianosonaattien ja Chopinin levytarjonnan, tulin tulokseen, jonka muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta; Naxoksen Janos Jändö ja Idil Birit ovat hyviä, luotettavia muusikkoja.

Ondinen levyt ovat ClassicOnlinen listoilla – esimerkiksi Hynninen – Gothoni, Die Schöne Müllerin kympillä.

Tänään ostin itselleni kaupanpäällisiksi kauan sitten kadottamani levyn, jolla Walton Grönroos laulaa kai aika unohtuneen Ture Rangströmin sarjan lauluja Gustaf Frödingin runoihin, Kuningas Erikin lauluja. Niistä tunnetuin voi olla ”Klunom Welam Welamson”, joka tosin panee ruotsin taidon koetukselle. Mutta siellä on yksi, joka pitäisi pakkoruotsin merkeissä opettaa kaikille tuomareille – Erikin laulu Kaarina Maununtyttärelle vankilasta. ”Mät mig ej med mått” – älä tuomitse minua (edes) kohtuuden mukaan (koska minusta tuli hullu hullujen joukossa).