Vihreät fasisteina

Kohtalokkaat muutokset vallankäytön rakenteissa tehdään mitä parhain tarkoituksin. Avainasemassa ovat ns. hyödylliset hölmöt, sellaiset kuin oikeusministeri Tuija Brax. Sen jälkeen tulevat saapasjalkamiehet.

Nyt oikeusministeri Brax ryhtyy selvityttämään terveydenhoitohenkilökunnan taustaa – rikostietoja ja luultavasti myös menettelyvirheitä – keinoin jotka tuovat heti mieleen Gestapon ja NKVD:n.

Kysymys taitaa olla taas kerran tilanteesta jossa päähänpistoille alttiit hupakot löytävät toisensa.

Luultavasti ajatus on ehkäistä ennakolta hoitohenkilökunnan tekemät murhat.

Täysin varmasti yritys on tulokseton, mutta silti ajatus on antaa erilaisille viranomaisille uskomattoman pitkälle menevät oikeudet penkoa ja levitelä ihmisten asioita, toisin sanoen rajoittaa perusoikeuksia.

Ainakaan tähän mennessä tuomioistuimen eteen joutuneet uusmurhaajat eivät ole ennen syyllistyneet (jääneet kiinni) mihinkään väkivaltaiseen käyttäytymiseen viittaavaan. Lehtien raportoimat muut laittomuuden ovat sinänsä valitettavia, mutta toisarvoisia – potilaiden omaisuuteen kajoamista ja vastaavaa.

Ainakin juristit tietävät, että viimeistään sotien päättymisestä alkaen hoitohenkilöstössä on ollut taipumusta huumaavien aineiden käyttämiseen. Ainakin sotien jälkeen myös lääkäreissä oli jokin määrä selviä morfinisteja. Lääkkeitä taitaa kadota parempii suihin jatkuvasti. Se ei ole hälyttävää.

Meillä on jo toteutettu muutos, jonka mukaan lasten ja nuorten parissa työskentelevä on velvollinen todistamaan, ettei hän ole seksuaalirikollinen. Ns. laillisuusperiaatteen mukaan rikosepäilyn esittäjä olisi todistusvelvollinen.

Suosittaisin Tuija Braxille luettavaksi sopivaa Kolmannen valtakunnan historiaa, esimerkiksi Richard J. Evansin uutta teosta. Se sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen lainsäädännöstä ja painostuksesta, jolla saksalaisen virkakunnan vastarinta murrettiin niin että lopulta myös epäily sosialistien äänestämisestä 20 vuotta sitten katsottiin rangaistavaksi teoksi. Natsien hyödyllisinä hölmöinä olivat liberaalit, jotka olivat monessa suhteessa nykyisten vihreiden edeltäjiä.

Tämä tehtiin yhteisen edun vuoksi, koska viholliset vaanivat joka nurkassa ja sosialistit ovat pahoja ihmisiä. Luterilaiset olivat innoissaan mukana. Katolisen kirkon piirissä esiintyi harmillista vastarintaa. Nykyisin muistetaan vain juutalaisten vainoaminen ja murhaaminen. Nykyisin ei muisteta, että ensin sosialidemokraatit eristettiin ja sitten porvaripuolueet opetettiin yhteistyöhaluisiksi, kunnes niitä ei enää tarvittu.

Tulevien sukupolvien etu oli sekä ruskeiden että vihreiden (ja Stalinin punaisten) perustelu ja päämäärä. Vihreätkin näkevät sadan tuhannen vuoden läpi peruskallioon, mutta eivät viikon päähän tulevaisuuteen eivätkä menneisyyteen.

Oikeusministeri Brax voisi kokeilla, miltä tuntuisi ääneen lausuttuna sana ”oikeusvaltio”. Luulen että se olisi äkkiseltään outoa ja voisi tehdä häijyäkin. Tuo termi, englanniksi ”rule of law” muuten tarkoittaa, ettei saa tehdä mitä mieleen tulee, vaikka arvelisi olevansa hyvällä asialla.

Ehkä vihreiden ja etenkin Braxin olisi aika tulla kaapista ja julistaa nyt alkuun yleinen matkapuhelinten ja Skypen kuunteleminen – molemmissa laitteet ja niiden protokollat on nimittäin kehitetty unohtamatta urkintaintressiä. Vaivaton pääsy sähköpostiin on sekin järjestetty.

Rakentava kritiikki? Tässä: terveydenhuoltoala voisi itse organisoida jyrkän salassapitovelvollisuuden sitoman toimikunnan, jolla olisi oikeus hankkia tietoja sille ilmoitetuista alalla toimivista tai alalle pyrkivistä, ja päättää, onko perusteltua aihetta kytkeä poliisi asiaan. Toimikunnan kielteisistä päätöksistä saisi valittaa yleiseen tuomioistuimeen. Jos urkintaoikeus ulotetaan kaupungissa kaikenkarvaisille hoito- ja hoivaorganisaatioiden hallintoelimille, olemme dystooppisessa urkintayhteiskunnassa, valmista kanankakkaa.