Maanpetoksesta

Tämä kysymys vilahtelee kommenteissa yhtä taajaan kuin tätä asiaa koskevat väärinkäsitykset.

Maanpetos- ja valtiopetosrikoksesta voi tulla elinkautinen. Näistä puhuminen julkisen keskustelun yhteydessä nykyisin maassa vallitsevassa tilanteessa on yleensä harhaista, koska tekojen tunnusmerkki on väkivalta tai väkivalla uhkaaminen vieraaseen valtioon turvautuen. Maanpetos edellyttää suorastaan sotatilaa tai sodan uhkaa.

Suuri poikkeus on vakoilu: ”Joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava vakoilusta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


Vakoilusta tuomitaan myös se, joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka julkistaa 1 momentissa tarkoitetun tiedon...”


Rikoslain 12 ja 13 luvussa on pari muutakin tekotyyppiä, mutta yritän keskittää. Turvallisuussalaisuuden paljastaminen –niminen rikos on kuitenkin mainittava.


Tämä liittyy luonnollisesti mm. suojelupoliisin toimintaan, ratkaisuihin joita joskus arvostellaan julkisuudessa ankarasti, ja sananvapauteen. Sananvapauden käyttäminen voi siis johtaa enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, ja joissakin jutuissa rangaistus onkin ollut samaa luokkaa kuin lievemmistä henkirikoksista (hätävarjelun liioitteluna tehty tappo, törkeä tuhotyö).


On aivan oikein sanoa, että esimerkiksi viranomainen ei saa valehdella medialle ja että valehteleminen on kaiken kaikkiaan sopimatonta.


Kun Iiro Viinanen valehtelee televisiossa, että devalvaatiota ei ole tulossa, ja lyö asiasta vetoa toimittajan kanssa, joka taisi olla Arto Tuovinen, kysymyksessä ei ollut vain hyväksyttävä, vaan oikea ja isänmaallinen teko.


Jos tieto devalvaatiosta vuotaa, asiasta hyötyvät ahheimmat ja röyhkeimmät ja kuorman kantavat heikoimmat.


Devalvaatio ei ole tätä nykyä mahdollisuus, mutta vastaavia esimerkkejä on. En ryhdy nimeämään niitä. Lukija voi käyttää mielikuvitustaan. Ministeri voi vakuuttaa, että vieraan valtion liikehdintä ei aiheuta mitään vaaraa, vaikka sotilaat ovat hetki sitten lisänneet merkittävästi valmiuttaan vaaran torjumiseen.


Eräässä uudessa jännityskirjassa suomalaiset viranomaiest luovuttavat Yhdysvalloille Guantanamossa tutkittavaksi ja tuomittavaksi Suomessa murhan tehneen USA:n kansalaisen, joka oli toiminut Saddamin pyövelinä, kunnes vaihtoi puolta. Pari suomalaista seuraa lentoaseman ikkunasta, miten ”vanki” saatetaan perheensä kanssa business-classiin viettämään kissan päiviä Amerikassa. Se on mielikuvitusta. Toivottavasti.


Koska kansainvälinen toiminta ja myös rikostutkinta on riippuvaista USA:n teknisestä ja taktisesta avusta, suomalainen virkamies ei voi tehdä mitään. Ehkä ei edes se ulkoministeriön edustaja, joka allekirjoittaa paperit.


Olen sanonut tästä sävyisästi ja sanon nyt sävyttömästi. Suomalaista elämänmenoa – sitä josta nyt viimeksi demarit ovat olleet pahasti huolissaan – eivät uhkaa kiintiöpakolaiset, vääränväriset ulkomaalaiset eivätkä puolalaiset putkimiehet. Olemme puristuksissa suurvaltojen, siis USA:n ja Venäjän välissä, emmekä aina voi toimia edes omantuntomme mukaan.


Ennen olimme suomettuneita. Nykyisin olemme sekä suomettuneita että amerikoituneita.

Tämä on vastaus lukijalle, joka kysyi, eikö teko ole maanpetos, jos se onnistuu. Ei ole. Ei kai, herra jumala, valkoilustakaan panna syytteeseen henkilöä, joka vakoilee Suomen puolesta ja hankkii arvokkaita tietoja.

Ja luuleeko joku, ettei sellaisia henkilöitä olisi, kentällä, toiminnassa, joka päivä?